6.4 Osaamisen tunnistamisen prosessikuvaus

Tässä luvussa tarkastellaan osaamisen tunnistamista ja osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia vastaanottokeskuksissa turvapaikanhakuaikana.

Materiaali on tarkoitettu tukemaan osaamisen tunnistamisen prosessin kehittämistä. (Ktso osio 4 Ammatillinen osaaminen) Osiossa 4 on turvapaikanhakijalle suunnattua ammatillisen osaamisen kehittämistä edistävää materiaalia. Materiaalit sisältävät myös erilaisia tehtäviä sekä linkkejä muiden hankkeiden kehittämiin materiaaleihin. Turvapaikanhakija on hyvä mahdollisimman nopeasti ohjata tekemään sekä itsenäisesti että ohjatusti osiossa 4 löytyviä tehtäviä.

Mitä osaamisen tunnistaminen tarkoittaa?

Osaamisen tunnistaminen on usein vaiheittainen prosessi, jonka tavoitteena on opintopolkujen tai työllistymisen sujuvoittaminen, jossa aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja mahdollisesti tunnustetaan. Ajatuksena on, että osaamisen kehittymistä tapahtuu monin eritavoin ja erilaisissa paikoissa myös virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella, kuten työelämässä, perheen parissa, harrastuksissa tai tiedonvälityksen kautta.  Arjen oppiminen nähdään Euroopan komission määrittelyn mukaan elinikäiseksi oppimiseksi, joka tulisi hyödyntää tunnistamalla ja tunnustamalla tämä oppiminen myös virallisesti koulutusjärjestelmissä. Osaamisen tunnistaminen aloitetaan usein lähtökartoituksella (Opetushallitus 2015, 16-18.)

Osaamisen tunnustamisella puolestaan tarkoitetaan sitä, että virallinen taho, esimerkiksi oppilaitos, antaa todistuksen opiskelijan osaamisesta vertaamalla henkilön osaamista oppilaitosten opetussuunnitelmiin. Osaamisen tunnustamisen kautta opiskelija voi saada osia tai osan tutkintoon johtavasta koulutuksesta tunnustettua virallisesti aiemmin hankitun osaamisena perusteella. (Opetushallitus 2015, 19.)

Osaamista voidaan myös täydentää, mikäli henkilö ei saa kaikkia osaamisalueita tunnustetuksi aiemmin hankitun osaamisen perusteella. Osaamisen täydentämisellä tarkoitetaan jo hankitun osaamisen täydentämistä, esimerkiksi oppilaitosten tarjoaman koulutusten avulla, sellaiseksi, että se vastaa työelämän muuttuneita tarpeita. Koulutusjärjestelmissä osaamisen tunnistamisella viitataan niihin toimenpiteisiin jotka mahdollistavat oppijan erilaisissa aiemmissa tilanteissa hankkiman osaamisen osaksi opintoja ja tutkintoa. Tämän tunnistamisprosessin aikana oppijan osaaminen tulee näkyväksi dokumentointia ja mahdollista virallista tunnustamista varten. Tänä päivänä käytetään koko tästä tunnistamisen ja tunnustamisen prosessista usein käsitettä validointi, jolla viitataan koko osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessiin sisältäen ohjauksen, dokumentoinnin, tunnistamisen ja tunnustamisen kaikki vaiheet. (Pusa 2017).

Osaamisen tunnistamisen haasteet turvapaikkaa hakevien kohdalla:

Turvapaikkaa hakevilla voi olla taustallaan ammatillisia tai korkeakouluopintoja opintoja, jolloin myös heidän osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessia tulisi kehittää mahdollisimman nopean työllistymis- tai koulutuspolun löytämiseksi. Osaamisen tunnistamisen merkitystä kotoutumisessa ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työllistymisen edistämisessä on korostettu mm. hallituksen turvapaikkapoliittisessa linjauksessa marraskuussa 2015 , jossa todettiin että turvapaikanhakijoiden osaamisen kartoitusta ja täydentämistä kehitetään (Valtioneuvosto, 2015, 6.)

