Materiaalin ohjaus

Opintojakson kuvaus 

Materiaalin ohjaus on keskeinen osa yrityksen logistiikkaa ja liiketoimintaa. Hyvin suunniteltu ja toteutettu materiaalinohjaus voi parantaa merkittävästi yrityksen tehokkuutta, asiakaspalvelua ja kannattavuutta. 

Moderneissa toimitusketjuissa materiaalinohjauksen osa-alueiden, kuten kysynnän ennustamisen, varastotasojen optimoinnin, tuotantostrategian valinnan sekä kapasiteetin suunnittelun, merkitys korostuu entisestään.  

Tämän opintojakson avulla opit suunnittelemaan ja hallitsemaan yrityksen materiaalivirtoja sekä hallitsemaan kysyntää ja tarjontaa. 

Mitä on materiaalin ohjaus: 

Materiaalinohjauksen tavoitteena on varmistaa, että yrityksellä on aina saatavilla tarvittavat raaka-aineet ja komponentit sekä kyky toimittaa myyntivalikoimaan kuuluvat tuotteet asiakkailleen. Samalla pyritään siihen, että hankinnat ja oma valmistus toteutetaan mahdollisimman optimaalisesti niin, että varastojen ja hankintojen aiheuttama työ ja kustannukset pysyvät mahdollisimman pieninä. Materiaalinohjaus liittyykin vahvasti työn ja pääoman tuottavuuteen. Materiaalin ohjauksen tavoitteet voidaan tiivistää seuraavasti: 

• Varmistaa ostettujen raaka-aineiden ja komponenttien saatavuus 
• Varmistaa myyntivalikoimaan kuuluvien tuotteiden toimituskyky ja tuottaa vaadittu asiakaspalvelu 
• Vaihto-omaisuuden minimointi optimoimalla hankinta ja valmistus 
• Työn tuottavuuden, pääoman tehokkuuden sekä tilankäytön optimointi 
• Maksimoida yrityksen resurssien käyttö  
• Hallinnoida materiaalivirtoja ESG-periaatteiden mukaisesti 
• Hyvällä materiaalin ohjauksella voidaan suoraan vaikuttaa yrityksen tuloksentekokykyyn, asiakaspalvelun laatuun sekä vastuullisuuteen.

Materiaalin ohjauksen osa-alueet 

Tuotetiedon hallinta – Mitä komponentteja käytetään ja miten tuotetietoa hallitaan? 

Kysynnän ennustaminen – Kuinka paljon asiakkaat tarvitsevat tuotteita? 

Tuotannon ohjaus – Kuinka paljon ja milloin tuotteita valmistetaan? 

Varaston ohjaus – Kuinka suuria varastoja tarvitaan ja kuinka niitä valvotaan? 

Kapasiteetin hallinta – Kuinka hallitsemme resurssejamme (kone, tila ja henkilöstö) 

Tuotetiedon hallinta

Opintojaksolla tuotetiedon hallinta on jaettu kolmeen osa-alueeseen, tuotetiedon hallintaan (PDM), nimikenumerointiin sekä tuoterakenteisiin (BOM) 

Tuotetiedon hallinta PDM 

PDM (Product Data Management) tarkoittaa tuotetiedon hallintaa, eli kaikkien tuotteisiin liittyvien tietojen järjestelmällistä hallintaa yrityksessä. Tuotetiedon tulisi kattaa laajasti kaiken valmistettavaan tuotteeseen liittyvän tiedon, mutta erityisesti tekniset tiedot, kuten tuotteen fyysiset ja toiminnalliset ominaisuudet sekä elinkaaren eri vaiheet. Tuotetiedon hallinnan tulisi kattaa seuraavat osa-alueet: 

• Nimikkeiden hallinta: Jokainen yksilöllinen osa, komponentti tai dokumentti, jolla on oma identiteetti. 
• Dokumenttien hallinta: Piirustukset, 3D-mallit, esitteet, hinnastot, valmistusohjeet, materiaalitarvelaskennat, testaustulokset, tilaukset, toimitetut tuotteet, tuoterakenteet, osaluettelot, NC-ohjelmat, laskut. 
• Tuoterakenteiden hallinta: Monitasoiset tuoterakenteet, versiointi ja rinnakkaisrakenteet. 
• Muutosten hallinta: Tuotetietojen välisten riippuvuuksien ja muutosten hallinta.

