3.4 Työkyvyn tukeminen työpaikalla
Henkilöstön työkyvyn tukeminen on osa työpaikan johtamista. Työkyvyn tukeminen on myös osa työnantajan edustajien ja esihenkilön päivittäistä työtä, jota tehdään useiden työpaikan yhteistyötahojen (Kuvio 12), mukaan lukien työterveyshuollon, kanssa.
Tietopaketin osiossa 1. Kehitä toimivia käytäntöjä tarkastellaan, mitä työkyvyn tukemisen suunnitelmia työpaikalla tulee laatia ja vahvistaa. Työkyvyn tuen toimintamallista on kuitenkin hyötyä vasta sitten, kun se on osa työpaikan arkea ja kun toimitaan sen mukaisesti.
- Tarkista työpaikkasi työkyvyn tuen toimintamallista, miten tulisi toimia.
- Toimi työpaikallasi sovitun työkyvyn tuen toimintamallin mukaisesti.
- Epäselvissä tilanteissa voit kysyä apua esihenkilöltäsi.
Työpaikalla annettavan varhaisen tuen onnistumisessa keskeisiä ovat esihenkilön ja työnantajan osallistuminen sekä työntekijän mahdollisuudet työnsä muokkaamiseen. Hyvä johtaminen ja työn järjestelyt ovat myös toimivia keinoja tukea työkykyä ja työssä pysymistä. Myös työn ja työtilojen ennakoivalla suunnittelulla pyritään vaikuttamaan ammattialan tyypillisiin kuormitustekijöihin.
Työkyvyn varhaisen tuen malli
Työkyvyn varhainen tuki on osa työpaikan laajempaa työkyvyn tukemisen mallia (ks. osio 1. Kehitä toimivia käytäntöjä). Työkyvyn varhaisen tukemisen mallia valmistellaan ja seurataan työpaikkakohtaisesti työsuojelutoimikunnassa tai vastaavassa työryhmässä. Malliin kuuluu seuraavia keinoja ja tehtäviä:
- seuraa työntekijän työkykyä ja poissaoloja
- käy varhaisen tuen keskustelun henkilön kanssa ja dokumentoi keskustelun tarkoitusta varten suunnitellulle lomakkeelle
- tekee tarpeelliset määräaikaiset tai pysyvät muutokset työolosuhteisiin tai työn sisältöön (työn muokkaus)
- ottaa tarvittaessa yhteyttä omaan esihenkilöönsä ja/tai työterveyshuoltoon.
- seuraa henkilöstön poissaoloja
- toimii yhteistyössä esihenkilöiden, työsuojelun, työterveyshuollon ja työpaikan ulkopuolisten yhteistyökumppaneiden kanssa
- osallistuu tarvittaessa varhaisen tuen yhteispalavereihin
- suunnittelee ja kehittää työhyvinvoinnin edistämistä
- koordinoi mahdollisen uudelleensijoituksen toteutumista yhdessä esihenkilöiden kanssa
- koordinoi yhteydenpitoa mahdollisiin yhteistyötahoihin (kuntoutuspalvelutuottajat, työeläkelaitokset ym.).
- seuraa sairauspoissaoloja omalta osaltaan ja käynnistää viimeistään 30/60/90/150/230 – tarkistuspisteissä tarvittavan työkyvyn tuen suunnittelun
- tekee tarvittaessa työkyvyn arvioinnin jäljellä olevasta työkyvystä ja antaa siitä kirjallisen lausunnon työnantajan edustajille ja/tai Kelalle
- arvioi kuntoutustarpeen ja ohjaa kuntoutukseen
- vastaa työntekijäkohtaisen työkyvyn tuen ja kuntoutuksen palveluprosessin koordinoinnista ja seurannasta
- on tarvittaessa mukana varhaisen tuen yhteispalavereissa
- tekee yhteistyötä työntekijän ja esihenkilön sekä tarvittaessa työsuojelun kanssa ja antaa asiantuntija-apua työn muutoksia tehtäessä.
- on mukana työpaikan riskien arvioinnissa, työpaikkaselvityksissä, henkilöstökyselyjen toteuttamisessa ja sairauspoissaolojen seurannassa
- on mukana työsuojelutoimikunnassa tai vastaavassa suunnittelemassa, kehittämässä ja arvioimassa työpaikan työkyvyn varhaisen tuen ja työterveyshuollon toimintaa sekä työterveysyhteistyötä
- ohjaa ja neuvoo henkilöstöä työpaikan työkyvyn tuen toimintatavoissa
- on pyydettäessä mukana varhaisen tuen yhteispalavereissa
- tekee ehdotuksia työterveyshuollon kehittämiseksi ja yhteisten toimintatapojen ja toimintamallien rakentamiseksi
- varmistaa työturvallisuuden säilymisen työn muokkausten yhteydessä.
- ottaa puheeksi oman työssä jaksamisen lähiesihenkilön tai työterveyshuollon edustajan kanssa
- tekee esityksiä työtehtäviin, työolosuhteiseen tai oman osaamisen kehittämiseen tarvittavista muutoksista
- ottaa kehityskeskusteluissa puheeksi työurakysymykset.
