Yhdenvertaisuuskriteerit Ohjaamojen toiminnan tukena

OSMO- ja OSMO2 – Monikulttuurista osaamista Ohjaamoihin -projekteissa on vuosina 2016–2021 tuettu Ohjaamojen henkilöstön monikulttuurisuus- ja yhdenvertaisuusosaamisen kehittymistä. Ohjaamot ovat saaneet em. projektien kautta sparrausta, koulutusta ja valmennuksia monikulttuu-risen ja yhdenvertaisen ohjausosaamisen vahvistamiseen. Valmennusten ja koulutusten kautta on kuultu myös henkilöstön toiveita ja tietoa siitä, millaisia yhdenvertaisuuteen liittyviä kehittämisen kohteita Ohjaamoissa on. Valmennusten ja nykytilanteen arvioinnin tueksi OSMO2-projektissa haluttiin tukea Ohjaamojen yhdenvertaisuustyötä laatimalla Ohjaamoiden omat yhdenvertaisuus-kriteerit. Tässä artikkelissa tarkastellaan em. yhdenvertaisuuskriteereitä, niiden laatimisprosessia ja taustatekijöitä, sekä esitetään suosituksia kriteerien käyttöön.

Taustaa yhdenvertaisuuskriteereille

Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) ja Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertai-sia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (Suomen perustuslaki). Myös julkiset palvelut tulisi järjestää niin, että kaikilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus niitä käyttää. Yhdenvertaisuuteen sisältyy myös saavutettavuus: jotta palvelu on yhdenvertainen, sen pitää myös olla saavutettava, eli sellainen, jota kuka tahansa voi käyttää. Saavutettavuuteen sisältyy laajasti erilaisia näkökulmia: muun muas-sa henkilöstön asenteet, toimintakulttuuri, neuvonta ja ohjaus, viestintä ja digitaalinen saavutetta-vuus.

Yhdenvertaisuuden arviointiin on Suomessa viime vuosina herätty, ja arvioinnin tueksi on laadittu monenlaisia dokumentteja, kuten kuntien omia yhdenvertaisuuskriteerejä ja esimerkiksi oppilai-toksiin laaditut yhdenvertaisuuskriteerit (Saavutettavuuskriteeristö, ESOK-hanke 2021). Aikaisem-min Ohjaamoiden palveluiden saavutettavuutta ovat pohtineet mm. Ikonen, Lilja, Pukkila ja Rinne (2018). Ohjaamoiden omien kriteereiden laatimisessa onkin käytetty hyödyksi edellä mainittuja dokumentteja ja tekstejä, sekä muun muassa ESOK-hankkeen korkeakouluille laadittuja saavutet-tavuuden arviointikriteereitä. Ohjaamoiden toimintaympäristö on erityinen ja keskittyy nuorten ohjaukseen, joten Ohjaamoiden yhdenvertaisuuden kehittämiseen ja arviointiin on tarpeen laatia juuri Ohjaamoiden tarpeisiin sopiva mittaristo. Työ alkoi syksyllä 2020, jolloin koottiin aineistoa mittariston laatimisen tueksi. Arviointikriteereitä testattiin lisäksi OSMO2-projektin valmennuksissa Ohjaamoväen ja heidän viiteryhmiensä avulla. Valmennuksessa saatuja palautteita hyödynnettiin edelleen yhdenvertaisuuskriteerien kehittämisessä. Kriteerit valmistuivat keväällä 2021, ja niitä on käytetty sen jälkeen hyödyksi Ohjaamoiden yhdenvertaisuuden kehittämisessä OSMO2-projektin järjestämissä valmennuksissa.