Osaamisen kartoittamisen lisäksi tärkeää olisi myös kartoittaa niitä mahdollisuuksia, joissa osaamisen kehittyminen voisi tapahtua. Saranpää (2009, 9) toteaa, että osaamisen tunnistaminen on yhtäältä opiskelijan osaamisen ja oppimisvalmiuksien tunnistamista mutta myös oppimismahdollisuuksien tunnistamista.

Turvapaikkaa hakevien kohdalla muodollinen osaamisen tunnustaminen on haasteellista siitä syystä, että he harvoin pääsevät minkään koulutusjärjestelmän piiriin ammatillisina opiskelijoina puutteellisen kielitaidon tai henkilötieto- ja aiemmin suoritetun opiskeludokumenttien puutteiden vuoksi. Osaamisen tunnistaminen, tunnustaminen ja täydentäminen ovat myös maahanmuuttotaustaisten henkilöiden kohdalla hitaita prosesseja, jolloin niiden aloittaminen mahdollisimman varhain olisi tärkeää ja prosessia tulisi nopeuttaa. (Korhonen ym. 2016, 3.)

Osaamisen tunnistaminen aloitetaan usein osaamisen alustavalla kartoittamisella vastaanottokeskuksissa. Mekaaninen osaamisen kartoittaminen ei vielä kuitenkaan vahvista osaamisen kehittymiseen liittyviä eri ulottuvuuksia, jotka tunnistamisen prosessissa olisivat tärkeitä. Pahimmillaan kartoitukset voivat jäädä ohjaajan tekemiksi, eikä turvapaikkaa hakeva ymmärrä mistä on kysymys.

Osaamisen tunnistaminen, kuten muutkin esikotoutumisen alueet, on osaltaan yhteydessä turvapaikanhakuprosessiin ja siinä tapahtuviin erilaisiin kokemuksellisiin vaiheisiin Kuvio 1: Osaamisen tunnistamisen prosessi turvapaikanhakuvaiheessa.

Osaamisen tunnistaminen voidaan vaiheistaa, jolloin eri osa-alueet prosessissa myös tulevat enemmän ymmärrettäväksi.

Osaamisen tunnistamisen prosessin ensimmäinen vaihe:

Merkitys ja käsitteellinen tausta:

Osaamisen tunnistamisen kehittämisessä tärkeää olisi aluksi huolehtia siitä, että turvapaikkaa hakevalle syntyy ymmärrys osaamisen merkityksestä, osaamisen kehittämisestä ja osaamisen tunnistamisen mahdollisuuksista. Tämä edellyttää yhtä lailla henkilöstöltä taitoa ja tietoa osaamisen tunnistamisen prosessin aloittamisesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Koska osaamisen tunnistaminen sisältää paljon oppimiseen liittyvää sanastoa ja käsitteistöä voidaan se yhdistää vastaanottokeskuksissa järjestettävään oppimistoimintaan. Tällöin vastaanottokeskusten oppimissisältöjä ja opetussuunnitelmia tulisi yhtenäistää ja kehittää enemmän sisällöllisesti siten, että niiden avulla opittaisiin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä vaadittavia tietoja ja taitoja.

Osaamiskartoituksia tekevän henkilöstön olisi myös hyvä olla tietoinen osaamisen tunnistamisen käsitteellisistä perusteista ja tehdä kiinteää yhteistyötä vastaanottokeskuksissa toimivien opettajien kanssa.

Osaamisen tunnistamisen prosessi voidaan jakaa erilaisiin vaiheisiin sen kokonaisuuden ymmärtämisen helpottamiseksi. Seuraavassa kuviossa on kuvattu turvapaikanhakijan osaamisen tunnistamisen prosessin ensimmäinen vaihe konkreettisine toimintoineen:

 

