2. Vastuullinen kuljetusala

Organisaation hiilijalanjälki

Ilmastonmuutos ja vastuullisuus

Ilmastonmuutos on globaali haaste, joka vaatii kaikkien toimijoiden osallistumista. Vastuullisuus tarkoittaa ympäristövaikutusten huomioimista päätöksenteossa ja toiminnassa. Yritykset voivat vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutoksen hillintään vähentämällä päästöjään ja kehittämällä kestäviä toimintamalleja.

Hiilidioksidipäästöt

Hiilidioksidipäästöt syntyvät eri lähteistä, kuten energiantuotannosta, liikenteestä ja teollisuudesta. Päästöjen jakauma vaihtelee alueittain ja toimialoittain. Tilastot osoittavat, että liikenne muodostaa merkittävän osan kokonaispäästöistä.

Hiilijalanjäljen laskenta ja scopet

Hiilijalanjälki jaetaan kolmeen eri scopeen:

• Scope 1: Suorat päästöt, kuten polttoaineen käyttö omissa ajoneuvoissa.
• Scope 2: Epäsuorat päästöt, kuten ostetun sähkön tuotanto.
• Scope 3: Muut epäsuorat päästöt, kuten alihankkijoiden ja kuljetuspalveluiden päästöt.

Datan luotettavuus

Päästökertoimien luotettavuutta voi kuvata seuraavilla kategorioilla:

Keskeiset käsitteet

CO₂ ja CO_2e

• CO₂ = hiilidioksidi
• CO_2e = hiilidioksidiekvivalentti

CO_2e eli hiilidioksidiekvivalentti kuvaa eri kasvihuonekaasupäästöjen (CO₂, CH₄, N₂O, NH₃, SF₆, PFCt, HFCt) yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta.

Eri kasvihuonekaasuilla on erilainen ilmastoa lämmittävä vaikutus (GWP, Global Warming Potential). Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisee kasvihuonekaasujen GWP-indeksit arviointiraporteissaan.

Muiden kasvihuonekaasujen GWP suhteutetaan hiilidioksidin ilmastoa lämmittävään vaikutukseen, jonka arvoksi on asetettu 1. GWP ilmoitetaan tietylle ajanjaksolle, ja hiilijalanjälkeä laskettaessa käytetään 100 vuoden tarkastelujaksoa. Esimerkiksi metaanin ilmastoa lämmittävä vaikutus suhteessa hiilidioksidiin 100 vuoden tarkastelujaksolla on 28.

Biogeeniset päästöt

Biogeeniset päästöt ovat biopohjaisten, lähinnä metsistä ja pelloilta saatavaan raaka-aineeseen perustuvien tuotteiden päästöjä. Ne syntyvät biogeenisten hiilivarastojen muutoksista eli hiilen siirtymisestä varastosta ilmakehään ja sieltä takaisin. Biogeenistä hiiltä vapautuu ilmakehään esimerkiksi biomassan polton tai sen luonnollisen hajoamisen yhteydessä. Polton bioperäisiä CO₂-päästöjä ei lueta mukaan kasvihuonekaasuinventaarion energiasektorin päästöihin koska ne sisältyvät maakäyttösektorin hiilivarastonmuutoksiin.

Hiilijalanjälki

Ihmisen toiminnan aiheuttamat ilmastopäästöt. Voidaan määrittää yritykselle, organisaatiolle, toiminnalle tai tuotteelle.

Hiilineutraali

Hiilineutraalius tarkoittaa, että hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin. 

Yksi keino vähentää päästöjä ja tavoitella hiilineutraaliutta on kompensoida yhdellä sektorilla tuotettuja päästöjä vähentämällä niitä jossain muualla. Kompensointi voidaan toteuttaa esimerkiksi investoimalla uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuuteen tai muihin puhtaisiin, vähähiilisiin teknologioihin. EU:n päästökauppajärjestelmä on esimerkki hiilidioksidipäästöjen kompensoimisesta.

Päästökompensaatio

Päästöjä voi hyvittää vapaaehtoisen päästökompensaation avulla eli ostamalla ilmastoyksiköitä vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta. Kompensaatiossa tehtävä päästöjen hyvittäminen sisältää muun muassa kompensaatioiden mittaamiseen, todentamiseen ja pysyvyyteen liittyviä epävarmuustekijöitä. 