Yhdenvertaisuus Ohjaamoissa

Yhdenvertaisuus on perusoikeus, joka on taattu lailla. Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän ja työnantajan velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta. Ohjaamoissa tämä tarkoittaa, että kaikilla alle 30-vuotiailla tulisi olla yhdenvertainen mahdollisuus käyttää Ohjaamon palveluita. Ohjaamoi-den toimintakulttuurissa korostuukin asiakasosallisuus: asiakkaan pitäisi pystyä osallistumaan oman palvelunsa suunnitteluun, itseään koskevaan päätöksentekoon ja oman palveluprosessinsa kehittämiseen (vrt. Ohjaamon perusteet 2018). Ohjaamoiden toiminnassa on myös monia yhden-vertaisuutta tukevia periaatteita, kuten matalan kynnyksen palvelujen järjestäminen ja yksilöllinen asiakasohjaus (vrt. Valtakari, Arnkil, Eskelinen, Mayer, Nyman, Sillanpää, Spangar, Ålander ja Yli-koski 2020). Tosin Määtän (2018, 165) mukaan matalan kynnyksen palveluiden määrittäminen on vaikeaa, sillä ohjattavat ovat moninaisia ja käsittävät palvelut eri tavoin: toiselle matala kynnys voi näyttäytyä toiselle saavuttamattomana palveluna.

Yhdenvertaisuuden toteutumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten toiminnan konteks-ti, johtaminen ja henkilöstön osaaminen. OSMO2-projektissa on laadittu henkilöstön monikulttuu-rista osaamista kuvaava pyramidi, jossa linkittyvät henkilöstön asenne, tiedot ja tai-dot (Monikulttuurisen osaamisen työkalupakki 2021) sekä rakenteellinen toimintaympäristöosaa-minen. Asenneosaamiseen kuuluvat henkilöstön arvot ja asenteet, taitoihin ohjausosaaminen sekä tietoihin kielen ja kulttuurintuntemus, eli ns. kielitietoisuus ja kulttuurisensitiivisyys. Yhdenvertai-suuskriteereitä laadittaessa mittaristoon pyrittiin saamaan näitä ulottuvuuksia: asennetta, tietoja ja taitoja mittaavia kysymyksiä. Ohjaustyötä tehdään aina jossakin toimintaympäristössä ja kon-tekstissa, joten tämä näkökulma haluttiin myös mukaan. Jotta yhdenvertaisuus toteutuisi, täytyy henkilöstön tietää, mitä yhdenvertaisuus tarkoittaa ja mitä haasteita ja esteitä yhdenvertaisuuden toteutumiseen liittyy, heillä täytyy olla positiivinen asenne sen toteuttamiseen, sekä menetelmä-osaamista siihen, millä tavoin yhdenvertaisuutta voidaan edistää toiminnan kautta osana ohjaus-työtä.

Yhdenvertaisuuskriteerit: sisältö ja näkökulmat

Ohjaamoidelle laadituissa kriteereissä yhdenvertaisuutta tarkastellaan alla olevien osa-alueiden kautta :

• Asiakkaan tuki ja ohjaus
• Johtaminen 
• Henkilöstön osaaminen
• Arvot, asenteet ja toimintakulttuuri 
• Fyysinen saavutettavuus
• Sosiaalinen saavutettavuus
• Psyykkinen saavutettavuus
• Kielellinen saavutettavuus

Pääpaino yhdenvertaisuuskriteereissä on saavutettavuuden arvioinnissa, sillä saavutettavuuskäsitettä käytetään, kun erilaisia asiakkaita halutaan palvella mahdollisimman yhdenvertaisesti (Hirvonen, Kinnunen, Tiittula 2020, 13; Ikonen ym. 2018). Saavutettavuuden sy-nonyymina käytetään joskus esteettömyyttä erityisesti korkeakouluympäristössä. Saavutettavuus tarkoittaa yleisesti palveluiden ja niiden ympäristön soveltumista mahdollisimman erilaisten ihmis-ten käyttöön (Hirvonen, Koskimies & Pirttimaa 2009).