Kuvio 2. Osaamisen tunnistamisen prosessin hahmottaminen

Osaamisen kehittämisen perustan luominen

Ensimmäisessä vaiheessa tärkeää on pyrkiä ymmärtämään osaamisen kehittämisen ja osaamisen tunnistamisen merkitys sekä ne erilaiset polut, joiden avulla osaamista voidaan kehittää. Osaamisen tunnistamisessa on osaamiskartoitusten ja henkilökohtaisen osaamisprofiilin lisäksi tärkeää osaamisen tunnistamisen mahdollisuuksien kartoitus. Kysymyksenä on tällöin se, millaisia mahdollisuuksia vastaanottokeskuksessa on ammatillisen osaamisen kartoitukseen, näyttämiseen, kehittämiseen ja tunnistamiseen. Koska vastaanottokeskusten resurssit eivät yksinään riitä osaamisen tunnistamiseen, on erityisen tärkeää yhteistyö ja työnjaon selvittäminen osaamisen tunnistamisessa. Osaamisen tunnistamiselle olisi siten luotava rakenne, ja huomioitava, että alkuvaiheen osaamisen tunnistamisprosessissa toteutuu yhtäaikaisesti useita eri toimintoja.

Oleellista on jäsentää sitä, mitä vastaanottokeskuksissa voidaan tehdä, ja mitä vastaanottokeskusten ulkopuolella voidaan tehdä. Tämä edellyttää hyvin toimivien yhteistyösuhteiden rakentamista vastaanottokeskusten ulkopuolisiin työ- ja koulutusinstituutioihin.

Mahdollisuudet osallistua vastaanottokeskusten ulkopuoliseen toimintaan, esimerkiksi järjestöjen toimintaan, oppilaitoksiin tai harrastuksiin vahvistavat toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Samalla ne myös ylläpitävät motivaatiota integroitua ja osallistua yhteiskunnan toimintoihin. Motivaation herääminen ja sen ylläpitäminen edellyttävät sekä yksilöllisiä toimintoja, että osaamisen tunnistamisen prosessin rakenteen muodostumista.

Parhaimmillaan koulutus- ja ohjaustoiminnot ovat jäsentyneet jo vastaanottokeskusvaiheen alusta systemaattisesti eteneväksi prosessiksi. Henkilöstöltä tämä edellyttää tavoitteellisen osaamisen tunnistamisen prosessin merkityksen tiedostamista ja suunnitelmallista toimintaa yhteistyösuhteiden kehittämiseksi.

Oppimaan oppiminen ja erilaiset oppimiskulttuurit

Osaamisen tunnistamisen rakenteen jäsentämisen yhteydessä osaamisen tunnistamisen mahdollisuuksia voidaan tarkastella yksilön näkökulmasta. Tällöin osaamisen kehittymiseen ja sen tunnistamiseen liittyy ensinnäkin henkilön omien potentiaalien kartoitus.

Omia potentiaaleja ovat varsinaisen ammatillisen ydinosaamisen lisäksi yksilön oppimaan oppimisen valmiudet, jotka saattavat erilaisista oppimiskulttuureista johtuen olla eri henkilöiden kohdalla erilaisia. Oppimaan oppimista ovat ne tiedot, taidot, asenteet ja toimintavalmiudet, jotka ohjaavat uuden oppimista sekä ylläpitävät yksilön halua jatkuvaan itsensä kehittämiseen. (Hautamäki, Kupiainen, Marjanen, Vainikainen & Hotulainen 2013, 13.)

Oppimaan oppimisen taitojen kehittäminen edellyttää sitä, että niiden tasoa havainnoidaan ja arvioidaan sekä suunnitellaan näiden taitojen kehittämiseksi oppimismahdollisuuksia. Tämä edellyttää yhteistyön toteutumista vastaanottokeskuksen sisällä toimivien eri ammattiryhmien, kuten opettajien ja varsinaista osaamiskartoitusta tekevän henkilöstön välillä.

Oppimaan oppiminen ja erilaisten oppimiskokemusten tarkastelu olivat Otto-hankkeessa saatujen kokemusten mukaan tärkeitä myös motivaation ylläpitämisessä. Erojen tarkastelu synnytti hankkeen koulutuspäivien aikana paljon keskustelua. Oppimaan oppiminen voidaan aloittaa jo esimerkiksi vastaanottokeskusten suomen kielen tai yhteiskuntatietouden opetuksessa. Lisäksi myös ohjaukseen liittyvissä tehtävissä oppimaan oppimisen taitoja voidaan kehittää ja arvioida.