- ottaa puheeksi työprosessit ja työyhteisön toimivuuden ja osallistuu näiden kehittämiseen.
Tavoitteeksi työssä jatkaminen
Esihenkilön tuki on ratkaiseva jo siinä vaiheessa, kun varhaiset merkit työkyvyn laskusta ovat havaittavissa. Asiaa tulee tarkastella sekä tukea tarvitsevan työntekijän että työn, työyhteisön, työpaikan, työnantajan ja ulkoisten toimijoiden näkökulmista (esimerkiksi työterveyshuollon, julkisen terveydenhuollon, TE-palveluiden ja kuntouttavien tahojen).
Kun esihenkilö tarkastelee tilannetta työntekijän näkökulmasta, hänen on syytä arvioida esimerkiksi tämän työn mielekkyyttä sekä työn fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuormittavuutta. Työn, työyhteisön ja työpaikan näkökulmista kannattaa arvioida, miten työn organisointi ja sujuvuus sekä mahdolliset muutokset vaikuttavat työn mielekkyyteen, työssä viihtymiseen ja sitä kautta työkykyyn. Työnantajan näkökulmasta on hyvä tarkastella myös taloudellisia ja toiminnallisia reunaehtoja sekä työn ja työympäristön muutoksen mahdollisuuksia.
Työkyvyn varhaisessa tukemisessa työssä ja työpaikalla toteutettavat toimet ovat ensisijaisen tärkeitä ja voivat jo itsessään riittää. Niiden lisäksi voi olla tarvetta myös työterveyshuollosta saataville palveluille kuten ohjaukselle tai koordinoivalle roolille esimerkiksi eri kuntoutusmahdollisuuksien selvittämisessä. Työterveyshuollossa on tietoa eri kuntouttajatahojen, kuten muun terveydenhuollon, Kelan ja työeläkelaitosten tarjoamista vaihtoehdoista.
Korvaava työ on osa työpaikan laajempaa työkyvyn tukemisen mallia, ja se edellyttää aina työpaikkakohtaista sopimista työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä. Osalla toimialoja korvaavasta työstä sovitaan työehtosopimuksissa.
Korvaavalla työllä tarkoitetaan, että työntekijä sairauspoissaolon sijaan tekee työtä, joka vastaa paremmin hänen senhetkistä työkykyään. Korvaava työ perustuu vapaaehtoisuuteen, ja siitä sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken.
| Tarve ja mahdollisuus |
|
| Kesto | Kesto määritellään työpaikan työkyvyn tukemisen mallissa |
| Työtehtävät | Työpaikalla sovitusti muokatut omat työtehtävät, muut tehtävät tai esim. kouluttautuminen. Sovitaan työntekijäkohtaisesti |
| Työsopimus | Noudatetaan voimassa olevaa työsopimusta |
| Toimeentulo | Työsopimuksen mukainen palkka |
| Vastuutaho | Työnantaja, esihenkilö |
Työkyvyn tukeminen on yksi työterveyshuollon päätehtävistä. Työterveyshuolto tukee työpaikalla koko työyhteisöä: työntekijöitä, esihenkilöitä, johtoa ja muita sidosryhmiä. Työterveyshuolto arvioi yhdessä työpaikkojen kanssa, miten työ ja työpaikan olosuhteet tukevat ja edistävät työntekijöiden työkykyä ja miten työpaikan olosuhteita tulisi kehittää.
Esihenkilö voi saada ohjausta ja neuvontaa työterveyshuollon ammattilaiselta, kun työntekijällä on vaikeuksia työssä suoriutumisessa. Työterveyshuollon moniammatillisen tiimin tehtävänä on tunnistaa työntekijöiden kuntoutustarpeet, ohjata heitä kuntoutukseen ja huolehtia palveluiden koordinoinnista ja seurannasta muun muassa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa.
Kun esihenkilön ja työntekijän yhteiset toimet työssä ja työpaikalla eivät riitä työkyvyn tukemiseen, on syytä keskustella asiasta varhain myös työterveyshuollon kanssa. Tätä keskustelua voi kutsua monilla nimillä; tässä tietopaketissa kutsumme sitä työterveysneuvotteluksi.
Työterveysneuvottelussa esihenkilö, työntekijä, työntekijän niin halutessa myös tämän tukihenkilö sekä työterveyshuollon edustaja neuvottelevat ja sopivat yhdessä työkyvyn tuen toimenpiteistä. Työterveysneuvottelussa työterveyshuollon edustajana on käsiteltävästä asiasta riippuen yksi tai kaksi eri ammattiryhmiin kuuluvaa henkilöä. Jos on esimerkiksi tarpeen kirjoittaa B-lausunto etuuksien hakemista varten, on työterveyslääkäri mukana neuvottelussa. Työterveysneuvottelussa voidaan myös seurata työntekijän työkyvyn edistymistä ja työssä jatkamisen toteutumista. Työpaikan omassa työkyvyn tuen mallissa voidaan kuvata, miten työterveysneuvottelut järjestetään ja miten niissä toimitaan. Lue lisää Työterveyslaitoksen Työterveysneuvottelu -oppaasta.