Hyvin suunniteltu tuotetiedon hallinta mahdollistaa tiedon tehokkaan hyödyntämisen yrityksen eri osastoilla, kuten tuotekehityksessä, hankinnassa, materiaalinohjauksessa, tuotannossa sekä myynnissä ja asiakaspalvelussa. Hyvin hallittu tuotetieto parantaa tiedonkulkua, vähentää virheitä ja tehostaa toimintaa. 

Nimikenumerointi  

Nimikenumerointi tarkoittaa jokaiselle tuotteelle, osalle tai komponentille annettavaa yksilöllistä tunnistetta eli nimikenumeroa (tuotetunnus, nimikekoodi). Nimikenumero helpottaa tuotteen tunnistamista tietojärjestelmissä ja mahdollistaa tehokkaan tiedonhaun ja -hallinnan. Hyvän nimikenumeroinnin perusperiaatteita ovat: 

• Jokaisella nimikkeellä tulee olla yksikäsitteinen tunniste (koodi), joka on yleensä lyhyt ja looginen. 
• Tunniste voi olla luokitteleva (esim. tuoteryhmä + juokseva numero) tai pelkkä juokseva numero. 
• Nimikenumeron lisäksi tarvitaan vapaamuotoisempi kuvaus nimikkeestä. 
• Nimikenumeroinnissa tulee välttää muuttuvia tietoja (esim. valmistusvuosi, tavarantoimittaja), erikoismerkkejä ja välilyöntejä. 
• Nimikenumeroiden uudelleenkäyttöä tulee välttää.

Yksilöllinen tuotetunnus helpottaa tuotteen tunnistamista ja tiedonhallintaa. Se luo yhteisen kielen eri organisaatioiden välille ja vähentää virheitä sekä tehostaa materiaalinohjausta. 

Tuoterakenteet BOM 

Tuoterakenne eli BOM (Bill of Materials) kuvaa kaikki lopputuotteen osakokoonpanot ja komponentit. Jokaisella komponentilla on yksilöllinen tuotenumero ja tuotetiedot, jotka yhdessä muodostavat valmistettavan tuotteen “reseptin”. Tuoterakenne esitetään usein puumaisena rakenteena, josta nähdään, miten eri osat ja kokoonpanot liittyvät toisiinsa. 

Miksi tuoterakenteiden hallinta ja ylläpito on tärkeää? 

• Se mahdollistaa kaikkien tarvittavien komponenttien tunnistamisen ja hallinnan. 
• Helpottaa muutosten hallintaa ja tuoteversioiden seurantaa. 
• Parantaa varaosien tunnistettavuutta. 
• Auttaa tuotteiden hinnoittelussa (materiaalikustannukset). 
• Tukee tuotannon ja hankinnan suunnittelua 
• Mahdollistaa tuotannon vaiheistuksen ja Make or Buy -päätökset

Tuoterakenteiden hallinta tehostaa yrityksen toimintaa, vähentää virheitä ja mahdollistaa tehokkaan tuotannon, hankinnan ja elinkaaren hallinnan. 

Tuoterakenteiden hallintaan liittyvät haasteet 

Tuoterakenteiden hallinta voi olla haastavaa, erityisesti monimutkaisissa tuotteissa, kuten ajoneuvoissa tai työkoneissa. Haasteita aiheuttavat esimerkiksi tuoterevisioiden hallinta ja muutosten vaikutukset koko kokoonpanorakenteeseen. Jos tuoterakenne ei ole kunnossa, se voi johtaa virheisiin tuotannossa ja toimituksissa. 

Kysynnän ennustaminen 

Kysynnän ennustaminen on yrityksen toiminnan suunnittelun perusta. Ennusteiden avulla pyritään arvioimaan mahdollisimman tarkasti, kuinka paljon tuotteita tai palveluita asiakkaat tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa. Hyvä ennuste auttaa varmistamaan resurssien riittävyyden, optimoimaan varastotasoja ja tehostamaan tuotantoa sekä toimitusketjun toimintaa. Ilman ennusteita, kysynnän ja tarjonnan hallinta on lähes mahdotonta. 

Miksi kysyntää ennustetaan? 