Elinikäinen oppiminen

Oppimaan oppimisen ohella länsimaissa korostetaan tänä päivänä elinikäistä oppimista, jolloin oppimisen katsotaan olevan koko elämän ja työuran tapahtuva prosessi, jossa osaaminen kehittyy jatkuvasti. (Korhonen 2009, 18.) Elinikäisessä oppimisessa vastuun ottaminen omasta oppimisesta korostuu. Oppimiskulttuurit vaihtelevat eri kulttuureissa. Suomessa on jo pitkään korostettu oppijakeskeistä ja yhteisöllistä oppimiskulttuuria, jonka taustalla on sosiaalikonstruktivistinen oppimiskäsitys. (Repo-Kaarento 2006, 13; Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004.)

Sosiaaliskonstruktivistisessa oppimiskäsityksessä korostuvat aiemman tiedon merkitys oppijalle, tiedon reflektointi yhteisöllisesti ja tämän reflektoinnin pohjalta uuden tiedon kumuloituminen. Oppiminen on siten dialogiin pohjautuvaa, ja oppijalta odotetaan kykyä osallistua opetukseen, sekä kykyä tarkastella ja analysoida oppimaansa. (Nisula 2013, 68.)

Lisäksi oppijan tulisi pyrkiä asettamaan omia tavoitteitaan oppimiselleen. Opettajakeskeisestä oppimiskulttuurista tulevalle omien oppimistavoitteiden asettaminen ja omasta oppimisesta vastuun ottaminen voi olla vaikeaa, jolloin sitä tulee harjoitella. Erilaisen oppimiskulttuurin oppimisessa oleellista Korhosen (2009) mukaan on erilaisiin opiskelukäytänteisiin opettelu, joka voidaan asettaa ensimmäiseksi tavoitteeksi. Tähän voidaan luontevasti ja johdonmukaisesti sisällyttää erilaisia oppijakeskeisiä työskentelymuotoja. (Korhonen 2009, 37.)

Osaamisen käsitteen ymmärtäminen

Sekä opetuksessa että ohjauksessa tulee tukea vieraasta kulttuurista tulevia ymmärtämään osaamisen käsite ja mitä osaamisella eri ammateissa tarkoitetaan. Lisäksi ohjauksessa tuetaan turvapaikkaa hakevaa hahmottamaan sitä, millaista osaamista hänen tavoittelemassaan ammatissa vaaditaan, sekä ymmärrystä siitä, miten aikaisempaa osaamista voidaan huomioida. Oleellista on tarjota turvapaikkaa hakevalle itselleen välineitä oman osaamisen tunnistamiseen ja erityisesti sen kuvaamiseen.

Osaamisen käsite vaihtelee eri kulttuureissa ja on yleistä, ettei turvapaikkaa hakeva aluksi tiedä mikä osaamisen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä on. Pusa (2017) toteaa, että osaaminen voidaan ymmärtää eri maissa eri tavoin.

Useissa maissa korostetaan formaalia osaamista, josta annetaan dokumentti, esimerkiksi tutkintotodistus. Osaamista on kuitenkin voinut kertyä huomattava määrä elämän aikana, jonka näkyväksi saaminen olisi tärkeää. Henkilölle tulisi syntyä jonkinlainen käsitys siitä, millaista osaamista hänen mahdollisesti aiemmassa tekemässään työssä tai hankkimassaan ammatissa Suomessa vaaditaan.

Luontevin vaihe osaamisen käsitteen selkiyttämiselle on vastaanottokeskusten järjestämässä yhteiskuntatietouden opetuksessa suomalaisen koulutusjärjestelmään liittyvän informaation jakamisen yhteydessä.