Toimijat eivät välttämättä kuvaa kompensaatiohankkeitaan ja niiden epävarmuuksia kovinkaan tarkasti, jolloin luotettavuutta on usein vaikeaa arvioida. Lisäksi muun muassa kompensaation pysyvyys on erilainen esimerkiksi metsityshankkeissa verrattuna teknologiseen hiilidioksidin poistamiseen ilmakehästä.

Päästöhyvitettyihin tuotteisiin ja niiden ilmastoväittämiin liittyen yritysten tulisi esittää läpinäkyvästi tuotteen päästöjen muodostuminen/laskenta, mitä päästövähennystoimia yritys on tehnyt ennen kompensaatiota sekä millä tavoin kompensaatio on toteutettu.

Nettonolla

Tieteeseen perustuvien tavoitteiden (SBTi) mukaan yritysten on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 90% ja neutraloitava loput. Neutralointi tarkoittaa päästöjen pysyvää poistamista ilmakehästä tai varastoimista. Yritysten on sitouduttava sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteisiin saavuttaakseen nettonollan.

Hiilinielu

Hiilinielu on periaatteessa mikä tahansa prosessi, joka poistaa hiiltä ilmakehästä, pienentää ilmakehän CO2-pitoisuutta ja siten viilentää ilmastoa.

Todennäköisesti tehokkain tapa tuottaa maankäytön nieluja on puuttomien alueiden metsittäminen tai aikaisemmin raivattujen alueiden uudelleenmetsitys.  

Tietty maa-alue toimii nieluna niin pitkään kuin sen hiilivarasto kasvaa. Metsitettyjen alueiden nielut pienenevät sitä mukaa kun näiden alueiden puusto lähestyy täysimääräistä kokoaan.

Puurakentamisen lisäämisellä rakennuksiin varastoituneen hiilen määrää voidaan kasvattaa, jolloin syntyy nieluvaikutus.

Hiilikädenjälki

Hiilikädenjälki saavutetaan parantamalla muiden suorituskykyä – pienentämällä heidän hiilijalanjälkeään. Tuotteen tai palvelun hiilikädenjälki saadaan vertaamalla lähtötason jalanjälkeä tarjotun ratkaisun jalanjälkeen. Kädenjälkeen voiva vaikuttaa monet asiat, kuten tehokkaampi materiaalien ja energian käyttö, ei-toivottujen materiaalien korvaaminen tai välttäminen, jätteen vähentäminen, käyttöiän pidentäminen ja uudelleenkäyttö – tai mikä tahansa näiden yhdistelmä.  

Elinkaarianalyysi (LCA)

Elinkaariarviointi (Life Cycle Assessment, LCA) on järjestelmällinen analyysi tuotteiden tai palveluiden mahdollisista ympäristövaikutuksista koko niiden elinkaaren aikana. Siinä arvioidaan panokset (esim. raaka-aineet, energia) ja tuotokset (esim. päästöt, jätteet), jotka liittyvät tuotteen tuotanto-, jakelu-, käyttö- ja loppuvaiheisiin.

Yleisesti ottaen tuotteen elinkaari koostuu viidestä vaiheesta:

1. Raaka-aineen louhinta
2. Valmistus ja jalostus
3. Kuljetus
4. Käyttö ja vähittäismyynti
5. Tuotteiden loppukäyttö; esimerkiksi kierrätys tai jätteiden hävittäminen

Ympäristöseloste eli Environmental Product Declaration (EPD) on elinkaarianalyysiin perustuva standardin EN 15804 mukainen raportti tuotteen tai prosessin elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista. 

Päästökauppa

Päästökauppa tarkoittaa Euroopan unionissa käytössä olevaa järjestelyä, jossa haitallisia päästöjä tuottavat laitokset sekä yhtiöt ovat velvollisia hankkimaan erityisiä päästöoikeuksia, joilla ne kompensoivat tuottamiaan haitallisia päästöjä. Laitokset ja yritykset voivat käydä keskenään kauppaa näillä päästöoikeuksilla, sillä niitä on markkinoilla rajallinen määrä. 