Myös työkyvyn tukeminen sairauspoissaolojen pitkittyessä on osa työpaikan laajempaa työkyvyn tukemisen mallia (ks. osio 1 Kehitä toimivia käytäntöjä). Laatikossa on toimintaohjeet eripituisiin sairauspoissaolotilanteisiin.
| 30 päivää | Työnantaja ilmoittaa työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon viimeistään, kun poissaoloja on kertynyt kolmekymmentä päivää. |
| 60 päivää | Työnantaja hakee sairauspäivärahaa Kelalta kahden kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta. Jos sairauspoissaolo jatkuu, hoitava lääkäri tekee B-lausunnon ja ottaa kantaa kuntoutuksen tarpeeseen. |
| 90 päivää | Työterveyslääkäri arvioi tilanteen ja laatii A-todistuksen tai B-lausunnon työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja työhön paluun mahdollisuuksista viimeistään, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 päivältä. Ennen lausunnon tekemistä työterveyshuolto neuvottelee työssä jatkamismahdollisuuksista työntekijän ja työnantajan kanssa. |
| 150 päivää | Työterveyshuolto arvioi tarvittaessa jäljellä olevan työkyvyn. Työterveyslääkäri laatii tarvittaessa A-todistuksen tai B-lausunnon työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja työhön paluun mahdollisuuksista viimeistään, kun sairauspäivärahaa on maksettu 150 päivältä. Ennen lausunnon tekemistä työterveyshuolto neuvottelee työssä jatkamismahdollisuuksista työntekijän ja työnantajan kanssa. |
| 230 päivää | Työterveyshuolto arvioi tarvittaessa jäljellä olevan työkyvyn. Työterveyslääkäri laatii tarvittaessa A-todistuksen tai B-lausunnon työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja työhön paluun mahdollisuuksista viimeistään, kun sairauspäivärahaa on maksettu 230 päivältä. Ennen lausunnon tekemistä työterveyshuolto neuvottelee työssä jatkamismahdollisuuksista työntekijän ja työnantajan kanssa. |
Seija työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Hän on kärsinyt vuosien ajan vaihtelevasti selkäkivuista, ja viimeisin kipujakso on merkittävästi heikentänyt hänen työkykyään.
Seija osaa kuvailla hyvin työtehtäviä, joissa selkäkipu ärtyy. Selän kipeytyessä myös nukkuminen ja vapaa-ajan harrastukset ovat kärsineet. Selän kipuilu aiheuttaa Seijalle huolta ja pelkoa; häntä huolestuttaa mahdollinen työkyvyn menetys ja pelottaa ajatus työyhteisön ulkopuolelle jäämisestä. Toisaalta häntä vaivaa myös huoli työyhteisön pärjäämisestä. Sairauspoissaolot heikentävät yksinhuoltajana olevan Seijan ja hänen perheensä toimeentuloa.
Seija varasi ajan työfysioterapeutin suoravastaanotolle. Tämä tutki Seijan tilanteen ja arvioi hänen työkykyään yhdessä hänen kanssaan. Työfysioterapeutti toteutti Seijan työpaikalle myös suunnatun työpaikkakäynnin. Seija pääsi lisäksi keskustelemaan työpsykologin kanssa. Hän oppi ymmärtämään selkäkivun luonnetta ja sai keinoja sen itsehoitoon. Seija aloitti työnantajan tukemana myös ohjatun kuntosalilla käynnin muutaman työkaverinsa kanssa.
Seijan esihenkilö osallistui suunnattuun työpaikkakäyntiin sekä yhteiseen pohdintaan työn kuormituksen hallitsemiseksi ja Seijan työkyvyn tukemiseksi. Esihenkilö kannusti Seijaa tuomaan ajatuksiaan esille ja kuunteli tätä arvostaen. Työyhteisössä vallitsi avoin ja hyväksyvä ilmapiiri, joka mahdollisti avun pyytämisen. Yhteisesti sovittiin mm. väliaikaiset työn muokkauksen keinot silloin, kun selkäkipu on hankalaa.
Seurantaa Seijan työkyvyn tukemiseksi toteutettiin työterveyshuollon toimesta aluksi noin kuukauden, myöhemmin kolmen kuukauden välein. Esihenkilö on pitänyt Seijaan ja hänen työyhteisöönsä tiiviisti yhteyttä näiden työarjessa. Seijalla on edelleen ajoittain selän oireilua, mutta pidemmiltä sairauspoissaoloilta on vältytty. Merkittävimmäksi tekijäksi työkyvyn tukemisessa Seija kokee oman esihenkilönsä tuen. Ajoittaisista selkäkivuista huolimatta Seija on nauttinut työstään ja kiittää tuesta esihenkilön lisäksi myös työyhteisöään ja työterveyshuollon toimijoita.
Materiaalista suoritettu
Materiaalista suoritettu