Myös ohjauksessa, erityisesti osaamiskartoitusten yhteydessä osaamisen käsitteen avaaminen on tärkeää. Tämä edellyttää kulttuuristen erojen tiedostamista ja ymmärtämistä. Henkilö, jonka osaamista pyritään tunnistamaan, on avainasemassa oman osaamisensa suhteen. Tällöin on tärkeää, että hänelle tulevat osaamisen käsite ja osaamisen merkitys ymmärrettäviksi.

Osaamisen tunnistamisen prosessin toinen vaihe

Oman osaamisen kuvaaminen

Osaamisen tunnistamisen prosessin toisessa vaiheessa keskeiseksi tavoitteeksi nousee turvapaikanhakijan oman osaamisen arvioinnin ja osaamisen kuvaamisen harjoittelu. Tämä edellyttää

• Pedagogisia ja ohjauksellisia menetelmiä, kuten portfolion hyödyntämistä ja oman osaamisen kuvaamiseen liittyvää tavoitteellista harjoittelua
• Turvapaikkaa hakevan ammatillisen ydinosaamisen itsearviointitaitojen tavoitteellista kehittämistä
• Sähköisten työkalujen käyttöön ottamisen valmiuksien kehittämistä
• Motivaation ylläpitämistä ja vahvistamista

Seuraavassa kuviossa on kuvattu osaamisen tunnistamisen prosessin toiseen vaiheeseen liittyviä konkreettisia toimintoja:

 

Kuvio 3: Osaamisen kuvaamisen harjoittelu

Itsetuntemus ja itsearviointitaidot

Jotta työelämään polut työelämään tai koulutukseen mahdollistuisivat, on henkilön oman osaamisen tunnistaminen ja sen kuvaaminen tärkeää. Osaamisen tunnistamisen yhtenä ulottuvuutena onkin vahvistaa henkilön itsetuntemusta ja itsearviointitaitoja.

Itsearviointitaitojen haastavuus tuli esille Otto-hankkeessa osaamiskartoitusten yhteydessä. Monella henkilöllä oli suuria vaikeuksia kuvata omaa työn tai kulutuksen aikana syntynyttä osaamistaan. Vaarana on tällöin se, että osaamiskartoitukset jäävät pinnallisiksi ja suurimmalta osalta ohjaajan tuottamaksi, jolloin todellista yhteistyötä arvioinnissa ei synny.

Tottumattomuus itsearviointiin voi tuottaa haasteita erilaisesta oppimiskulttuurista tulevalle, jolloin tätä tulee harjoitella. Itsearvioinnin kehittämisen apuna voidaan hyödyntää erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi erilaiset portfolio-tyyppiset tehtävät voivat olla itsearvioinnin tukena, jolloin oman kertyneen osaamisen sanoittamista harjoitellaan.

Ammatin ydinosaamisen ja osaamistavoitteiden tarkastelu

Jo vastaanottokeskusvaiheessa on tärkeä tarkastella sitä, millaista osaamista turvapaikkaa hakevan aiemmin työskentelemällään alalla, tai omaamassaan ammatissa, Suomessa edellytetään. Käytettävät osaamiskartoitukset ovat tavallaan alkukartoituksia henkilön osaamisesta ja kiinnostuksen kohteista.

Jos kuitenkin tavoitellaan turvapaikkaa hakevan alustavaa osaamisprofiilia, tulisi hänelle syntyä käsitys siitä, mikä tämä osaamisprofiili on, ja mitä varten se on kehitetty. Osaamisprofiilin avulla kuvataan yleensä sitä, mitä osaamista tulisi olla suhteessa tavoiteltavaan työhön. Osaamista on vaikea arvioida, mikäli ei tiedetä, millaista osaamista tulisi arvioida.

Oppilaitosten opetussuunnitelmat ovat tänä päivänä hyvin löydettävissä internetin kautta. Turvapaikkaa hakevaa tulisi auttaa ymmärtämään koulutusjärjestelmää ja sitä millaista osaamista eri koulutusinstituutioissa yleisellä tasolla opitaan. Eri ammateista on löydettävissä paljon eri kielille käännettyjä tai selkokielisiä itseoppimista mahdollistavia materiaaleja. Monissa ammatillisissa oppilaitoksissa maahanmuuttajien osaamisen tunnistamisen prosesseja on kehitetty, jolloin niistä löytyy ohjausta, selkokielisiä kuvauksia ja jopa kieltä osaamattomalle kuvia eri ammateista ja selkokieliset kuvaukset vaadittavasta osaamisesta.

