6.3 Työelämävalmiuksien prosessikuvaus

Työelämävalmiudet

Tässä luvussa tarkastellaan suomalaisessa työelämässä vaadittavia yleisiä työelämävalmiuksia ja niiden kehittämisen mahdollisuuksia vastaanottokeskuksissa turvapaikanhakuaikana.

Tämä ohjaajalle ja opettajalle suunnattu materiaali on tarkoitettu tukemaan turvapaikanhakijoiden ohjausta ja oppimisprosessia työelämävalmiuksien kehittämisen osalta. (Katso osio 3 Työ Suomessa.) Osiossa 3 on turvapaikanhakijalle työelämätaitojen kehittämiseen työstettyä materiaalia. Materiaalit sisältävät myös erilaisia tehtäviä sekä linkkejä muiden hankkeiden kehittämiin materiaaleihin. Turvapaikanhakija on hyvä mahdollisimman nopeasti ohjata tekemään sekä itsenäisesti että ohjatusti osiossa 3 löytyviä tehtäviä.

TYÖELÄMÄVALMIUKSIEN KEHITTÄMINEN TURVAPAIKANHAKUAIKANA

Työelämävalmiudet

Vastaanottokeskukset toimivat usein ensimmäisenä kontaktina suomalaiseen yhteiskuntaan turvapaikanhakijan saapuessa maahan. Turvapaikanhakijoiden työelämätaitojen kehittyminen on myös sidoksissa, ainakin osin, turvapaikkahakemusprosessiin. Otto-hankkeessa tuotettiin aikamallinnusta joka liittyy turvapaikkaprosessiin ja vastaanottokeskuksissa vietettyyn ajanjaksoon: Kuvio 1: Työelämävalmiuksien kehittäminen turvapaikkaprosessin aikana

Kotoutumislainsäädännön ja kotoutumista edistävien virallisten toimenpiteiden puuttumisesta huolimatta turvapaikka prosessinaikana kotoutumista voidaan edistää epävirallisesti arkipäivän tilanteissa. Tämä pitää sisällään myös työelämätaitojen vahvistamisen. Seuraavassa listauksessa on koonti yleisistä työelämässä vaadittavista työelämätaidoista Suomalaisessa yhteiskunnassa (vrt. esim. työelämäosaaminen, Te-palvelujen verkkosivut, 2018.

• Digitaalinen osaaminen
• Verkostoitumistaidot
• Työnhakemisen taidot ja oman osaamisen
• kansainvälisyys ja kulttuuriset taidot
• Kielitaito
• Sosiaalinen älykkyys ja kontekstin ymmärtämisen taidot
• Median käyttämisen taidot
• Ongelmanratkaisutaidot ja analyyttisyys
• Tiedon hankkiminen ja suodattaminen
• Itseohjautuvuus ja elinikäiseen oppimiseen sitoutuminen
• motivaatio ja mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen

Vaihe 1: Työelämävalmiuksien kehittämisen perusta:

Työelämävalmiuksien kehittäminen turvapaikkaprosessin aikana on tärkeää, jotta turvapaikanhakija mahdollisimman nopeasti pääsisi osalliseksi työelämään. Valmiuksien kehittäminen vastaanottokeskuksessa voidaan vaiheistaa. Vaiheet voivat mennä osin päällekkäin, eikä ajallinen prosessi välttämättä ole aina yksiselitteinen. Ensimmäinen työelämävalmiuksien kehittämisen vaihe voidaan kuvata seuraavasti:

Kuvio 2: Työelämävalmiuksien kehittämisen perustan rakentaminen

Mahdollisuuksien kartoitus:

Työelämätaitojen kehittämisen prosessi edellyttää aluksi vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoille tarjottavien työtehtävien ja mahdollisten erilaisten vastaanottokeskuksissa tapahtuvien toimintojen kartoittamista ja analysoimista työelämävalmiuksien kehittämisen näkökulmasta.  Tärkeää on luoda perusta sille, että työelämätaitojen kehittäminen mahdollistuisi. Työtehtävien ja toimintojen sisältöä voidaan analysoida siten, että tehtäviä tarkasteltaisiin yleisesti hyväksyttyjen työelämävalmiuksien kehittymisen näkökulmasta. Lisäksi voidaan miettiä sitä, miten työtehtävien sisälle voitaisiin rakentaa näitä valmiuksia edistävä jäsennys. Analysointia helpottavat tehtäville ja toiminnoille asetetut seuraavat kysymykset:

• miten erilaiset tehtävät tukevat digitaalisten valmiuksien kehittymistä,
• miten työtehtävät edistävät suomalaisen työajan hahmottamista,
• millaisia mahdollisuuksia työtehtävät antavat kielitaidon kehittämiseen,
• miten turvapaikanhakija oppii niiden avulla etsimään tietoa tai ratkaisemaan erilaisia vastaantulevia ongelmia.
• miten työtehtävät edistävät esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteiden oppimista
• miten työtehtävien avulla opitaan esimerkiksi työaikakulttuuria Suomessa.