Yhdenvertaisuuskriteereissä sovellettiin saavutettavuuden yleistä jakoa fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen saavutettavuuteen, sekä lisäksi siihen liitettiin kielellisen saavutettavuuden osio. Fyysinen saavutettavuus koskee palveluiden fyysistä ympäristöä ja siihen liittyvissä mittareissa korostuvat mm. Ohjaamon helppo löydettävyys, palveluiden sijainnit sekä digitaalisten palveluiden monikanavaisuus ja helppokäyttöisyys. Digitaalinen saavutettavuus tarkoittaa, että mobiilisovellukset, verkkosivut ja -palvelut ovat sellaisia, että jokainen voi valitsemallaan laitteella käyttää palveluja ja ymmärtää sen sisällön (vrt. Euroopan parlamentti 2020). Digitaalinen saavutettavuus lisää yhdenvertaisuutta ja digitaaliset palvelut tulisi olla kaikille saatavilla. Myös Ohjaamoissa on pandemian aikana havahduttu verkko-ohjauksen haasteisiin ja sujuvien digitaalisten palveluiden kehittämiseen, joten tämä osa katsottiin tarpeelliseksi osaksi mittaristoa.

Sosiaalinen saavutettavuus liittyy palveluiden vuorovaikutteisuuteen, kulttuuri- ja sukupuolisensitiiviseen ohjaukseen, asiakkaan osallisuuden tukemiseen ja yksilölliseen kohtaamiseen. Tässä kriteerissä korostuvat myös ohjaajan taidot ja osaaminen, joita on OSMO2-projektissa erikseen kuvattu ja kehitetty (Monikulttuurisen ohjauksen työkalupakki). Psyykkinen saavutettavuus sisältää kri-teerit, joilla arvioidaan palvelujen saavutettavuutta ja matalaa kynnystä, turvallista ilmapiiriä ja asiakkaan kuulemista ja arvostamista sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Kielellinen saavu-tettavuus tarkoittaa palveluiden selkokielisyyttä ja materiaalien ymmärrettävyyttä asiakkaan näkö-kulmasta, monikielisyyttä, mahdollisuutta tulkin käyttöön ja ohjaajan kielitietoista toimintaa. Hy-vään ja yhdenvertaiseen ohjaukseen kuuluu myös tietoisuus kielen merkityksestä ohjaustilantees-sa. Esimerkiksi Koponen ja Nurminen (2020) ovat todenneet, että tiedon saavutettavuus on edellytys perusoikeuksien toteutumiselle ja ihmisten osallisuudelle. He painottavat kielellistä saavutettavuutta sekä tiedon ja kielen merkitystä yhteiskuntaan osallistumisessa. (Koponen & Nurminen 2020, 317.) Lisäksi kriteereihin päädyttiin lisäämään osio Muita arvioitavia näkökulmia, joissa tar-kasteltiin Ohjaamon työyhteisöä suhteessa yhdenvertaisuuteen: johtamista, yhdenvertaisuusperi-aatteita sekä henkilöstön asennetta ja tietämystä liittyen yhdenvertaisuuteen.

Yhteenvetoa, yhdenvertaisuustyön haasteita ja kehittämisajatuksia

Osa Ohjaamoista toimii hyvin verkostolähtöisesti ja monialaisuus on osa Ohjaamojen toimintaa. Verkostomaiseen toimintaan liittyy myös paljon haasteita (vrt. Valtakari ym. 2020). Ohjaamo-jen henkilöstön ammattinimikkeet ovat vaihtelevia, samoin kuin verkostot ja sidosryhmät, ja toimintaa on organisoitu eri tavoin. Lisäksi monialaisuus ja -ammatilli-suus on toisissa Ohjaamoissa vahvempaa kuin toisissa. Verkostojen toiminnan vaikutusta yhdenvertaisuu-teen ei ole huomioitu kriteereissä erityisesti, vaan kriteerien “Ohjaamojen henkilöstöllä” tarkoitetaan kaikkia Ohjaamoissa toimivia ammattilaisia. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tarkastella myös moniammatillisuutta ja sen etuja ja haasteita yhdenvertaisuuden kehittämisen näkökulmasta. OS-MO2-projektin aikana on ollut nähtävissä myös Ohjaamo-jen henkilökunnan vaihtuvuutta. Tämä tuo haasteita myös yhdenvertaisuustyöhön, ja muun muassa työntekijöiden perehdyttämisen kysymyksiin: mi-ten yhdenvertaisuusosaaminen varmistetaan, kun työntekijät vaihtuvat Ohjaamoyhteisössä?