Liikenteen päästökauppa:

• lentoliikenne vuodesta 2012
• meriliikenne vuodesta 2024
• tieliikenne vuodesta 2028

Kiertotalous

Kiertotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotanto- ja kulutusmallia, jossa olemassa materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, korjaamalla, kunnostamalla ja kierrättämällä. Näin tuotteiden elinkaari pitenee.

Käytännössä tämä merkitsee jätteen määrän vähentämistä minimiin. Kun tuote tulee elinkaarensa päähän, sen materiaalit pyritään aina kun mahdollista yhä hyödyntämään, jolloin ne luovat lisäarvoa uudelleen.

Kiertotalouden vastakohta on perinteinen, lineaarinen talouden malli, jossa tuotteet valmistetaan, kulutetaan ja heitetään pois. Malli edellyttää suuria määriä edullisia, helposti saatavilla olevia raaka-aineita ja energiaa.

Ecodesign

Ecodesign tarkoittaa, että tuotteen suunnittelussa ja valmistuksessa on otettu huomioon koko sen elinkaari, joka on ekologisen suunnittelun perusta. Perinteisesti yritykset miettivät tuotteen vaikutuksia ympäristöön vain valmistuksen osalta, mutta ekosuunniteltu tuote vähentää ympäristön kuormitusta raaka-aineista ja käytöstä aina tuotteen hävittämiseen asti, koko sen eliniän ajan.

Kaksoisolennaisuus

Kaksoisolennaisuuden periaate kestävyysraportoinnissa tarkoittaa, että yritysten on arvioitava kestävyysaiheita sekä yrityksen vaikutuksen näkökulmasta (sisältä ulospäin) että kestävyysongelmien vaikutuksen näkökulmasta yritykseen (ulkopuolelta sisäänpäin). Ensimmäinen on vaikuttavuuden olennaisuus ja toinen taloudellinen olennaisuus. 

Ulkopuolelta sisäänpäin suuntautuvassa arvioinnissa yritykset arvioivat, miten niiden liiketoiminta riippuu erilaisista kestävyysasioista, kuten resurssien saatavuudesta tai ilmastonmuutoksesta aiheutuvasta riskistä.

Kuljetusten hiilijalanjälki

Logistiikan rooli ilmastonmuutoksessa

Logistiikalla on ilmastonmuutoksessa useita eri rooleja.

1. Aiheuttaja

Logistiikka se tuottaa merkittävän osan maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

2. Päästöjen vähentäjä

Logistiikka-alalla on jo käynnissä monia toimia päästöjen vähentämiseksi eri menetelmin.

3. Uhri

Logistiset toiminnot ovat erittäin alttiita ilmastonmuutoksen aiheuttamille ääri-ilmiöille, kuten myrskyille, tulville ja merenpinnan nousulle.

4. Sopeutuja

Logistiset järjestelmät ja niiden tarvitsemat infrastruktuurit on sopeutettava ilmastonmuutoksen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin.

5. Mahdollistaja

Logistiikalla on keskeinen rooli muiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimintojen päästövähennyksissä sekä ilmastokestävyyden parantamisessa.

6. Pelastaja

Logistiikka mahdollistaa sekä hätäavun että pitkäaikaisen tuen toimittamisen yhteisöille, jotka kärsivät ilmastoon liittyvistä katastrofeista.

7. Poistaja

Logistiikka on olennainen osa hiilenpoistoprosesseja, joita tarvitaan nettonollatavoitteiden saavuttamiseen (esim. hiilidioksidin talteenotto ja varastointi).

CountEmissionsEU ja ISO 14083

ISO 14083 on kansainvälinen standardi, joka ohjaa logistiikan päästöjen laskentaa ja raportointia.

CountEmissionseEU on direktiivi kuljetusten päästöjen laskennasta. Se koskee henkilö- ja tavarankuljetuspalveluiden tarjoajia silloin, kun he raportoivat kuljetuspalvelun kasvihuonekaasupäästöihin liittyviä tietoja mille tahansa kolmannelle osapuolelle. Direktiivi perustuu EN ISO 14083:2023-standardiin.

