Suositukset säveltäjille hengitysmusiikin säveltämiseksi
Seuraavat suositukset on tarkoitettu säveltäjille, jotka ovat kiinnostuneita säveltämään musiikkia resonanssitaajuushengitystä (RFB) varten. Suositukset perustuvat Mus&Te-hankkeessa saamiimme kokemuksiin. Hankkeessa teimme yhteistyötä kahden säveltäjän kanssa, joiden tehtävänä oli luoda musiikkia kyseistä hengitysmenetelmää varten. Kokonaisuuden hahmottamiseksi tässä ohjeessa kerrotaan ensin yleistietoa RFB:stä ja sen erityispiirteistä.
RFB on hengitysmenetelmä, jolla voidaan nopeasti vähentää stressitasoja ja saada aikaan syvän rentoutumisen tila. Tämä tapahtuu välittömästi autonomisen hermoston siirtyessä parasympaattisen hermoston dominanssiin (lepää ja sulata). Tämä on mahdollista, koska RFB perustuu kahteen ihmisen psykofysiologiseen ominaisuuteen:
- Voimme vaikuttaa autonomisen hermostomme tilaan muuttamalla tietoisesti hengitystapaamme sydämen ja hengityksen välisen yhteyden ansiosta.
- Jokaisella ihmisellä on optimaalinen hengitysnopeus, joka saa kehomme siirtymään resonanssitilaan, jossa eri fysiologiset järjestelmät (sydämen lyöntitiheys, hengitystiheys, verenpaineen vaihtelut ja alfa-aallot) synkronoituvat ja vahvistavat toisiaan.
Tämä optimaalinen hengitysnopeus on eri henkilöillä erilainen. Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että aikuisilla resonanssitila saavutetaan hengitettäessä 4,5–7 hengenvetoa minuutissa, ja että keskimääräinen optimaalinen hengitysnopeus on 6 hengenvetoa minuutissa.
Parhaan mahdollisen hyödyn saamiseksi RFB:stä, on ensin määritettävä jokaisen optimaalinen hengitysnopeus, ja sen jälkeen noudatettava tätä nopeutta mahdollisimman tarkasti. RFB edellyttää oikeaan nopeuteen asetetun tahdistimen tai metronomin käyttöä. Metronomin antamat hengitysvihjeet ovat yleensä visuaalisia ja/tai auditiivisia vihjeitä (ks. esimerkiksi monet puhelimiin ja tabletteihin saatavilla olevat hengityssovellukset). Tietyt älykellot tarjoavat myös värinävihjeitä. Lopulta vihjeiden luonteella ei ole väliä, kunhan ne ovat selkeitä ja helposti seurattavia.
RFB:ssä käytetään tyypillisesti kahdenlaisia hengityssuhdelukuja:
- 50/50 sisään- ja uloshengityksen suhde (yhtä pitkä sisään- ja uloshengitys).
- 40/60 sisään- ja uloshengityksen suhde (pidemmät uloshengitykset).
Seuraavassa esitellään ohjeet, jotka annettiin säveltäjille RFB-musiikin säveltämistä varten Mus&Te-hankkeen toimeksiannon alussa.
- Jokaisesta kappaleesta tuotetaan kuusi eri versiota, jotka vastaavat kuutta eri hengitysnopeutta (4,5 – 5 – 5,5 – 6 – 6,5 – 7 hengitystä/min).
- Kunkin kappaleen (ja sen eri versioiden) tulee olla noin 10 minuuttia pitkä (+/- 1 minuutti on ok).
- Kappaleiden tulee olla toistettavissa useita kertoja saumattomasti (loopattavissa). Musiikissa kuultavien hengitysvihjeiden tulee kannustaa jatkuvaan hengitykseen (ei taukoja sisään- ja uloshengityksen välillä).
- On sävellettävä vähintään yksi kappale, jossa sisään- ja uloshengityksen suhde on 50/50, ja yksi kappale, jossa suhde on 40/60.
- Hengitysvihjeiden tuleeolla helposti tunnistettavissa ja seurattavissa koko kappaleen ajan.
- Kuuntelijoiden pitää pystyä helposti erottamaan sisäänhengitys- ja uloshengitysosa mieluiten pelkän musiikin perusteella, ilman selityksiä tai ohjeita. (Huomautus: tämä vaatimus ei ole kovin tärkeä, kun käytetään 50/50-suhdetta, mutta ratkaiseva, kun käytetään 40/60-suhdetta.)
Seuraavien suositusten tarkoitus on auttaa muusikoita ja säveltäjiä luomaan sopivaa musiikkia RFB:tä varten, ajankäyttö ja resurssit huomioiden.