Valmennuksissa on tullut esiin myös asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden tunnistamisen haasteellisuus. Vaikka Ohjaamoi-den arvoperusta ja ydinosaaminen liittyvät juuri nuoren kohtaamiseen ja osallistamiseen, ovat ohjaustapaamiset joskus hyvinkin lyhytkestoisia, mikä tuo haasteita kulttuurisensitiiviseen kohtaamiseen ja asiakkaiden odotusten ja tarpeiden tunnistamiseen. Määtän (2018, 160) mukaan nuoren palvelukokemukseen vaikuttaa vahvasti hänen tarpeittensa, kykyjensä ja odotustensa tunnistaminen. Määtän (2018, 160) mielestä Ohjaamoi-den vahvat yhteiskunnalliset tavoitteet voivat joskus syrjäyttää nuoren omat toiveet ja yksilöllisen kuuntelemisen.

Nuorten näkökulmasta on todettava, että Suomessa esiintyy selvitysten mukaan edelleen myös paljon rasismia ja syrjintää (Beeing black in the EU, 2018; Zacheus, Kalalahti, Varjo, Saarinen, Jahnukainen, Mäkelä ja Kivirauma, 2017; Souto, 2017; Oikeusministeriö 2016.) Nuorisobarometrin (2014) mukaan nuoret kokevatkin edelleen paljon syrjintää, ja vajaa puolet syrjinnästä kertoneista kertoo jääneensä vaille tukea ja apua. Nuorten kanssa työskentelevien tulee tiedostaa, mitä syrjin-tä on, miten sitä voi ennaltaehkäistä, ja miten nuoria voi tukea, jos he kokevat tulleensa syrjityiksi.

Toimenpide-ehdotuksia

Yhdenvertaisuuskriteereistä saatu palaute valmennusten yhteydessä on positiivista, ja kriteerit on koettu hyväksi työkaluksi Ohjaamoiden yhdenvertaisuuden arvioinnissa. Nyt kun OSMO2-projekti on päättymässä, on hyvä suunnata katsetta tulevaisuuteen: voisiko yhdenvertaisuuskritee-rien käytöstä tulla kiinteä osa Ohjaamojen yhdenvertaisuussuunnittelua ja arviointia? Palveluiden tarjoajilta saavutettavuus edellyttää saavutettavuuden jatkuvaa arviointia ja valmiutta muutosten tekemiseen (Villa & Kivisalmi 2016, 8). Mi-ten yhdenvertaisuussuunnittelusta saadaan pitkäjänteistä ja miten yhdenvertaisuuden arviointi muutetaan osaksi pysyvää Ohjaamojen laatutyötä?

Kriteerien avulla saataisiin jatkossa-kin tietoa siitä, miten Ohjaamoväki kokee yhdenvertaisuuden toteutumisen Ohjaamoissa ja mitä asioita tulee vielä kehittää. Yhdenvertaisuuden toteutumista voisi arvioida kriteerien kautta sekä yksittäisissä Ohjaamoissa että tarkastella kokonaisvaltaisemmin Ohjaamojen yhdenvertaisuusti-lannetta. Koska Ohjaamojen toimintamalli on melko uusi ja vielä kehittymässä, olisi tärkeä saada yhdenvertaisuusnäkökulma mukaan Ohjaamojen toiminnan arviointiin jo toiminnan alkuvaihees-sa. Yhdenvertaisuuskriteerit on myös dynaaminen työkalu, jota tulee kehittää edelleen Ohjaamo-jen ja yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti.

Kirjoittajat:

Maarit Miettinen & Outi Pylkkä, Jamkin ammatillinen opettajakorkeakoulu

Lähteitä:

Beeing black in the EU 2018. Viitattu 5.11.2021 https://fra.europa.eu/en/publication/2018/being-black-eu
Euroopan parlamentti 2020. Viitattu 20.10.2020 https://www.europarl.europa.eu/portal/fi/accessibility
Hirvonen, M. & Kinnunen, T. (toim.) 2020. Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yhdenvertai-suutta edistämässä. Helsinki: Gaudeamus

Hirvonen, M. Kinnunen, T. & Tiittula, L. 2020 Viestinnän saavutettavuuden lähtökohtia. Teoksessa M. Hirvonen & T. Kinnunen (toim.) 2020. Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yhdenvertaisuut-ta edistämässä. Helsinki: Gaudeamus.