• Ennusteiden avulla voidaan suunnitella valmistusta, hankintoja ja henkilöstöresursseja. 
• Ennustaminen auttaa varautumaan kysynnän vaihteluihin ja ehkäisemään ylituotantoa tai alituotantoa. 
• Ennusteet tukevat logistiikan päätöksentekoa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Kysynnän mallit 

Kun tutkimme eri tuotteiden kysynnän käyttäytymistä historiadatasta, huomaamme niiden noudattavan erilaisia malleja. Yleisimmän kysynnän mallit ovat: 

Horisontaalinen kysyntä: Kysyntä ei kasva eikä laske, vaan keskimääräinen kysyntä pysyy vakaana. 

Trendinen kysyntä: Kysyntä kasvaa tai laskee ajan myötä. 

Kausittainen kysyntä: Kysyntä vaihtelee vuodenaikojen, kuukausien tai muiden ajanjaksojen mukaan. 

Syklinen kysyntä: Kysyntä vaihtelee sykleissä esimerkiksi talouden suhdanteiden mukaan. 

Ennustusmenetelmät 

Yleisesti ennustemenetelmät jaetaan kahteen kategoriaan, kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin menetelmiin. 

Kvalitatiiviset menetelmät perustuvat arvioihin kysynnän suunnasta tai alan kehityksestä. Ne perustuvat yleensä asiantuntija-arvioihin, markkinatutkimuksiin, johdon tai myyntihenkilöstön näkemyksiin. Kvalitatiivissa menetelmissä tavoitteena on luoda kuva mm. eri ilmiöiden, trendien ja kilpailutilanteen vaikutuksesta kysyntään. 

Kvantitatiivisissa menetelmissä ennuste pyritään laskemaan perustuen dataan. Näissä menetelmissä ennusteita voidaan tehdä perustuen tuotteen kysyntähistoriaan ja sen pohjalta tehtyihin laskelmiin. Yksinkertaisin tällainen menetelmä on laskea ennuste liukuvan keskiarvon avulla.  

Toinen tapa hyödyntää kvantitatiivia menetelmiä on regressioanalyysi. Regressioanalyysissä pohditaan ilmiöitä, jotka korreloivat tuotteemme kysynnän kanssa. Tämän jälkeen lasketaan ilmiön vaikutus tuotteen kysyntään. Regressioanalyysia voidaan toteuttaa myös kvalitatiivisesti, jolloin eri ilmiöiden yhteisvaikutus kysyntään pyritään arvioimaan. 

Varastonohjaus ja materiaalitarvelaskenta 

Miksi varastoidaan? 

Yritykset varastoivat tuotteita monista syistä: optimoidakseen kuljetus-, tilaus-, ja valmistuskustannuksia, kysynnän ja tuotannon vaihteluiden tasaamiseksi, varautumiseksi toimitus- ja tuotanto-ongelmiin sekä asiakaspalvelun parantamiseksi. Varastointi mahdollistaa myös nopeammat toimitusajat. 

Varastonohjaus on toiminto, jonka keskeiset tavoitteet ovat varastoinnista ja kuljetuksista aiheutuvien kustannusten minimointi ja palvelutason, eli tuotteen toimitusvarmuuden maksimointi. Varastonohjauksella pyritään optimoimaan varastoon sitoutunutta pääomaa, materiaalivirtoja, varastotasoja ja sekä optimoimaan tilauseräkoot. 

Kuinka varastotasoja hallitaan?  

Tilauspistemenetelmä 

Tilauspistemenetelmässä tavoitteena on määrittää varastosaldon taso, jonka alituttua uusi tilaus tehdään. Tilauspistemenetelmä toimii, kun määritetään seuraavat 3 parametria: 

• Varmuusvarasto: suojaa kysynnän vaihteluilta sekä tuotteen satavuuteen liittyvistä ongelmista (esim. toimitus myöhästyy).  
• Tilauseräkoko: Kertoo, kuinka paljon tuotteita tulee tilata. Oikealla tilauseräkoolla voidaan optimoida tilaus- ja varastointikustannuksia. 
• Tilauspiste: Uusi tilaus tehdään, kun varastosaldo alittaa tämä ennalta määritetyn tilauspisteen. Voidaan laskea, kun tiedetään hankita-ajan kattava kysyntä ja varmuusvarastotaso.

Tilausvälimenetelmä 

Tilausvälimenetelmä toimii samalla periaatteella ja lähes samoilla parametreilla kuin tilauspistemenetelmä. Tässä menetelmässä varastotaso tarkistetaan säännöllisin väliajoin (esim. viikoittain tai kuukausittain) ja tilaus tehdään tarpeen mukaan. Tilausvälimenetelmässä lasketaan nettotarve, joka huomioi kysynnän, varastotason ja aiemmin tehdyt ostotilaukset. 