Työtehtävien tarjoamisesta tulisi siten päästä pois siitä ajatuksesta, että ne ovat ainoastaan pakollinen velvoite ja toiminnan järjestämistä omatoimisuuden vahvistamiseksi, vaan että niiden avulla systemaattisesti kehitetään myös Suomessa työorganisaatioissa edellytettäviä työelämätaitoja. Lisäksi toiminnot olisi hyvä sitoa esimerkiksi suomen kielen tai yhteiskuntatiedon oppimiseen.

Oppimisen mahdollistuminen

Työelämätaitojen kehittäminen edellyttää sitä, että niiden oppiminen mahdollistetaan. Luontaisia työelämätaitojen oppimispaikkoja ovat koulutus ja varsinainen työelämä, joissa taitoja pääsee harjaannuttamaan. Vastaanottokeskusten työtoiminnan on katsottu tarjoavan turvapaikanhakijalle mahdollisuutta omatoimisuuden edistämiseen. (Vrt. Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 2011 /746 pykälä 29.)

Jos kuitenkin ajatellaan varsinaisten työelämätaitojen kehittämistä, tarvitaan systemaattisempaa prosessia. Pelkästään työtoimintaan osallistuminen ei ole riittävä näiden taitojen vahvistamiseksi. Jotta työtoiminnalla voitaisiin tukea omatoimisuutta, itseohjautuvuutta ja erilaisten työelämän valmiuksien kehittymistä toiminta tulisi rakentaa siten, että sen sisällä valmiudet kehittyisivät, ja että toiminta olisi kiinnittynyt oppimiseen ja esimerkiksi yhteiskunnallisia sisältöjä käsittävään opetukseen.

Usein ajatuksena on se, että työelämän edellyttämät taidot opitaan työelämässä, jolloin niitä ei erikseen tarvitse harjoitella. Yhteiskunnan muuttuessa työelämätaitojen vaatimustaso on kuitenkin noussut, ja nämä muutokset, esimerkiksi digitalisoituvat työorganisaatiot, edellyttävät kaikkien työelämässä toimivien osaamisen kehittämistä myös teoreettisesti. Ohjaus-/ oppimistilanteessa turvapaikanhakijalle tulee kuvata, mitä nämä työelämätaidot ovat, miksi ne ovat suomalaisessa työelämässä tärkeitä, ja miten taidot ovat myös siirrettävissä kontekstista toiseen. Esimerkiksi aiemmin hankittu työkokemus ja sen kautta opittu taito eri kulttuurissa voidaan kokonaan tai osin siirtää uuteen työkulttuuriin.

Arviointi:

Työelämävalmiuksien kehittämisen yksi tärkeä osa-alue on työelämävalmiuksien arviointi. Usein arvioinnilla viitataan ulkopuolisen toimijan esimerkiksi työelämän tai oppilaitoksen edustajan tekemään arviointiin. Tänä päivänä arvioinnissa korostetaan kuitenkin myös työntekijän itsearvioinnin kehittymistä, jonka voidaan ajatella olevan yksi työelämätaidoista. Keskeinen osa työelämätaitojen arviointia on siten henkilön itsensä tekemä oma arvio omista työelämävalmiuksistaan. Itsearviointi on vaikeaa, varsinkin jos sellaiseen ei ole aiempaa kokemusta. Turvapaikanhakijan kohdalla itsearviointitaidon kehittyminen edellyttää aluksi ymmärryksen lisääntymistä suomalaisesta työkulttuurista, työelämään liittyvistä laeista ja säännöistä, työn hakemisesta sekä työsuhteeseen sisältyvistä asioista ja dokumenteista. Turvapaikanhakijalle tulisi myös syntyä käsitys siitä miksi työelämätaidot ovat tärkeitä ja miksi niitä tulee jatkuvasti kehittää.

