Kohti toimivia verkostoja

Keskinäinen riippuvuutemme lisääntyy mm. globalisaation ja ICT-teknologian kehittymisen myötä. Harvalla organisaatiolla tai yhteisöllä on varaa kääntyä sisäänpäin. Menestyjät toimivat jaetun asiantuntijuuden periaatteella, minkä taustalla ovat muuttuneet käsitykset ihmisestä, oppimisesta ja organisaatioista. Verkostoyhteistyöhön osallistuvien on tietysti mietittävä, palvelevatko verkoston tavoitteet oman yhteisön strategian toteutumista.

Verkostoihin ja yhteistyöhön liittyviä sudenkuoppia on lukuisia, mm.:
  • tavoitteellisuuden puute tai verkosto ei vastaa osallistuvien toimijoiden tarpeisiin,
  • verkosto toimii huonosti, vastavuoroisuus puuttuu tai luottamus rikkoontuu,
  • henkilöt vaihtuvat tai osallistujat eivät ole motivoituneita,
  • tieto ei kulje, tieto ei leviä organisaation/yhteisön sisällä,
  • osallistujilla ei ole riittävästi valtuuksia tai resursseja, mm. ajankäyttö ja raha,
  • keskinäinen vuorovaikutus on vähäistä tai ongelmallista, verkoston rakenne ei ole toimiva.

Parhaimmillaan verkostot tuottavat jaettua asiantuntemusta ja ylittävät yksittäisten toimijoiden mahdollisuudet vastata monimutkaisiin ja -muotoisiin tarpeisiin. Yksilöllisenä kokemuksena työ hyvin toimivassa verkostossa voimaannuttaa.

  • Mitä ymmärrät jaetulla asiantuntijuudella?
  • Kuinka välttää verkostoyhteistyön sudenkuopat?

 

Suominen, K., Aaltonen, P., Ikävalko, H., Hämäläinen, V. & Mantere, S. 2007. Voimaa verkostosta! Verkostomaisen kehittämisen käsikirja. STRADA-ohjelma. Helsinki: Teknillinen korkeakoulu.