Materiaalitarvelaskenta 

Materiaalitarvelaskennan MRP (Material Requirements Planning) avulla voidaan hallita komponenttien ja osakokoonpanojen varastotasoja tuotantoympäristössä. Tässä menetelmässä osakokoonpanojen ja komponenttien määrä johdetaan lopputuotteen kysynnästä. Konkreettisena esimerkkinä MRP-laskennasta voidaan käyttää pöytää, jossa on neljä jalkaa. Kun tiedetään pöydän tuotantomäärä (esim. 100 kpl viikolla 1) voidaan määrittää pöydän jalkojen tarve (400 kpl viikolla 1). 

Toimiakseen MRP vaatii ajantasaisen tuoterakenteen, tuotantosuunnitelman sekä varastotiedot. MRP:n avulla varastotasoja voidaan optimoida, sillä sen avulla komponenttivarastoja voidaan ohjata JIT (Just In Time) periaatteella. 

ABC-analyysi 

ABC-analyysi on työkalu nimikkeiden priorisointiin. Sen avulla voidaan määritellä tärkeimmät nimikkeet, joiden varastonohjaukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. ABC analyysi perustuu kuuluisaan Pareton 80/20 sääntöön, jonka mukaan 20 % tapahtumista tuottaa 80 % tuloksista. Varastonohjauksen näkökulmasta voidaankin olettaa, että pieni osa nimikkeistä muodostaa suurimman osan varastonarvosta. 

ABC-analyysissa varastoitavat nimikkeet jaotellaan A-, B- ja C-luokkiin, esimerkiksi seuraavasti: 

• A Nimikkeet: 20 % nimikkeistä → 80 % varastonarvosta 
• B Nimikkeet: 30 % nimikkeistä → 15 % varastonarvosta 
• C Nimikkeet: 50 % nimikkeistä → 5 % varastonarvosta

ABC- analyysin tuottaman kategorisoinnin perusteella tuotteita voidaan ohjata eri tavoin. A-nimikkeiden materiaalin ohjaukseen tulee kiinnittää paljon huomiota ja niiden varastotasot tulee optimoida. Vastaavasti C-nimikkeiden osalta pidetään huoli, että ne eivät pääse loppumaan, sillä niiden vaikutus varaston arvoon on vähäinen. 

Varastoinnin kustannukset ja tärkeimmät mittarit

Varastoinnin kustannukset 

Materiaalinohjauksen näkökulmasta varastoinnin kustannukset voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: 

• Pääomakustannukset: Varastoon sidotun pääoman kustannukset, eli ns. vaihtoehtoiskustannukset 
• Varastointikustannukset: Fyysisestä varastoinnista aiheutuvat kustannukset, kuten tilat, työntekijät ja laitteet 
• Riskikustannukset: Omistamiseen liittyvistä riskeistä aiheutuvat kustannukset (Tuotteen pilaantuminen, vanhentuminen, arvon aleneminen, hävikki, kysynnän loppuminen ja jne.)

Näiden kustannusten voidaan olettaa kasvavan, mikäli varaston arvo kasvaa ja ne voidaan ilmaista prosenttilukuna varaston arvosta. Tärkein yllä olevista kustannuseristä on yleensä varastoon sitoutuneen pääoman kustannukset. Tästä syystä onkin tärkeää mitata varaston arvoa. 

Varaston kiertonopeus ja varaston riitto 

Usein kun yrityksen liikevaihto tai toiminnan volyymit kasvavat, myös varaston arvo kasvaa. Varaston arvo yksistään on siis huono varaston ohjauksen mittari. Tästä syystä mittariksi rinnalle tulisi ottaa varaston kiertonopeus, sillä se suhteuttaa varaston arvon toiminnan volyymiin tai liikevaihtoon. Varaston kiertonopeus kuvaa laskennallisesti, kuinka monta kertaa varasto kiertää täydestä tyhjään. 

Joissain tilanteista voi olla tarpeellista mitata varaston riittoa. Varaston riitto ilmaisee, kuinka monen päivän kulutukseen varastolla voidaan keskimäärin vastata. 