Hirvonen, M., Koskimies, H., & Pirttimaa, R. 2009. Erillisyydestä yhteisyyteen. Teoksessa M. Hirvo-nen (toim.) Esteettömyydellä osallisuuteen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Jyväsky-län ammattikorkeakoulun puheenvuoroja -sarja. Viitattu 30.5.2021 http://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1236326673-1

Ikonen, T., Lilja, T., Pukkila, P., & Rinne, S. (2018). Monikulttuuriset nuoret Ohjaamoissa: palvelun saavutettavuuden vahvistaminen. HAMK Unlimited Journal 29.8.2018. Viitattu 4.10.2021 https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/ohjaamot-ja-palvelun-saavutettavuus

Koponen, M. & Nurminen, M. 2020. Konekäännös tiedon saavutettavuuden edistäjänä ja esteenä. Teoksessa M. Hirvonen & T. Kinnunen (toim.) 2020. Saavutettava viestintä. Yhteiskunnallista yh-denvertaisuutta edistämässä. Helsinki: Gaudeamus.

Ohjaamon perusteet, 2018. Työ – ja elinkeinoministeriö, Helsinki.

Opetushallitus. 2014. Esteettömästi toisen asteen opintoihin – opas esteettömään opiskelijavalin-taan ja opiskeluun. Oppaat ja käsikirjat 2014/10.

Myllyniemi, S. (toim.) 2014 Ihmisarvoinen nuoruus. Nuorisobarometri. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Määttä, M. 2018. Työtä, osaamista ja arjen taitoja – Ohjaamot tehtäväänsä määrittämässä. Teok-sessa: Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot -vuosikirja 2018, 159–168. Toim. Gissler, M. & Kekkonen, M. ja Känkänen, P. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 11.10.21. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137198/THL_TEE030_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Nuorisobarometri 2014. Viitattu 5.10 2021. https://tietoanuorista.fi/nuorisobarometri/nuorisobarometri-2014/

Oikeusministeriön selvitys vihapuheesta ja häirinnästä 7/2016. Viitattu 4.11.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-496-9

Saavutettavuuskriteeristö. ESOK-hanke, Viitattu 1.10.2021 Saavutettavuuskriteeristö. Väline kor-keakoulun arviointiin (esok.fi)

Souto, A. 2017. Arkipäivän rasismi koulussa. Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuutta-januorten ryhmäsuhteista. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 110, Hel-sinki, 2. painos 2017.

Suomen perustuslaki 731/1999. Viitattu 26.3.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

THL. 2021. Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet. Viitattu 26.3.2021. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-osa-alueet-ja-osallisuuden-edistamisen-periaatteet

Valtakari, M. & Arnkil, R. & Eskelinen, J. & Mayer, M. & Nyman, J. & Sillanpää, K. & Spangar, T. & Ålander, T. ja Yli-Koski, M. 2020. Ohjaamot – monialaista yhteistyötä, vaikuttavuutta ja uutta toi-mintakulttuuria. Tutkimus monialaisen yhteistyön vaikuttavuudesta nuorten työllistymistä edistä-vissä palveluissa Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisuja 2020:13. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Villa, T. & Kivisalmi, S. 2016. Korkeakoulujen saavutettavuus – Katsaus sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen saavutettavuuteen opiskelijoiden näkökulmasta. Opiskelun ja tutkimuksen koulutussää-tiö Otus 53/2016.

Zacheus, T. & Kalalahti, M & Varjo, J. & Saarinen, M. & Jahnukainen, M. & Mäkelä, M-L & Kivirauma, J. 2017. Yläkouluikäisten syrjinnän, kiusaamisen ja rasismin kokemukset. Kasvatus-tieteiden laitos, Turun yliopisto1 & Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Viitattu 5.11.2021. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/309020

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Viitattu 25.3.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325