Itsearvioinnin kehittäminen:

Itsearviointi mahdollistaa taitojen kehittämisen systemaattisesti arvioinnin pohjalta. Itsearviointiin kiinnitetään kuitenkin eri kulttuureissa eri tavoin huomiota ja monelle saattaakin tulla yllätyksenä se, että esimerkiksi työpaikkahaastattelussa edellytetään usein, että hakija pystyy kertomaan omasta osaamisesta ja toisaalta kehitettävistä kohdista. Oleellista on siten se, että henkilön omia itsearviointitaitoja harjoitellaan. Tavoitteena on työelämävalmiuksien kartoittamisen ja arvioinnin lisäksi myös siis turvapaikanhakijan itsearvioinnin kehittäminen, joka siis jo itsessään on yleinen työelämävalmius. Myös henkilön tekemässä itsearvioinnissa voidaan hyödyntää jo olemassa olevia arviointilomakkeita. Sanalliset arviointilomakkeet on usein kuitenkin tehty suomen kieltä äidinkielenään puhuville. Tästä syystä voidaan arvioinnissa hyödyntää luovuutta ja monenlaisia itseilmaisun keinoja.

Ohjaajan tekemä arviointi:

Työelämätaidot arvioidaan joko siihen erikseen soveltuvalla ja kehitetyllä työelämätaitojen arvioimislomakkeella. Arvioinnissa voidaan hyödyntää myös muita menetelmiä, kuten kertomukset ja tarinat aiemmista työelämäkokemuksista, kuvat tai muut luovat Tämä vaihe on myös lähellä ammatillisen ydin osaamisen arviointia ja ne voidaankin tarvittaessa yhdistää. Työelämätaitoja tai ammatillista osaamista arvioi usein sosiaalityöntekijä tai vastaanottokeskuksissa työskentelevät ohjaajat. Arviointiosaaminen on haasteellista ja monellakaan ei ole arviointiin sisältyvää koulutusta taustallaan. Arvioinnissa käytetään usein erilaisia lomakkeita, ja valtakunnallinen yhtenäisyys työelämävalmiuksien arvioinnin osalta puuttuu. Esimerkiksi sosiaalityöhön sisältyvät lomakkeet tähtäävät usein sosiaalisen toimintakyvyn arviointiin, eivät niinkään puhtaasti työelämävalmiuksien arviointiin. Oleellista kuitenkin on, että arviointi tapahtuu nimenomaan työelämävalmiuksien arvioimisen näkökulmasta ja että se täydentyy ja tulee dokumentoiduksi myöhempää mahdollista kuntaan siirtymistä varten.

Kokonaisuutena työelämävalmiuksien kehittämisessä on huomioitava seuraavia seikkoja:

• henkilön oman itsearvioinnin kehittäminen
• työntekijän alustavan arvio tekeminen.
• erityistä huomiota tulisi kiinnittää erityisesti kielitaidon kehittämiseen.
• henkilöä tuetaan ja ohjataan itsenäiseen opiskeluun hyödyntämällä oppimista vahvistavia materiaaleja
• henkilölle selvitetään tässä vaiheessa alustavasti yleisten työelämätaitojen ja osaamisen kehittämisen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa.

Dokumentointi:

Systemaattinen dokumentointi on ammattilaisten työtä. Vastaanottokeskuksissa on käytössä sosiaalityön dokumentoinnin osalta ns. Umarek-asiakastietojärjestelmä. (Hansen-Haug, H. 2014, 5; Kuusisto-Niemi & Saranto 2009, 22; 2012, 142.) Dokumentoinnin merkitys työelämätaitojen kehittämisessä on ensisijaisesti silloin, kun henkilö saa myönteisen turvapaikkapäätöksen ja siirtyy vastaanottavaan kuntaan. Kotoutumislainsäädännön mukaan henkilölle tulee tehdä henkilökohtainen kotoutumis- ja työllistymissuunnitelma. Suunnitelmassa tulee huomioida henkilön aiempi työkokemus ja koulutus. Kuntien kotoutumistoimintojen järjestämisen kannalta on hyvä, jos henkilön aiemmasta toiminnasta ja sen arvioinnista on olemassa olevaa dokumentointia. Yhtenäisen dokumentoinnin kehittäminen esimerkiksi äidinkielen, yhteiskuntatiedon ja sosiaalityön välillä olisi merkityksellistä.

