6.1.2 Mielekäs arki ja arjen toiminnot terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä

Vastaanottokeskuksen arjessa korostuu odottaminen. Jatkuva odottaminen ja epävarmuus päivästä toiseen nousee vahvasti esiin turvapaikanhakijoiden kertoessa kokemuksistaan. Vastaanottokeskuksen toiminnan avainasemana ja perustana hyvinvoinnille pidetäänkin arkipäivään panostamista: perustarpeista huolehtimista, toimintaa ja tekemistä (Snellman 2016). Toimettomuus ja toimintamahdollisuuksien puute voivat osaltaan heikentää itse koettua terveydentilaa (Hassinen-ali-Azzani 2002).

Yksi haasteista toiminnan järjestämiselle on, että turvapaikanhakijat eivät aina näe järjestettyä toimintaa mielekkääksi eivätkä ole motivoituneita osallistumaan toimintaan. Luonnollisesti myös ikä, sukupuoli, kulttuuri- ja koulutustausta sekä terveydentila vaikuttavat siihen, millainen toiminta motivoi osallistumaan.

Mielekäs toiminta arjessa edellyttää riittävää toimintakykyä ja hyvä toimintakyky taas lisää arjen mielekkyyttä. Toimintakyky tarkoittaa henkilön fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä arjen toiminnoista siinä ympäristössä, jossa hän elää. Turvapaikanhakijan toimintakykyyn vaikuttavat samat tekijät kuin koko väestöllä: terveydentila, elintavat ja muut yksilölliset tekijät, sekä fyysisen, sosiaalisen ja asenneympäristön rajoittavat tai tukevat tekijät. (THL 2018.) Kokemukset lähtömaassa ja kielitaito voivat vaikuttaa merkittävästi turvapaikanhakijan kykyyn selviytyä arjen toiminnoista (Kerkkänen & Säävälä 2015). Toimintakyky kertoo myös terveydentilasta, ja terveyden taustatekijät ovatkin pitkälti samoja kuin toimintakykyyn vaikuttavat tekijät: olosuhteet, joihin henkilö syntyy, joissa hän elää, kasvaa ja kehittyy, työskentelee ja ikääntyy. Terveyden taustatekijöihin kuuluu myös paikallinen terveydenhuoltojärjestelmä.

Arki rakentuu arjen toiminnoista, ja nämä ovat oleellinen osa myös vastaanottokeskuksen jokapäiväistä elämää. Arjen toiminnot edellyttävät perustoimintakykyä ja ovat osa mielekästä jokapäiväistä toimintaa.

Arjen toimintojen perusasiat:

• lepo ja nukkuminen

• ruokailu

• hygieniasta huolehtiminen

• pukeutuminen

• liikkuminen

• kommunikointi ja sosiaaliset suhteet

Arjen toimintoihin kuuluvat myös

• seksuaalisuus

• talous-asioista huolehtiminen

• virkistäytyminen

• itsensä toteuttaminen

Arjen toiminnoissa ohjaaminen ja niiden mahdollistaminen on erityisesti alkuvaiheessa tärkeä osa vastaanottokeskuksen toimintaa, jotta arkielämä alkaisi sujua uudessa tilanteessa.

Ruokailu

Ruokailu ei ole vain ravinnonsaantia elämän ylläpitämiseksi, vaan sillä on tärkeä kulttuurinen merkitys niin arjessa kuin juhlassakin. Ruokailu ja ruuan laittaminen on kulttuurisidonnaista arjen toimintaa. Miten, milloin, missä ja mistä ruokaa laitetaan opitaan jo varhaislapsuudesta alkaen, samoin kuin kuka ruokaa laittaa ja ruokailutavat. Ruokailutavoilla pidetään yllä ja välitetään omaa kulttuuria seuraavalle sukupolvelle. Toisaalta maahanmuuttajat ovat usein kiinnostuneita uuden maan ruokakulttuurista ja opettelevat käyttämään uusia elintarvikkeita ja valmistamaan ruokaa myös paikallisen tavan mukaan. Tässä tarvitaan usein tukea ja ohjausta. (McMorrow & Saksena 2017; Babatunde-Sowole, Power, Jackson, Davidson& DiGiacomo 2016); Riggs, Gibbs, Kilpatrick, Gussy, van Gemert, Ali, Waters 2007.)