Ohjatusti, näiden jo kehitettyjen välineiden avulla, on mahdollista tukea erilaisista työkulttuureista tulevia peilaamaan omaa hankittua osaamistaan Suomessa vaadittavaan ammatilliseen osaamiseen. Esimerkiksi portfolion tekemisen avulla henkilöä tuetaan kuvaamaan omaa osaamistaan suhteessa tavoiteltavaan työhön. Portfolion työstämisessä voidaan hyödyntää ammatin ydinosaamista esittäviä kuvia (Otto-Esikotoutumisen oppaan sisältämät materiaalit) sekä eri oppilaitosten maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille kehitettyjä materiaaleja. Esimerkiksi autonasentajan tulee osata kuvata auton perusosat ja kertoa, mitkä niiden tehtävät ovat. Tällaisia tehtäviä on mahdollista harjoitella myös heikommallakin kielitaidolla.

Sähköiset työkalut antavat monenlaisia mahdollisuuksia myös itsenäiseen työskentelyyn. Kehitettyjä virtuaalisia ja sähköisiä menetelmiä tulisikin hyödyntää osaamisen tunnistamisessa, osaamistavoitteiden kuvaamisessa sekä oman osaamisen arvioimisen ja kehittämisen keinoina jo turvapaikkahaun alkuvaiheissa. Tämä edellyttää sitä, että työntekijöillä on selkeästi tiedossa eri materiaaleja, joihin turvapaikkaa hakevaa voidaan ohjata. Otto-hankkeen aikana osallistujat toivat useaan otteeseen esille sen, etteivät he tiedä mistä tietoa ammateista voisi saada. Ohjauksen avulla voidaan tukea ja ohjata tiedon piiriin sekä kehittää myös luotettavan tiedon haun kriteerien ymmärtämistä.

Osaamiskartoitukset ja osaamisprofiili

Vasta osaamisen käsitteen ymmärtämisen jälkeen voidaan kartoittaa ja dokumentoida systemaattisesti turvapaikanhakijan aiempi koulutustaso, työkokemus ja kielitaito sekä mahdolliset dokumentit niistä. Osaamisen käsitteen ymmärtäminen on edellytyksenä sille, että henkilöllä on oikea käsitys siitä, mihin tarkoitukseen häneltä tietoja kerätään.

Usein monimutkaiset ja pitkät osaamiskartoituslomakkeet vievät aikaa, ja monelle voi olla vaikea hahmottaa miksi lomakkeiden täyttäminen ja niiden dokumentointi ovat tärkeitä. Otto-hankkeessa tuli useaan kertaan esille se, että erilaiset täytettävät lomakkeet herättävät kieltä osaamattomassa helposti epäluuloja ja aiheuttavat paljon kysymyksiä. Tästä syystä oleellista olisi, että virallisten lomakkeiden kartoittamisen aikana ja sitä ennen, huolehditaan siitä, että henkilö on tietoinen lomakkeiden merkityksestä.

Osaamiskartoituksiin suunniteltujen lomakkeiden tulisi sisältää arviointia myös omien oppimisvalmiuksien ja kehitettävien taitojen ja tietojen osalta sen lisäksi että niissä kartoitetaan aiemmin hankittua osaamista. Tämä edellyttää jälleen itsearviointitaitoja ja niiden kehittymistä. Osaamiskartoitusten yhteydessä voidaan myös tukea henkilön itsensä tekemää ansioluetteloa omasta koulutuksestaan ja työkokemuksestaan. Ansioluettelon merkityksen ymmärtäminen osana työnhakuprosessia on vieraasta työkulttuurista tulevalle oleellista.

