Podcast-opas sisällöntuottajille

Yleistä podcasteista

Podcasting on äänitiedostojen eli podcastien julkaisua internetissä. Podcast on audiosarja, jonka jaksoissa keskustellaan jostakin asiasta. Podcast muistuttaa radio-ohjelmaa, mutta on rakenteeltaan vapaampi ja ilmestyy yleensä vain internetissä. Itse sana podcasting tulee sanoista iPod ja broadcasting, joka viittaa audiotiedostojen siirtämiseen Applen MP3-soittimeen. Koska iPod ei kuitenkaan ole välttämätön podcastin kuunteluväline, termi on myöhemmin määritelty myös lyhenteeksi sanoista ”portable on demand”. Termi ”podcasting” tuli tunnetuksi vuonna 2004 ja Suomessa ensimmäiset podcastit aloitettiin vuonna 2005.

Podcast ammentaa juurensa perinteisistä radio-ohjelmista, erotuksena että ne eivät olleet lähetysaikaan sidottuja ja ovat ilman radio-ohjelmiin liittyviä sääntelyitä tai rajoituksia. Tyypillisen radio-ohjelman muoto/toteutus sisältää erillisen aiheen, jonka juontaja voi käsitellä perusteellisesti joko tutkivan journalismin tai tarinankerronnan avulla, tai haastattelemalla asiantuntijoita tarjoamaan erilaisia näkökulmia tai näiden eri vaihtoehtojen yhdistelmänä.

Podcastit saivat alkunsa, kun Tristan Louis vuonna 2000 esitteli idean video- ja äänitiedostoihin viittaavista RSS-feedeistä eli verkkosyötteistä. Ensimmäiset käytännön kokeilut olivat eräänlaisia audioblogeja, radio-ohjelmien tapaisia keskustelutallenteiden sarjoja, joita voi ladata itselleen tiedostoina kuunneltaviksi. Vuonna 2004 podcasting sana vakiintui tarkoittamaan tilattavaa audiolähetystä. Silloin MTV:n videojockeyt Adam Curry ja ohjelmistokehittäjä Dave Winer kehittivät ohjelmiston nimeltä iPodder, jolla voisi ladata radio-ohjelmat automaattisesti iPodiin. Vuonna 2005 Apple lisäsi podcast tuen iTunesiin. Samana vuonna Googlen haulla löytyi podcast-sanalle 100.000.000 osumaa, kun edellisenä vuonna niitä löytyi 24 kpl. Podcastien suosion myötä Apple yritti vuonna 2006 ”omia” podcast sanan käytön, koska sillä oli jo iPod-niminen tuote äänitiedosten kuunteluun. Tilalle ehdotettiin silloin audiocast ja videocast -käsitteitä, mutta lopulta Apple luopui vaateistaan ja podcast vakiintui käsitteenä. Video-muotoisia podcasteja alettiin samana vuonna nimittää vodcasteiksi, mutta jakelualustoissa niitäkin usein nimitetään podcasteiksi.

Käytännössä podcastit toimivat teknisesti niin, että julkaisija ylläpitää RSS- tai Atom-muotoista uutissyötettä, joka sisältää tiedot ääni- tai videotiedostosta ja tiedoston URI:n eli latausosoitteen (Uniform Resource Identifier). Käyttäjällä on käytössään ohjelma (esim. iTunes tms), joka seuraa syötteen päivittymistä ja sen pohjalta lataa uudet mediatiedostot kuunneltaviksi. Lisäksi tiedostot voidaan edelleen siirtää ilman nettiyhteyttä oleviin laitteisiin kuten MP3-soittimiin. Podcastien suosio selittynee juuri sillä, eli niitä on helppo ottaa käyttöön ja kuluttaa arkiaskareiden lomassa kuunnellen. Nykyisin Podcasteiksi nimitetään myös sellaisia äänistriimejä, joita ei voi ladata offline-kuunteluun, mutta ne muuten täyttävät sisällölliset kriteerit eli ovat radio-ohjelmien kaltaisia audiosarjoja, josisa keskustellaan jostakin teemasta.

Vielä nykyisinkään podcastaus ei ole valtioiden sääntelemää. Se tarkoittaa käytännössä, että podcasterin ei tarvitse ostaa lähetyslisenssiä voidakseen toimia. Hienoa tässä sääntelemättömässä mallissa on, että kukin voi kehittää vapaasti itselleen sopivan ohjelmaformaatin. Toki jakelukanavat saattavat tarkistaa ensin että onko sisältö sopivaa, ja saattavat kieltäytyä julkaisemasta sisältöä jos siinä on yksilöitä loukkaavaa tai muuten lakien tai palvelun käyttösääntöjen vastaista sisältöä.