Toisena näkökulmana on oppiminen. Millaisilla periaatteilla uudet tai jo kokeneemmat työntekijät ohjataan oppimaan uutta ja kehittämään osaamistaan? Oppimisen näkökulmasta digitaalisen HR:n tasot perustuvat yrityksissä korostuvan välineellisen ja oppimislähtöisen oppimisen painotuksiin. Näiden painotusten välistä löytyy tasapaino, joka edistää yrityksen tavoitteita ja työntekijän motivaatiota tehdä työnsä hyvin.

Two light working instructions.” by adactio is licensed under CC BY 2.0.

Aloittelijatasolla tyypillinen lähestymistapa oppimiseen on välineellinen eli jotain ennalta-asetettua lopputulosta tavoitteleva. Välineellisyys korostuu myös esimerkiksi siinä, että työntekijä (ja organisaatio) ehdollistetaan toimimaan tekijästä riippumattomalla tavalla.

Muuttuvassa maailmassa välineellisyydellä on kuitenkin riskinsä kun olosuhteet muuttuvat, mutta toimintatavat säilyvät. Erilaiset menetelmät, työkalut ja järjestelmät ovat aluksi uusia, mutta vanhenevat ajan mittaan. Yhtä lailla, jos oppiminen tai oppimisen sisältö pysyy vuodesta toiseen samana, se auttamatta vanhenee tavalla tai toisella. Samoin jos tietyt henkilöt ovat (olleet) vastuussa tietyistä tehtävistä. Toisaalta, joskus esimerkiksi vanhat laitteet saattavat toimia hyvin luotettavasti pitkään, ja tällöin niissä olevat ohjeet saattavat olla ylläolevan kuvan kaltaisia yksinkertaisia kuvauksia vaadituista toiminnoista. Osaamisen ja oppimisen joustamattomuus voi kuitenkin johtaa siihen, että yrityksen tuottavuus kärsii aiheuttaen lisäksi turhautumista työntekijöille. Yrityksen menestyksen kannalta on tärkeä kiinnittää huomiota työntekijöiden motivaatioon tehdä työtä.

Vaihtoehtoinen lähestymistapa oppimiseen eli pedagogiikkaan on oppimislähtöisyys. Tätä pidetään edistyneenä tasona oppimisen kannalta. Tässä painopiste on oppijassa eli työntekijän taitojen kehittämisessä myös tiedon hankkimisen ja käyttämisen suhteen. Tähän lähestymistapaan kuuluu kriittinen tarkastelutapa, refleksiivisyys ja dialogisuus eli vuoropuhelu ja vertaistuen merkitys oppimisen mahdollistamisessa. Oppimislähtöisyys korostaa tekemällä ja virheistä oppimista eli kokemuksen merkitystä. Kasvatustieteellisesti tämä lähestymistapa ponnistaa pragmaattisesta koulukunnasta esim John Deweyn (1938) jalanjäljissä.

Oppimislähtöisyydellä voidaan ennakoida tulevia riskejä vahvistamalla kokemuspohjaa ja käyttäjälähtöisyyttä, mutta toisaalta ylikorostunut kriittinen tarkastelu ja toimintatapojen jatkuva muuttaminen voivat olla myös toiminnan tuottavuuden kannalta tuhlailevaa. Yrityksen toiminnan kannalta voi olla myös syytä suunnata oppiminen rajatumpiin sisältöihin ja tavoitteiden kannalta oleelliseen toimintaan. Tällöin oppimisen tietoisena painotuksena voi korostaa välineellistä lähestymistapaa.

Ammattilaisuus piilee keskitiessä eli sopivasta painotuksesta molempia välineellistä ja oppimislähtöistä oppimista, joka mahdollistaa yrityksen ja henkilöstön uudistumisen muuttuvassa maailmassa saavuttaen jatkuvuutta ja strategista kilpailuetua.

i

Lähde:

Dewey, J. (1938) Experience and Education. New York: Simon and Schuster.