Toimitusvarmuus 

Varaston ohjauksen kriittisin mittari kustannusten lisäksi on toimitusvarmuus. Toimitusvarmuus kuvastaa, kuinka hyvin varaston kykenee täyttämään asiakaskysynnän. Toimitusvarmuus on siis prosenttiluku, joka kertoo, kuinka todennäköisesti asiakkaan tilaama tuote löytyy varastosta.  

Tuotannon ohjaus 

Tuotannonohjaus ja suunnittelu ovat yrityksen tehokkuuden, toimitusvarmuuden ja kustannusten hallinnan kannalta keskeisiä toimenpiteitä. Oikean strategian ja ohjausmallin valinta riippuu yrityksen toimialasta, tuotteista ja kysynnän luonteesta. 

Tuotannonohjaus tarkoittaa menettelyä, jolla yritys ohjaa tuotantoa niin, että tilattujen tuotteiden valmistus täyttää vaatimukset laadun, määrän ja toimitusajan suhteen. Ohjaus perustuu todelliseen kysyntään tai ennusteisiin, ja tavoitteena on varmistaa toimituskyky, korkea kapasiteetin käyttöaste, mahdollisimman pieni varastoihin sitoutunut pääoma sekä nopea tuotannon läpäisyaika. 

Tuotannon ohjaukseen sisällytetään perinteisesti: 

• Tuotannon ajoitus: Tuotantosuunnitelma, eli mitä, milloin ja kuinka paljon valmistetaan. 
• Varastotasojen valvonta ja suunnittelu (varaston ohjaus): Komponentti- puolivalmiste- ja valmistuotevarastot vaikuttavat tuotantosuunnitelmaan. 
• Tuotantokapasiteetin tehokas hyödyntäminen (kapasiteetin hallinta): Kapasiteetin maksimaalinen hyödyntäminen sekä prosessin tehokkuuden varmistaminen.

Tuotantostrategiat 

Tuotantoa voidaan ohjata erilaisilla strategioilla. Tuotantostrategiaa valitessa on tärkeää pohtia, missä kohtaa asiakastilauksen halutaan kytkeytyvän tuotantoon. Eri tuotantostrategiat voidaan karkeasti jakaa seuraaviin kategorioihin: 

• Tilausohjautuva tuotesuunnittelu (ETO): suunnittelu ja valmistus käynnistyy vasta asiakastilauksen jälkeen. Tyypillistä uniikeille tuotteille, esim. telakkateollisuus. Usein pitkä toimitusaika. 
• Tilausohjautuva tuotanto (MTO): valmistus alkaa tilauksesta, kun saadaan asiakastilaus. Käytetään standardikomponentteja, joita usein varastoidaan. Usein pitkä toimitusaika, mutta lyhyempi kuin ETO:ssa. Hyödynnetään esimerkiksi konepajoissa ja alihankintateollisuudessa. Mahdollistaa tuotteen räätälöinnin (esim. maalaaminen). 
• Asiakasohjautuva kokoonpano (ATO): Varastoidaan komponentteja ja osakokoonpanoja valmistetaan varastoon. Tuotteen loppukokoonpano tehdään tilauksen mukaan. Etuina nopeampi toimitus ja tuotteen pienimuotoinen räätälöinti. Hyödynnetään esimerkiksi autoteollisuudessa. 
• Varasto-ohjautuva tuotanto (MTS): tuotteet valmistetaan varastoon ennakoimalla kysyntää, eli lopputuotteita varastoidaan. Tuotteen toimitusaika koostuu ainoastaan tuotteen toimittamisesta, eli lyhin toimitusaika eri strategioista.

Tuotannon suunnittelu 

Tuotannon suunnittelulla määritellään tuotteet, joita tullaan valmistamaan eri aikaväleillä. Suunnittelua tulisi tapahtua eri tasoilla pitkän aikavälin strategisesta suunnitelmasta aina lyhyen aikavälin yksityiskohtaiseen suunnitelmaan. Hierarkkisesti tuotannonsuunnittelun tulisi edetä strategisesta tasosta yksityiskohtaiseen toteutukseen seuraavasti: 

• Strateginen liiketoimintasuunnitelma (pitkä aikavälin suunnitelma) 
• Tuotanto- ja markkinointisuunnitelma (Sales and Operations Planning) 
• Master Production Schedule (MPS): Yksityiskohtainen suunnitelma lopputuotteiden valmistuksille 
• Materiaalitarvelaskenta (MRP): komponenttien ja materiaalien tarpeen määritteleminen 
• Tuotannon ohjaus ja hankinnat: päivittäinen tuotannon ja materiaalivirtojen ohjaus.