Päästöjen laskennassa tulee ensisijaisesti käyttää primääritietoa, joka tarkoittaa suoriin mittauksiin perustuvaa määrällistä arvoa. Sekundääridatan käyttö on kuitenkin myös sallittua. Komission ehdotuksen mukaan päästöjen laskennassa voitaisiin käyttää myös kolmansien osapuolten kehittämiä laskentatyökaluja, edellyttäen että ne läpäisevät erillisen sertifioinnin.

Mukaan luettavat prosessit

ISO 14083:2023-standardiin luetaan mukaan seuraavat prosessit:

• Ajoneuvojen käytön aiheuttamat päästöt ml. tyhjänä tehdyt matkat, siirtoajot, käynnistys ja tyhjäkäynti sekä käytetyn energian tuotannon aiheuttamat päästöt
• Logistiikkakeskuksen laitteiden käytön aiheuttamat päästöt, ml. käynnistys ja tyhjäkäynti sekä käytetyn energian tuotannon aiheuttamat päästöt
• Ajoneuvojen tai logistiikkakeskusten laitteiden energianlähteiden poltto tai vuoto
• Ajoneuvojen tai keskusten käyttämien jäähdytysaineiden vuodot

Pois rajattavat prosessit

ISO 14083:2023-standardista on jätetty pois seuraavat prosessit:

• Kylmäaineiden tuotanto- ja toimitusprosessit
• Kuljetuspalveluihin osallistuvien organisaatioiden hallinnollisella tasolla (johtotasolla) tapahtuvat prosessit
• Ajoneuvojen tai lastauksen ja purun laitteiden valmistus-, huolto- ja kierrätysprosesseja (esim. ajoneuvojen tuotantoon liittyviä upotettuja kasvihuonekaasupäästöjä)
• Ajoneuvojen käyttämien liikenneinfrastruktuurien rakentamis-, palvelu-, huolto- ja purkuprosesseja (esim. maantiet, sisävesiväylät, raideliikenteen infrastruktuuri)
• Logistiikkakeskukseen sijoittuvia yrityksiä, kuten vähittäis- ja ravitsemuspalveluja, joiden toiminnot ovat erotettavissa ja liittyvät välillisesti keskuksen kuljetustoimintaan.

Mukaan voi laskea halutessaan seuraavat prosessit:

• Tavaroiden varastointi logistiikkakeskuksissa, kuten varastointipalvelut
• Tieto- ja viestintätekniikan (ICT) laitteiden ja tietopalvelimien käyttö liittyen kuljetus- ja keskustoimintaan
• (Uudelleen)pakkaaminen

Perusperiaatteet

Kasvihuonekaasujen määrittämistä varten kuljetusketju on jaettava erillisiin peräkkäisiin kuljetusketjun osiin.

Jokainen kuljetusketjun osa (TCE) on yhdistettävä vastaavaan kuljetus- (TOC) tai keskustoimintaan (HOC), jotka koostuvat toimintojen ryhmistä, joilla on samankaltaisia ominaisuuksia määritellyssä ajanjaksossa (enintään yksi vuosi), ja luokat ovat keskeisiä viitekohtia yksittäisen kuljetusketjun osan kasvihuonekaasupäästöjen laskemisessa. Yhteen kuljetustoimintaluokkaan (TOC) sisällytettävän kuljetustoiminnan tulisi sisältää ajoneuvojen tekemät kokonaiset kierrokset (round trip) sekä niihin liittyvät tyhjät matkat.

Kuljetus- ja keskustoimintaluokkien ryhmittely

Alla esimerkkejä jaottelusta kuljetus- ja keskustoimintaluokkiin:

Kuljetussuorite

Tavarakuljetusten kuljetussuorite on laskettava kertomalla tavaroiden määrä kuljetusmatkan pituudella. Tavaramäärä on tavaroiden todellinen massa. Massayksikkönä käytetään kilogrammoja tai metrisiä tonneja (1 000 kg tai tonnia). Posti- ja pakettikuljetuksissa, jossa tietoa yksittäisistä tavaroista on rajallisesti, tavaramäärä voi olla sama kuin tavaroiden lukumäärä. Konttikuljetuksissa tavaramäärä voi olla TEU-konttien lukumäärä. Tavaramäärään on sisällyttävä toimituserän lähettävän organisaation ilmoittama alkuperäinen pakkausmassa, eikä siihen saa sisältyä lisäpakkausta, lavoja tai kontteja, joita kuljetuspalvelun tuottaja käyttää kyseisessä kuljetustoiminnassa.