Säveltäjän tulee pyrkiä löytämään sopiva tasapaino liian tylsän (esim. hissimusiikki) ja liian häiritsevän (arvaamaton, liian yllätyksellinen) musiikin välillä. Hengitysharjoitusta tehdessään kuulijoiden tulee pystyä huomioimaan musiikki ja nauttimaan siitä, mutta samalla ”laittaa se taka-alalle” keskittyäkseen omaan sisäiseen tilaan ja nykyhetkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tietty määrä muutoksia ja kehitystä musiikissa on suositeltavaa, jotta kuulija pysyy valppaana ja kiinnostuneena, mutta liiallisia muutoksia tulee kuitenkin välttää. Melodisen ja dynaamisen kehittelyn osalta suositellaan, että kappale alkaa hiljaisesti kasvaen kohti keskikohtaa ja päättyy jälkeen hiljaisesti.
Sävellettävän musiikin tärkeimpänä tekijänä tulee olla hengitysvihjeiden selkeys, mitä ikinä päätätkin muutoin tehdä sävellyksen suhteen. Teoriassa voidaan käyttää mitä tahansa musiikin ominaisuutta näiden vihjeiden välittämiseen (sävelkorkeus, sointiväri, äänenvoimakkuus, instrumentaatio jne.). Käytännössä suurin osa sävellyksistä perustui murrettuihin sointuihin tai nouseviin / laskeviin asteikkokulkuihin (nousten sisäänhengityksille, laskien uloshengityksille). Tämä lähestymistapa näyttää toimivan melko hyvin, mutta se ei sulje pois muiden musiikillisten piirteiden käyttöä yksitellen tai piirteitä yhdistellen.
Jotta kuulijat tunnistaisivat hengitysvihjeet ja erottaisivat sisäänhengityksen uloshengityksestä, suositellaan hengityksen demonstroinnin lisäämistä kappaleen alkuun. Tämän hengitysäänen ei tarvitse kestää kovin kauaa (enintään kolme tai neljä hengityskertaa), mutta sen käyttö on osoittautunut erittäin hyödylliseksi, ja tämä oli kuuntelijoiden yleisin pyyntö pilotointivaiheessa.
Saman kappaleen tuottaminen kuudella eri hengitysnopeudella voi tapahtua kahdella eri tavalla. Mikäli aikaa ja resursseja on hyvin käytössä, olisi optimaalista äänittää jokainen eri versio erikseen. Vaihtoehtoisesti voit nauhoittaa vain yhden version ja luoda sitten DAW:llä (Digital Audio Workstation) muut viisi versiota tempoa venyttävän algoritmin avulla. Suurin haittapuoli DAW:n käyttämisessä nopeampien/hitaampien versioiden luomiseen samasta kappaleesta on, että se voi aiheuttaa ajan venyttämisen artefakteja ja epäluonnolliselta kuulostavia instrumentteja. Pätevä ääniteknikko voi kuitenkin saavuttaa hyviä tuloksia nykyaikaisen DAW:n avulla.
Jos aiot käyttää DAW:a eri versioiden luomiseen, suosittelemme seuraavia hyviä käytänteitä:
- Äänitä alkuperäinen pääversio nopeudella 5,5 tai 6 hengitystaajuutta minuutissa (keskellä spektriä), jolloin vältetään suuria ajallisia venytyksiä kumpaankin suuntaan.
-
Sovella aikavenytysalgoritmia kuhunkin raitaan erikseen (ei lopulliseen miksaukseen).
-
Tietyt soittimet soveltuvat helpommin ajalliseen venyttämiseen kuin toiset. Esimerkiksi laulu ja piano kuulostavat luonnollisilta kaikilla nopeuksilla, kun taas viulun hidastaminen kuulostaa epäluonnolliselta mm. vibrato hidastuessa liikaa.
Yleisenä havaintona huomattiin, että musiikin nopeuttaminen on sujuvampaa ja helpompaa kuin hidastaminen. Yksi tapa kiertää edellä mainitut ongelmat, on äänittää kappaleet käyttäen yksinomaan digitaalisia/MIDI-instrumentteja. Emme kuitenkaan suosittele tätä, sillä useimmiten kuulijat pitävät akustisten instrumenttien äänestä enemmän. Mikäli kuitenkin päätät käyttää digitaalisia soittimia, suosittelemme niiden yhdistämistä akustisiin soittimiin.
Hengitysnopeuden (hengitystä/min) ja kappaleen tempon (iskua /min/ bpm) välillä on suora vastaavuus:
- 4,5 hengitystä/min = 45 iskua/min.
- 5 hengitystä/min = 50 iskua/min.
- 5,5 hengitystä/min = 55 iskua/min.
- 6 hengitystä/min = 60 iskua /min.
- 6,5 hengitystä/min = 65 iskua /min.
- 7 hengitystä/min = 70 iskua /min.
Materiaalista suoritettu
Materiaalista suoritettu