VAIHE 2: Työelämävalmiuksien oppiminen ja harjoittelu vastaanottokeskuksissa

Vastaanottokeskuksissa järjestettävä toiminta

Toisen vaiheen aikana luodaan ja kehitetään sellaisia toimintoja vastaanottokeskuksissa ja niiden ulkopuolella, joissa mukana oleminen vahvistaa konkreettisesti työelämätaitojen osaamista. Konkreettisten toimintojen tulisi perustua ensimmäisessä vaiheessa tehtyyn alustavaan työelämätaitojen arviointiin. Toiminnan organisoinnissa on tärkeää miettiä sitä, miten ja millaisin keinoin tuetaan turvapaikanhakijaa osallistumaan yhteiskuntaan, vastaanottokeskuksesta ulospäin. Jotta tämä mahdollistuisi tulisi turvapaikkaa hakevalla olla tietoa niistä alueellisista toimintaympäristöistä, joihin hänellä on mahdollisuus osallistua.

Toisen vaiheen aikana luodaan ja kehitetään sellaisia toimintoja vastaanottokeskuksissa ja niiden ulkopuolella, joissa mukana oleminen vahvistaa konkreettisesti työelämätaitojen osaamista. Toiminnan organisoinnissa on tärkeää miettiä sitä, miten turvapaikanhakijaa voitaisiin ohjata vastaanottokeskuksesta ulospäin osallistumaan yhteiskuntaan.

Seuraavassa kuviossa on koottu vaiheelle 2 olennaisia seikkoja:

 

Kuvio 3: Työelämävalmiuksien harjoittelu

Yhteistyö alueen muiden toimijoiden kanssa

Monilla järjestöillä ja yhteisöillä on erilaista toimintaa johon myös turvapaikanhakijat voivat osallistua ja joita voidaan hyödyntää työelämävalmiuksien oppimiseksi. Oleellista on myös se, että tieto näistä mahdollisuuksista saavuttaa turvapaikanhakijat mahdollisimman nopeasti. Hyvät yhteydet alueen oppilaitoksiin ja niissä mahdollistuviin opiskelumahdollisuuksiin ovat myös ensiarvoisen tärkeitä. Vapaaehtoistoimijoiden tuki vastaanottokeskuksessa on oleellista. Toiminnan avulla mahdollistetaan turvapaikanhakijan verkostoitumistaitojen kehittyminen, osallistumisen vahvistamismainen sekä valtakulttuuriin mukaan pääseminen.

Ohjaus ja motivointi:

Vastaanottokeskuksissa on mahdollisuus organisoida systemaattisesti työelämätaitoja kehittävää toimintaa, jossa yhdistyvät sekä oppiminen että tekeminen. Ohjauksessa voidaan huomioida työelämävalmiuksien kehittäminen hyödyntämällä erilaisia ohjauksen, pedagogiikan ja sosiokulttuurisen innostamisen keinoja. Mahdollisuuksien puitteissa pienryhmätyöskentelytoimintaa on hyvä hyödyntää valmiuksien kehittämisessä.

Tieto työpaikoista ja alueen mahdollisuuksista:

Tieto alueen työpaikoista ja alueella tarjoutuvista mahdollisuuksista leviää usein turvapaikanhakijoiden omien sosiaalisten verkkojen kautta. Turvapaikkaa hakevalle oleellista on tietää myös viralliset työnhakukanavat. Nämä voidaan ottaa osana yhteiskuntatietouden opetusta ja ohjausta. Erilaiset tiedonhaut ohjatusti tukevat turvapaikanhakijaa oppimaan tiedonhaun perusteita ja arvioimaan myös kriittisesti löytämäänsä tietoa.

Ymmärrys suomalalaisen työkulttuurin piirteistä, normeista ja vuorovaikutuksesta:

Digitaalisten taitojen lisäksi toinen tärkeä opittava asia uudessa maassa on paikallinen työkulttuuri ja työlainsäädäntö. Työelämävalmiuksien kehittämisessä tärkeää on, että työsuhteisiin liittyvät asiat otetaan järjestelmällisesti sisällöiksi kielen ja yhteiskuntatietouden opetuksessa. Pelkkä työsuhteisiin liittyvä informaation tarjoaminen ei vielä ole riittävää. Taitojen sisäistäminen edellyttää harjoittelua ja asioiden pilkkomista sellaiseen muotoon, että erilaisista kulttuureista tulevan on mahdollista ne omaksua.