Keskussuorite

Keskuksen tavarasuoritteena käytetään (lähtevien) tavaroiden määrää. Tavaroiden määrään on sisällytettävä pakkausten massa, jonka toimituserän lähettämisestä vastaava organisaatio on ilmoittanut, ja siihen ei saa sisällyttää kuljetuspakkauksia, lavoja tai kontteja, joita kuljetuspalvelun tuottaja kyseisessä kuljetustoiminnassa käyttää.

Kuljetusmatkan pituus

Kuljetusmatkan pituuden on oltava joko lyhyin mahdollinen etäisyys (SFD) tai isoympyräetäisyys (GCD). Tapauksissa, joissa kuljetuspalvelun tuottaja ei voi saavutettavuuden vuoksi käyttää lyhyintä mahdollista etäisyyttä (SFD) tai isoympyräetäisyyttä (GCD), tulisi käyttää todellista pituutta ja etäisyyskorjauskerrointa (DAF). Jos kuljetussuoritteen laskennasta ei ole kokemusta, voi helposti tehdä virheitä. Jos kaikkien toimituserien kokonaistavaramassa kerrotaan kaikkien toimituserien yhteisellä reitin pituudella, saadaan merkittävä yliarvio kuljetussuoritteesta. Jos kaikkien toimituserien keskimääräinen tavaramassa kerrotaan kaikkien toimituserien keskimääräisellä reitin pituudella, voidaan aiheuttaa merkittävä virhe kuljetussuoritteen arvioinnissa.

Prosessi päästöjen laskennalle

Mistä dataa saa?

Dataa joudutaan hankkimaan monista eri lähteistä:

• Lähtötieto omista järjestelmistä, laskuilta, toimittajilta
  • litra, kWh, tonni, kilometri, euro…
• Päästökertoimia
  • valmistajat, toimittajat: jätteet, energiayhtiö, autonvalmistaja (esim. https://www.volvotrucks.com/en-en/trucks/information-and-tools/environmental-footprint.html)…
  • standardit, viitekehykset: ISO 14083, GLEC
  • viranomaiset: Tilastokeskus, UK Defra, Traficom
  • tietokannat: OpenCO2.net
  • opinnäytetyöt
  • tieteelliset artikkelit, esim. LCA

Raportoinnissa ja viestinnässä on oleellista kertoa, mistä data on lähtöisin.

Erään kuljetusyrityksen hiilijalanjälki

Alla esimerkinomaisesti yhden kuljetusliikkeen hiilijalanjälki.

Kuljetusten hiilijalanjäljen pienentäminen

Kuljetusten hiilijalanjäljen pienentämiseksi voidaan käyttää seuraavia keinoja:

• Toimitusketjujen uudelleen organisointi
• Kuljetusten siirtäminen vähähiilisimmille kuljetusmuodoille
• Reitti- ja aikataulusuunnittelu
• Täyttöasteen maksimointi
• Taloudellinen ajotapa
• Ajoneuvojen huolto ja kunnossapito
• Ajoneuvoteknologia
• Vaihtoehtoiset käyttövoimat

Näistä neljä ensimmäistä vähentäisi kuljetussuoritetta eli kuljetettuja kilometrejä, loput sen sijaan päästöjä per kuljetettu kilometri.

Maantiekuljetuksille tunnistetaan lisäksi seuraavia vähennyskeinoja:

• Digitaalisten logistiikka-alustojen käyttö tyhjänäajon vähentämiseksi
• Yhteistyö muiden saman alan toimijoiden kanssa
• Paluukuormamahdollisuuksien kartoittaminen osana sopimusneuvotteluja
• Telematiikan käyttö: läpinäkyvyys kaluston seurannassa, dynaaminen uudelleen reititys, ajotavan seuranta
• Taloudelliseen ajotapaan kannustaminen palkkio-ohjelmalla
• Kaluston aerodynamiikan parantaminen

Raportointi ja viestintä

EU:n kestävyysraportointidirektiivi (CSRD – Corporate Sustainability Reporting Directive) vaatii suuryrityksiä raportoimaan kestävyydestä ottamalla käyttöön oikeudellisesti sitovat ja konkreettiset vaatimukset. Direktiivi perustuu olemassa oleviin viitekehyksiin, kuten GRI, SASB ja TCFD. Se korvaa nykyisen NFRD‑direktiivin (Non-Financial Reporting Directive).