Tuotannon suunnittelussa voidaan hyödyntää seuraavia strategioita joista yleisimmät ovat Chase ja Level. 

Chase strategiassa (kysyntää seuraava tuotanto) tuotannon määrä säädetään jatkuvasti kysynnän mukaan. Hyötyinä ovat joustavuus ja haittana tuotantotason jatkuva vaihtaminen ja usein tehottomuus. 

Level strategiassa (tasainen tuotanto) tuotannon taso asetetaan keskimääräisen kysynnän tasolle. Hyötynä tässä mallissa on tehokkuus ja hallittavuus, vastaavasti haittana varastointikustannukset ja riski kysyntähuippuihin vastaamisessa. 

Näiden lisäksi voidaan hyödyntää Hybrid -strategiaa, joka yhdistää molempien mallien hyödyt, eli tuotannon tasoa vaihdetaan maltillisesti. Tässä mallissa osa kapasiteetista voidaan ostaa alihankintana. 

Kapasiteetin hallinta 

Kapasiteetin hallinta tarkoittaa yrityksen tuotantokyvyn suunnittelua, mittaamista ja ohjaamista niin, että resurssit (koneet, henkilöstö, tilat, kuljetus) riittävät vastaamaan kysyntään ja yrityksen tavoitteisiin. Toisaalta halutaan välttää ylikapasiteetti, sillä käyttämätön kapasiteetti ”hukkaa” yrityksen resursseja. 

Kapasiteetilla tarkoitetaan työn määrä, joka voidaan suorittaa tietyssä ajassa (esim. kpl/tunti, tonnia/kuukausi). Kapasiteetin hallinta edellyttää seuraavia tietoja: 

• Tietoa todellisesta tai ennustetusta kysynnästä 
• Tietoa käytettävissä olevasta kapasiteetista 
• Tietoa tarvittavasta kapasiteetista

Kapasiteettia mitatessa tulee huomioida kapasiteetin aikasidonnaisuus ja erottaa kapasiteetti toiminnan volyymista. Kapasiteettia voidaan myös tarkastella eri tasoilla: 

• Yksittäisen koneen tai työntekijän kapasiteetti 
• Tuotantosolun, tuotantoalueen tai tuotantolinjan kapasiteetti 
• Tehtaan kapasiteetti, joka voi koostua useiden tuotantoalueiden ryhmästä 
• Usean tehtaan, jakelukeskusten tai koko toimitusketjun kapasiteetti

Kapasiteettia suunniteltaessa on myös huomioitava erilaiset häviöajat. Esimerkiksi konerikot, sairaspoissaolot, huoltokatkot ja muut erilaiset häviöajat pienentävät käytettävissä olevaa kapasiteettia. Tästä syystä kapasiteetin hallinnassa on huomioitava kapasiteetin eri tasot: 

• Maksimikapasiteetti: Suurin mahdollinen kapasiteetti ideaalitilanteessa. Usein voidaan saavuttaa vain hetkittäin. 
• Käytettävissä oleva kapasiteetti: Suurin mahdollinen, mutta realistinen kapasiteetti normaaleissa olosuhteissa. 
• Käytössä oleva kapasiteetti: Todellinen, käytettävä kapasiteetti (yleensä pienempi kuin käytettävissä oleva).

Kapasiteetin eri tasojen takia on kriittistä mitata kapasiteetin käyttöastetta. Se voidaan laskea kaavalla: 

Kapeikkoajattelu 

Kapeikko ajattelun (Theory of constrains) pohjana toimii ajatus, jossa eri vaiheiden kapasiteetti on harvoin tasainen läpi koko prosessin. Vaihe, jonka kapasiteetti on alhaisin määrittää koko prosessin kapasiteetin. Tätä alhaisimman kapasiteetin prosessivaihetta kutsutaan kapeikoksi tai pullonkaulaksi. Kapeikkoajattelun lähtökohtana on etsiä näitä kapeikkoja ja pohtia keinoja kapeikon laajentamiseksi. Kapeikkoajattelussa tuotanto maksimoidaan kapeikossa, muualla pyritään minimoimaan varasto- ja käyttökustannukset sekä läpimenoaika.