Osaamisen kartoitusta varten tehtyjen dokumenttien tarkoituksena on, että ne toimivat myöhemmässä vaiheessa apuna myös kotoutumisen tavoitteiden ja keinojen välineenä. Tästä syystä osaamisen tunnistamiseksi tehdyt dokumentoinnit tulisi siirtää myönteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen henkilön mukana vastaanottavaan kuntaan. Hyvin tehtyjen dokumenttien pohjalta henkilön työllistymispolkua on helpompi lähteä vastaanottavassa kunnassa suunnittelemaan.

Maahanmuuttajien koulutuspolkujen nopeuttaminen ja joustavat siirtymät -työryhmä (2017, 18) toteaa, että osaamiskartoitukseen liittyvät tiedot tullaan siirtämään Maahanmuuttoviraston kehittämänä Umarek-järjestelmään. Henkilölle itselle voi tuetun osaamisen tunnistamisen prosessin aikana syntyä osaamisprofiili. Osaamiskartoitus on osaamisprofiilin taustalla. Aiemmin mainittu portfolion tekeminen tukee oman osaamisprofiilin syntymistä. Tämän voidaan ajatella olevan laajempi kuin osaamiskartoitus ja kohdentuu jo selkeästi tiettyyn, määriteltyyn ammattiin. Osaamisprofiilia henkilö voi hyödyntää heti astuessaan kotouttamislainsäädännön piiriin.

Osaamisen tunnistamisen prosessin kolmas vaihe

Viimeistään kolmannessa osaamisen tunnistamisen prosessin vaiheessa vastaanottokeskusten ulkopuolisten tahojen merkitys korostuu. Tässä vaiheessa olisi hyvä myös alustavien osaamiskartoitusten, osaamisprofiilien ja ansioluetteloiden olla dokumentoituna tulevaa kuntaan siirtymistä varten. Kolmannessa vaiheessa osaamisen tunnistamisen prosessia painottuu yhteistyö työelämän ja oppilaitosten kanssa:

 

 Kuvio 4. Osaamisen kehittämisen polut

Koulutus- ja työpolkujen kartoitus

Hyvien työelämä- ja koulutusorganisaatiosuhteiden avulla voidaan turvapaikanhakuajan loppuvaiheessa tarjota työelämään integroitumista vahvistavia toimintoja ja aktiviteetteja. Toiminnan järjestämisessä pyritään kehittämään vastaanottokeskusten ja paikallisen työelämän välisiä suhteita ja tukemaan turvapaikanhakijoiden työhön ja koulutuspolkuihin tutustumista sekä pyritään levittämään tietoa turvapaikkaa hakeville mahdollisista potentiaaleista koulutusväylistä.

Hyvät yhteydet työelämään ja mahdollisten työelämään tutustumispaikkojen etsiminen ovat työelämään tutustumisen ja työelämätaitojen kehittymisen lisäksi myös ovi osaamisen tunnistamiseen ja sen näyttämiseen. Vastaanottokeskuksen ulkopuolella tapahtuvan osaamisen kehittämisessä ja sen mahdollisessa arvioinnissa voidaan hyödyntää vastaanottokeskusten ulkopuolisia tahoja ja niiden resursseja.

Ulkopuolisina tahoina voivat toimia esimerkiksi vapaaehtoistoimijat tai opiskelijat. Lisäksi kolmannen sektorin, kuten järjestöjen tai seurakunnan kanssa tehtävä yhteistyö osaamisen tunnistamiseksi ja sen kehittymiseksi voi tukea turvapaikkaa hakevan etenemistä työelämään. Työelämässä toimimisen aloittaminen ei aina ole toisesta kulttuurista tulevalle ole helppoa. (Nisula 2010,161-162.) Usein työelämässä toimimiseen tarvitaan tukea ja esimerkiksi työelämään mentoroinnin malleja.

Yhteistyö eri oppilaitosten ja työelämän kanssa on keskeisessä asemassa koska varsinaista virallista osaamisen arviointia ammatillisten tutkintojen vaatimusten mukaisesti voivat tehdä ainoastaan oppilaitokset yhdessä työelämän kanssa. Oleellista siten on, että alueen koulutusorganisaatioihin luodaan toimivat yhteistyösuhteet nimettyine henkilöineen, jolloin myös ohjaus työ- ja opiskelupolkuihin helpottuu.