Toisenlaisesta kulttuurista tulevan kohdalla monet asiat ovat epäselviä, liittyen työntekijän ja työnantajan oikeuksiin, vastuisiin ja velvollisuuksiin. Toisesta työkulttuurista tulevalla työntekijällä tulee olla riittävä ymmärrys työntekemisen reunaehdoista, kuten työn alkamisesta ja päättymisestä, tauoista, palkkauksesta, lomista ym. työntekijän vastuuseen ja oikeuksiin liittyvistä asioista. Tietämättömyys omista oikeuksista työsuhteen tai harjoittelujen aikana voivat johtaa lisääntyneisiin hyväksikäyttötilanteisiin. Varsinkin virallisten dokumenttien puuttuessa paperittomien henkilöiden kohdalla riski joutua työelämässä hyväksikäytetyksi on suuri. Tätä riskiä olisi mahdollista ennaltaehkäistä tuomalla esille jo vastaanottokeskusvaiheessa työntekemiseen ja työntekijän palkkaamiseen liittyvät normit ja lainsäädäntö. Tieto suojaa siten myös mahdollisilta väärinkäytöksiltä työelämässä.

Työn hakemiseen liittyvät taidot:

Työn hakeminen edellyttää tietoa suomalaisesta työkulttuurista, työlainsäädännöstä ja turvapaikanhakijan oikeudesta työhön. Konkreettisia työelämävalmiuksia ovat myös työn hakemiseen liittyvät taidot. Työn hakeminen sisältää monia eri osa-alueita, kuten tietoa siitä, mistä työpaikkoja voi hakea, työpaikkahakemuksen ja ansioluettelon tekemisestä, tietoa sopimuksista ja työhön liittyvistä säännöistä, kuten palkkauksesta, lomista tai verokortin merkityksestä.

Vaihe 3: Työelämävalmiuksien kehittäminen työelämässä:

Itsenäisyyden harjoittelu

Kolmannessa työelämätaitojen kehittämisen vaiheessa tavoitteena on työelämävalmiuksien syntyminen ja laajentuminen. Tässä vaiheessa tärkeää olisi itsenäisen työn hakemisen harjoittelu ja siinä tukeminen. Lisäksi tarvitaan tukea opiskeluun ja mahdolliseen työpaikkaan tai työelämään tutustumisjaksolla suoriutumisessa. Omia tavoitteita edistävä henkilökohtaisen suunnitelman tekeminen.

Kolmannen vaiheen haasteena on se, että turvapaikanhakijat ovat jo pitkään eläneet vastaanottokeskusolosuhteissa, jolloin laitostumisen riskit kasvavat. Laitostumiseen liittyy usein passiivisuus ja näköalattomuus. Mikäli työelämävalmiuksien kehittämisen prosessi on kuitenkin aloitettu riittävän varhain ja systemaattiseksi eteneväksi voidaan olettaa, että myös laitostumista voitaisiin ennalta ehkäistä tavoitteellisten toimintojen avulla. Seuraavassa kuviossa on kuvattu työelämävalmiuksien kehittämisen kolmas vaihe:

Kuvio 4: Työelämä tutuksi

Työelämän tutustumisjaksot ja mentorointi:

Kolmannessa vaiheessa opittuja työelämätaitoja voidaan harjoitella työelämän tutustumisjaksoilla. Tämä edellyttää, että vastaanottokeskuksessa on toimivat suhteet työelämään ja yhteistyösopimukset työelämäorganisaatioiden kanssa.

Työelämään meneminen saattaa monelle eri kulttuurista tulevalle olla haasteellista. Uusi kulttuuri ja kieli voivat tuntua vaikealta oppia ja tarvitaan usein tukea. On tärkeää, että työelämäjaksojen onnistuminen edellyttää systemaattisuutta ja ohjausta. Mentori tai vierellä kulkija, ainakin aluksi, voi tukea jaksojen onnistumista.

Työelämäjaksot tulisi suunnitella koordinoidusti siten, että niihin liitetään selkeät työelämätaitojen kehittämistä edistävät tavoitteet, sisällöt ja tehtävät. Jaksoihin voidaan yhdistää sellaisia oppimistehtäviä, kuten ansioluettelon tekeminen, työpaikkahaastattelun harjoitteleminen, turvapaikanhakijan tekemä kuvaus työpaikasta, sen tehtävistä ja työn tavoitteista sekä oman osaamisen arviointi suhteessa työpaikalla vaadittaviin taitoihin. Näiden tehtävien onnistunut suorittaminen edellyttää ohjausta ja sen kehittämistä. Lisäksi työelämävalmiuksien kehittämisen näkökulmasta olisi tärkeää turvapaikanhakijan oman suunnitelman luominen ja tavoitteiden asettaminen, erityisesti sen suhteen, millaisia työelämätaitoja työelämäjaksolle osallistuva haluaisi työpaikalla oppia ja kehittää.