Erilaiset ruokailu ja ruuan valmistustavat sekä vieraat raaka-aineet voivat aiheuttaa yllätyksiä ja ongelmia. Ruuan terveysvaikutuksista voi olla erilaisia käsityksiä, ja nämä voivat aiheuttaa hämmennystä ja ristiriitoja perheen sisällä ja yhteisössä. Kulttuurisensitiivinen lähestymistapa, jossa kunnioitetaan erilaisia tapoja, on tärkeää ruokailuun ja ravintoon liittyviä asioita ohjattaessa. Paikallista tapaa ei pitäisi esittää ainoaksi oikeaksi tavaksi, vaan tukea eri kulttuuristen tapojen yhteensovittamisessa paikallisten olosuhteiden kanssa.

Ruokailuun liittyvät asiat vaativat usein isoja päätöksiä ja järjestelyjä vastaanottokeskuksissa. Usein turvapaikanhakijat kokevat paremmaksi oman ruuanlaittomahdollisuuden kuin valmiina jaettavan ruuan, mutta tässäkin on yksilöllisiä eroja. Erityisesti alkuvaiheessa ruokailuun liittyvien yhteisten sääntöjen ja ohjeiden laatiminen voi olla hankalaa ja aikaa vievää, mutta yleensä näiden on lopulta koettu helpottavan ruokailutilanteita ja lisäävän tyytyväisyyttä.

Sosiaaliset suhteet

Turvapaikanhakijoiden kanssa työtä tehdessä on hyvä myös muistaa, että suurella osalla perheen ulkopuolinen sosiaalinen verkosto on hyvin laaja, ulottuen lähtömaahan ja mahdollisesti useisiin muihin maihin mihin entisen yhteisön jäseniä on päätynyt (Turtiainen & Hiitola 2015). Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yksin tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat. Heille vastaanottokeskuksen henkilökunta onkin usein myös aikuisen mallina ja epävirallisen sijaisvanhemman asemassa.

Uusien ihmissuhteiden rakentuminen uudessa maassa lievittää eristyneisyyden tunnetta ja parantaa koettua hyvinvointia, mutta on uudessa ja epävarmassa tilanteessa vaikeaa. Usein tukea haetaan erityisesti perheeltä sekä oman etnisen ryhmän verkostoista, ja suhteita pyritään rakentamaan nimenomaan sen sisällä. Sosiaalisen tukiverkoston puuttuminen voi johtaa terveysongelmiin erityisesti henkilöille, joiden kulttuurissa vahvat sosiaaliset suhteet koetaan osaksi terveyttä.

Sosiaalisten suhteiden rakentaminen voi joskus olla myös stressitekijä ja heikentää koettua terveydentilaa ja hyvinvointia.  Etenkin afrikkalais- ja iranilaistaustaiset naiset kertovat kokevansa ristiriitaa kodinhoitovelvollisuuksien ja kodin ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden rakentamisen ja ylläpidon välillä.

Monille ihmisille uskonnolliset yhteisöt ovat tärkeitä sosiaalisen tuen ja hyvinvoinnin lähteitä. Toiset hakevat apua ja tukea terveysongelmiin uskonnollisilta kokouspaikoilta mutta uskonnon harjoittaminen omassa asunnossa voi myös lisätä hyvinvointia. (McMorrow & Saksenta 2017, Pirani, Papadopoulos, Foster & Leavey 2008.) Uskonnon harjoittaminen on lakisääteinen oikeus, ja tähän on oltava mahdollisuus myös vastaanottokeskuksissa.