Vastaanottokeskuksissa ei kuitenkaan yksistään pystytä vaikuttamaan koulutuspolkujen avautumiseen, vaan tämä edellyttää myös oppilaitoksissa turvapaikanhakijoiden huomioimista ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen kehitettyjen koulutusväylien suunnittelemista. Osaamisen näyttäminen edellyttää myös koulutusorganisaation mukana olemista, jotta osaaminen voidaan dokumentoida ja hyväksi lukea mahdollisissa perus- tai täydentävissä opinnoissa.

Osaamisprofiili ja portfolio

Yksilöllisellä tasolla turvapaikkaa odottavien kanssa tehtävä työskentely jatkuu henkilökohtaisten tavoitteiden ja osaamisprofiilin rakentamisella. Selkiytyneet tavoitteet oman osaamisen kehittämisessä sekä ammatillisissa tavoitteissa ovat edellytys myöhempään kotoutumisvaiheen työelämäintegroitumiseen.

Oman osaamisprofiilin, ansioluettelon ja henkilökohtaisten osaamisen kehittämisen tavoitteiden tulisi olla kolmannessa vaiheessa valmiina kuntaan siirtymistä varten. Dokumentoinnissa olisi huomioitava myös se, miten tehdyt dokumentit osaamisprofiileineen siirtyvät turvapaikkaa hakevan mukana vastaanottokeskuksesta eteenpäin, ja millainen omistajuus henkilöllä itsellään on hänestä kerättyihin tietoihin sekä hänen itsensä tekemiin ansioluetteloihin, osaamisprofiileihin ja portfolioihin.

 

Lähteet:

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjänä. Helsinki: WSOY.

Hautamäki, J., Kupiainen, S., Marjanen, J., Vainikainen, M-P. & Hotulainen, R. 2013.

Oppimaan oppiminen peruskoulun päättövaiheessa. Tilanne vuonna 2012 ja muutos vuodesta 2001. Tutkimuksia 347. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.3 2018. https://blogs.helsinki.fi/cea-arviointi/files/2016/09/Oppimaan_oppiminen_2001-2012.pdf.

Korhonen, S. 2009. Oppimaan oppiminen maahanmuuttajien koulutuksessa. Kehittämishankeraportti. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Viitattu 22.3 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1251979071-2.

Lonka, K. 1997. Explorations of constructive processes in student learning. Helsinki: Yliopistopaino.

Nisula, L. 2010. Vuorovaikutuskulttuuri ja sen jäsentyminen maahanmuuttajien työllistymisvalmennuksessa. Väitöskirja. Roveniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 30.5.2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-2011611138.

Nisula, L. 2013. Vuorovaikutus monikulttuurisella oppimisnäyttämöllä. Julkaisussa Mervan käsikirja – Työkaluja oppilaitoksen monikulttuuriseen arkeen. Toim. R. Metsänen & L. Nisula. Hämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.

Maahanmuuttajien koulutuspolkujen nopeuttaminen ja joustavat siirtymät –työryhmän loppuraportti ja toimenpide-esitykset. 2017. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 36/2017. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 30.5.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-238-5.

Ohjausryhmä: Maahanmuuttajien osaaminen tunnistettava nykyistä paremmin. 2017. Tiedote Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla 25.9.2017. Viitattu 17.4 2018. http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/maahanmuuttajien-osaaminen-tunnistettava-nykyista-paremmin

Pusa, M-L. 2017. Maahanmuuttajien osaamisen tunnistaminen. Lapin aluehallintovirasto. Rovaniemi. Viitattu 25.2.2018. http://docplayer.fi/26325836-Maahanmuuttajien-osaaminen-kayttoon-nakokulmia-osaamisen-tunnistamiseen-maija-leena-pusa.html.

Repo-Kaarento, S. 2006. Yliopisto-opetuksen yhteistoiminnallinen kehittäminen. Lisensiaattityö. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 15.4.2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20061353.