CSRD asettaa kestävyystraportoinnin samalle tasolle taloudellisen raportoinnin kanssa. Se sisältää myös EU-taksonomian, joka määrittelee, mitä pidetään ympäristön kannalta kestävänä. Direktiivin tarkoituksena on osaltaan ohjata rahoitusta kohti EU:n Green Dealin tavoitteita. Tilintarkastajat ja sijoittajat ovat keskeisiä raporttien käyttäjiä.

Direktiivi mahdollistaa yritysten raporttien vertailtavuuden, korostaa arvoketjujen huomioimista ja edellyttää digitaalista raportointia.

CSRD:n mukainen raportointi perustuu ESRS-standardeihin:

Aikataulu

Alkuperäisen aikataulun mukaisesti NFRD-direktiivin piirissä olleet suuret pörssiyhtiöt (> 500 työntekijää) aloittivat raportoinnin vuonne 2025 vuodesta 2024. Seuraavan aallon yritysten (> 250 työntekijää ja liikevaihto > 40 MEUR tai taseen loppusumma > 20 miljoonaa) piti aloittaa raportointi vuonna 2026. Raja-arvoja nostettiin ensin kertaalleen: liikevaihto > 50 MEUR tai taseen loppusumma > 25 MEUR. EU kuitenkin teki ns. Stop-the-Clock-aloitteen, jolla toisen aallon yritysten liikkeellelähtöä lykättiin 2 vuotta. Myöhemmin raja-arvoja nostettiin siten, että vain yritykset, joilla yli 1000 työntekijää ja yli 450 miljoonaa euroa liikevaihtoa ovat direktiivin piirissä. Listatut pk-yritykset poistettiin scopesta kokonaan ja heidän käytettäväkseen suositeltiin VSME-viitekehystä, joka on vapaaehtoinen kestävyysstandardi pk-yrityksille.

VSME-standardi

VSME-standardi koostuu kahdesta moduulista:

Viestintä

Komissio on tehnyt kaksi ympäristöväitteitä koskevaa selvitystä: toisen vuonna 2014 ja toisen vuonna 2020, vuoden 2020 selvityksessä todettiin, että

• 53,3% ympäristöväitteistä annetaan epämääräistä, harhaanjohtavaa tai perusteetonta tietoa
• 40% väitteistä oli perusteettomia
• Yli puolessa (57,5%) kestävyysväitteistä elinkeinonharjoittaja ei toimittanut riittävästi tietoja, joiden perusteella olisi voitu arvioida väitteen paikkansapitävyyttä
• EU:ssa on 232 kestävän kehityksen merkkiä ja 100 vihreän energian merkkiä, joiden läpinäkyvyyden taso vaihtelee suuresti

Harhaanjohtavan viestinnän suitsemiseksi EU on säätänyt Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivin, joka on saatettava kansallisesti voimaan 27. maaliskuuta 2026 mennessä, ja jota on sovellettava täysimääräisesti 27. syyskuuta 2026 alkaen. Ympäristöväittämällä tarkoitetaan mitä tahansa viestiä, joka antaa ymmärtää, että tuote, tuoteryhmä, brändi tai yritys on ympäristön kannalta myönteinen, vähemmän haitallinen tai että sen ympäristövaikutuksia on parannettu.

Kiellettyjä ovat jatkossa mm.

• Yleiset ympäristöväittämät (vastuullinen, ekotehokas, vihreä, hiilineutraali, ympäristöystävällinen, päästötön) ilman suoria todisteita
• Yritysten omat vastuullisuusmerkit
• Kompensointiin perustuvat ilmastoväitteet
• Tavoiteväittämät ilman todennettavaa sitoumusta ja toteutussuunnitelmaa
• Vertailuväittämät ilman todisteita