Vierailukäynnit työpaikoilla ja työpaikan edustajan käynnit vastaanottokeskuksessa

Hyvien työelämäyhteistyösuhteiden avulla voidaan mahdollistaa työpaikkakäyntejä. Monissa työpaikoissa järjestetään avoimia ovia, jolloin kuka tahansa voi tutustua organisaatioon. Myös paikallisten työyhteisöjen edustajia voidaan kutsua kertomaan työstään turvapaikanhakijoille. Lisäksi tärkeää on hyödyntää kokemusasiantuntijuutta, joka voi vahvistaa myös verkostoitumista monikulttuuriseen yhteisöön.

Työelämäosallisuuden toteutuminen edellyttää sitä, että turvapaikanhakijoiden työelämään pääseminen nähdään positiivisena tavoitteena ja mahdollisuutena ympäröivälle yhteiskunnalle yhtä lailla kuin henkilölle itselle. Tällöin henkilön polkujen suuntaaminen aktiivisesti työelämään työelämätaitojen kehittämisen avulla nähdään systemaattisesti eteneväksi ja tavoitteelliseksi työksi jo vastaanottokeskusvaiheessa.

Lähteet:

Hansen-Haug, H. 2014. Asiakastyön dokumentointi vastaanottokeskuksissa. Lapin yliopisto yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro Gradu-tutkielma. Lapin yliopisto. Viitattu 27.3 2018. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/61531/Hansen-Haug.Hannele.pdf?sequence=2.

Hall, E.T. 1989. Beyond culture. New Yourk Anchor Books.

Hofstede, G. 2003. Culture´s Consequences. Comparing Values, Behavours, Instituitons and Organizations. USA. Sage Publications Inc.

Kurjenpuu, E. 2012. Kohti kaukaista keskiötä – maahanmuuttajien työllistymisen esteitä ja ongelmia. Julkaisussa R. Metsänen & L. Nikander (toim.). Realistista aikuispedagogiikkaa monikulttuurisissa toimintaympäristöissä. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tammerprin OY. Tampere. 68-78.

Kuusisto-Niemi, S. & Saranto, K. 2012: Tiedonhallinnan koulutusohjelma arvioitavana – kokemuksia kansainvälisestä akkreditoinnista. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 4 (2). 140-144.

Kuusisto‐Niemi, S. & Saranto, K. 2009. Sosiaali‐ ja terveydenhuollon tiedonhallinta ‐ Paradigma tieteenalan perustana. Health and Human Services Informatics ‐ Paradigmatic basis. FinJeHew. Finnish Journal of eHealth and Welfare. 2009;1(1). s. 19-23.

Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 17.6.2011/746. Viitattu 22.3 2018.https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110746.

Maahanmuuttajien koulutuspolkujen nopeuttaminen ja joustavat siirtymät –työryhmä 2017. Maahanmuuttajien koulutuspolkujen nopeuttaminen ja joustavat siirtymät -työryhmän loppuraportti ja toimenpide-esitykset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 36/2017.

Metsänen, R. 2013. Monikulttuurinen ohjaus. Julkaisussa R. Metsänen & L. Nisula Mervan käsikirja – Työkaluja oppilaitoksen monikulttuuriseen arkeen. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tammerprint OY. Tampere. 25-42.

Nisula, L. 2010. Vuorovaikutuskulttuuri ja sen jäsentyminen maahanmuuttajien työllistymisvalmennuksessa. Lapin yliopiston julkaisuja 194. Rovaniemi. Lapin yliopistokustannus.

Puukari, S. & Taajamo, M. 2007. Kulttuurinen kehitystehtävä monikulttuurisen ohjauksen lähtökohtien hahmottamisessa. Julkaisussa M. Taajamo & S. Puukari Monikulttuurisuus ja moniammatillisuus ohjaus- ja neuvontatyössä. Koulutuksentutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 36. Jyväskylä. Kopijyvä OY. 9-21.

Te-palveluiden verkkosivut 2018: Arvioi osaamistasi ja valmiuttasi työelämään. Viitattu 22.3 2018. http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakjalle/loyda_toita/mista_toita/arvioi_osaamistasi/index.html.

Wilen, P. 2012. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden arviointi – erityispiirteitä ja opettajan osaamisen ydintä. Julkaisussa R. Metsänen & L. Nikander (toim.). Realistista aikuispedagogiikkaa monikulttuurisissa toimintaympäristöissä. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tammerprint OY. Tampere. 40-53.