Suhteiden rakentaminen uuteen yhteiskuntaan on osa sosiaalisten suhteiden rakentamista, mutta tämä voi osoittautua hyvinkin vaikeaksi riippuen paikallisista olosuhteista ja asenneilmapiiristä. Jos vastaanottokeskus on sijoitettu kauas muusta asutuksesta heikkojen liikenneyhteyksien päähän ympäröivään yhteiskuntaan tutustuminen ja vuorovaikutus paikallisten kanssa on luonnollisesti hankalaa. Kaupungeissa sijaitsevissa vastaanottokeskuksissakin voivat suhteet paikallisiin asukkaisin olla ongelmallisia ennakkoluulojen ja väärinymmärrysten vuoksi. Yhteiskuntasuhteisiin panostaminen ja oikean tiedon antaminen niin turvapaikanhakijoille kuin paikallisillekin asukkaillekin on osa kaikkien turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien ammattiryhmien toimintaa.

Hygieniasta huolehtiminen

Hygieniaan liittyvien asioiden suunnittelu, järjestely ja ohjaus on erityisesti alkuvaiheessa merkittävä osa vastaanottokeskuksen toimintaa. Eri taustoista tulevilla turvapaikanhakijoilla on usein hyvin erilaisia tapoja ja käsityksiä hygieniasta. Monet näistä perustuvat erilaisiin olosuhteisiin lähtömaissa, mutta osin myös koulutustaustaan, uskontoon ja kulttuuriin.

Erityisen haastavaksi turvapaikanhakijoiden hygieniaohjauksessa on koettu suun ja hampaiden hoito (Riggs, Gibbs, Kilpatrick, Gussy, van Gemert, Ali & Waters 2015; THL 2018). Suun terveys vaikuttaa yleiseen terveydentilaan, eikä turvapaikanhakijoilla ole oikeutta kuin akuuttiin hammashoitoon Suomessa, joten suuhygienia on tärkeä ohjaus-asia. Motivaatiota voi joskus olla vaikea löytää traumaattisessa elämäntilanteessa, joten ohjausta on hyvä järjestää toistuvasti ja eri-ikäisille sovellettuna.

Intiimi-alueiden pesu, erityisesti lapsilla vaipan vaihdon yhteydessä voi olla myös vieras asia monille. Vaippa-alueen ihon kunnolle on tärkeää, että iho puhdistetaan juoksevalla vedellä aina kun se on likainen ja muuten ainakin kerran päivässä. Voimakkaita pesuaineita pitää välttää, useimmiten puhdas vesi riittää. Ihon kosteudesta on myös huolehdittava esimerkiksi perusvoiteilla.

Suomalaisten saunakulttuuri on useimmille turvapaikanhakijoille vieras, ja tässäkin tarvitaan ohjausta terveys- ja turvallisuussyistä. Saunan lämpöön kannattaa totutella varovasti, ja aluksi kannattaa mennä tutun kokeneen saunojan kanssa. Jos saunassa alkaa huimata tai tulee huono olo, pitää saunasta poistua rauhallisesti viileämpään tilaan. Henkilön, jolla on sydän- verenkiertosairauksia, ei kannata saunoa ainakaan kovassa lämmössä. Saunasta uinti tai vilvoittelu ulkona ei ole suositeltavaa tottumattomille, ellei terveydentila ole hyvä. Julkisten saunojen käyttöön liittyvistä tavoista ja säännöistä on hyvä keskustella ikävien väärinkäsitysten välttämiseksi.

Ulkoilu ja liikkuminen
Ulkoilu, liikkuminen ja virkistäytyminen kuuluvat myös arjen toimintoihin, ja ovat osa hyvinvointia. Liikkuminen ja taide ovat myös terveyden edistämistä, niillä on todettu olevan lukuisia terveysvaikutuksia (THL 2015, Hyyppä & Liikanen 2005).

