5.1 Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuuslaki

Yhdenvertaisuus on perusoikeus, joka on taattu lailla. Yhdenvertaisuuslain (1325/2014) mukaan

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan,  mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten syntyperä tai ihonväri, eivät saisi vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja – perusoikeudet kuuluvat kaikille.

Syrjimättömyysperiaate

Syrjimättömyysperiaatteella pyritään varmistamaan kansalaisten tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu. Euroopan kansalaiset voivat turvautua oikeussuojakeinoihin joutuessaan välittömän tai välillisen syrjinnän kohteeksi, etenkin kun on kyse erilaisesta kohtelusta tai haitasta, jota ei voida perustella oikeutetulla ja oikeasuhteisella tavoitteella.

Positiivinen erityiskohtelu

Positiivinen erityiskohtelu, joka tarkoittaa tarpeellisia ja positiivisia erityistoimenpiteitä, joilla parannetaan tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita. Tällaista erityiskohtelua voi olla esimerkiksi kielitietoinen ja selkokielinen palvelu asiakkaalle, jonka kielitaito ei muuten riittäisi palvelussa asiointiin. Myös nuorten työllistymistuki on esimerkki positiivisesta erityiskohtelusta. Positiivisen erityiskohtelun tulee olla oikeasuhteista ja suunnitelmallista.

Yhdenvertaisuuden toteutumisen esteitä

  • Syrjintä voi olla suoraa, välitöntä (nimittely, vihapuhe, palvelematta jättäminen) tai rakenteellista. Rakenteellista syrjintää on esimerkiksi suomen kielen vaatimus rekrytoinnissa, vaikka suomen kielellä ei ole tehtävässä suoriutumisen kannalta merkitystä. Syrjintää on myös se, jos työnantaja ei tarjoa esteetöntä työympäristöä, vaikka työntekijä esim. vamman takia tarvitsisi työympäristön mukauttamista.
  • Rasismi on yliyleistämistä, jossa tiettyyn ihmisryhmään liitetään negatiivisia leimoja ja sitä arvotetaan.
  • Rodullistaminen tarkoittaa, että ihmisiä luokitellaan tiettyjen havaittavien ja heitä määritteleviksi oletettujen piirteiden perusteella. Nämä piirteet voivat olla biologisia, sosiaalisia tai etnisiä. Rodullistettujen ihmisten ajatellaan muodostavan selkeitä rodunkaltaisia luokkia (vaikka tällaisia ei ole oikeasti olemassa). Ryhmän yksilöt ja heidän toimintansa käsitetään ensisijaisesti tuon rodullistetun ryhmän jäsenyyden kautta.
  • Toiseuttaminen tarkoittaa mekanismia, jossa omaan normikäsitykseen vedoten suljetaan toisia ihmisiä normaaliuden normin ulkopuolelle ja tätä kautta muodostuu me ja muut- ajattelua, jonka kautta joitain ihmisryhmiä toiseutetaan ja luodaan erilaisuuden normia. Toiseuttaminen perustuu mielikuviin ja stereotypioihin.

Mietittäväksi

  • Miten tiedostat ja huomaat rodullistamisen ja toiseuttamisen mekanismeja omassa ajattelussasi? Miten nämä voivat pahimmillaan näkyä ohjauksessa?
  • Millaisia normeja löydät suomalaisesta yhteiskunnasta? Miten normit näkyvät esimerkiksi mediassa? Miten normit rakentuvat? Miten normikriittisyyttä voi opetella?
  • Millaisia seurauksia syrjinnällä on? Miten Ohjaamoissa voidaan ennalta ehkäistä syrjintää? Miten toimit syrjimättömästi omassa työssäsi?

Maahanmuuttajanuoret ja koulutus

Maahanmuuttajien yhdenvertaisuudessa on tutkimusten mukaan vielä kehitettävää. Esimerkiksi koulutuksen näkökulmasta vieraskielisten riski jäädä ilman toisen asteen tutkintoa on kaksinkertainen verrattuna äidinkielenään suomen puhuviin. Maahanmuuttotaustaiset jatkavat myös selvästi harvemmin lukioon, joskin tämä ero häviää puhuttaessa toisen polven maahanmuuttajista. Myös koulutuksen keskeyttäminen on yleisempää vieraskielisillä opiskelijoilla. Mitä lyhyemmän aikaa maahanmuuttaja on asunut ja kouluttautunut maassa, sitä enemmän maahanmuuttajatausta vaikutti opiskeluun ja keskeyttämiseen.

Lue lisää!

Jauhola, L. 2010. Maahanmuuttajat ammatillisessa koulutuksessa. Tilastokatsaus 2010. Opetushallitus: Helsinki.

Kilpinen, J. 2009. Maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen keskeyttämisselvitys. Turun   ammatti-instituutti/ Opetushallituksen                           julkaisusarja 2009.  

Syrjintäkokemukset

Syrjintä on Suomessa edelleen valitettavan yleistä. Esimerkiksi EU:n sisällä tapahtuvaa tummaihoisten syrjintää selvittävä tutkimus kertoo, että Suomi oli tämän selvityksen rasistisin maa. Suomessa 63 prosenttia vastaajista oli kokenut rasistista häirintää – tämä oli korkein luku tutkimuksen 12 tutkitussa EU-maassa.

Maahanmuuttajanuoret kohtaavat myös paljon syrjintää. Ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavat nuoret kokevat toiseuttamista, rodullistamista, syrjintää ja rasismia monilla elämän areenoilla, kuten koulussa, työssä ja työharjoittelussa. Yleisin syrjinnän paikka on sosiaalinen media. Tytöt tunnistavat syrjinnän muotoja paremmin kuin pojat. Yleisimpiä nuorten kokemia syrjinnän muotoja ovat vähättely ja aliarviointi, pilkkaaminen ja nimittely sekä ryhmän ulkopuolelle jättäminen. Syrjintäkokemukset lisääntyvät iän myötä, joten Suomessa pitkään asuminen lisää syrjintäkokemuksia sen sijaan, että vähentäisi niitä.

Syrjinnältä välttyminen on suorassa yhteydessä kouluhyvinvointiin ja koulumenestykseen, syrjinnän kokeminen aiheuttaa kouluallergiaa ja pessimististä asennetta omiin kykyihin ja tulevaisuuteen. Syrjintäkokemukset vaikuttavat myös nuoren ryhmäsuhteisiin, juurettomuuden kokemuksiin ja kotoutumiseen sekä minäkuvaan.

Lue lisää!