Vastaanottokeskuksissa järjestetäänkin usein liikunta- ja virkistysmahdollisuuksia, kuten tanssia, joukkuepelejä ja taidetuokioita. Liikunnan on todettu olevan hyvä keino uuteen kulttuuriin sopeutumisessa, sen kautta on helppo lähestyä paikallista väestöä ja saada hyväksytyksi tulon kokemuksia riippumatta etnisestä taustasta. Useiden joukkuepelien perussäännöt ja perustaidot pelaamiseen ovat maailmanlaajuisesti tuttuja, ja pelaaminen voi olla luontevaa monikulttuurista kohtaamista. Liikunnan kautta pääsee samalla tutustumaan paikallisiin tapoihin ja tapahtumiin. Monille liikunta on myös merkittävä pakohetki stressaavasta arjesta. (Zacheus 2010.) Liikunta voi olla lisäksi hyvä kanava vaikeiden tunteiden purkuun, ja hankalista asioista voi olla luontevampi keskustella ohjaajan kanssa yhteisen liikuntahetken jälkeen.

Erityisesti luonnossa liikkumisen on todettu lievittävän stressiä, ahdistusta ja aggressiivisuutta, parantavan unenlaatua ja sosiaalista kanssakäymistä sekä vähentävän riskikäyttäytymistä. Myös olemassa olevien terveysongelmien hoitoon on saatu apua luonnossa liikkumisesta: korkean verenpaineen laskuun, sydänoireisiin, diabetekseen, astma- ja allergiaoireisiin, ADHD-oireisiin, näön parantamiseen sekä ylipainoon. Lisäksi luonnossa liikkumisen on osoitettu helpottavan kiputiloja, nopeuttavan leikkauksesta ja synnytyksestä toipumista ja parantavan vastustuskykyä ja yleistä terveydentilaa, jopa alentavan kuolleisuutta. Luonnossa liikkuminen kehittää myös lasten motorista ja kognitiivista kehitystä sekä parantaa koettua hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään (Frumkin, Bratman, Breslow, Cochran, Kahn, Lawler, Joshua, Levin, Tandon, Pooja, Varanasi, Wolf, Wood & Spencer 2017.) Lisäksi luonnossa liikkumisella on vaikutusta sosiaalisiin suhteisiin (Baklien, Ytterhus & Bongaardt 2016). Luonnossa vaeltamisella on osoitettu olevan useita merkittäviä terveysvaikutuksia myös post-traumaattisesta stressireaktiosta kärsiville. (Duvall & Kaplan 2014).

Turvapaikanhakijoiden terveyden edistämiseen luonnossa liikkuminen sopii hyvin, sillä se ei vaadi juurikaan järjestelyjä eikä välttämättä lainkaan kustannuksia koska useimmilla paikkakunnilla Suomessa luontoympäristöön pääsee kävellen tai lyhyellä bussimatkalla. Luonnossa liikkuminen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen menetelmänä onkin erittäin kustannustehokasta verrattuna useisiin perinteisiin menetelmiin. Lisäksi se on turvallista, helppoa toteuttaa eikä vaadi korkeasi koulutettuja ohjaajia. Turvallisuudesta on toki huolehdittava, turvapaikanhakijoilla tulee olla riittävästi tietoa säätilan mukaisesta pukeutumisesta ja siitä, miten alueella liikutaan. Vuodenaikojen mukaiset olosuhteet on myös huomioitava, luonnossa liikkujan pitää tietää milloin tulee pimeä, onko liukasta ja onko alueella avovettä, jäätyneitä vesialueita tai heikon jään alueita. Marjoja tai sieniä poimittaessa on osattava tunnistaa myrkylliset kasvit. On myös hyvä tietää, liikkuuko alueella eläimiä, joita tulee varoa, ja miten suojautua punkeilta, hyttysiltä ja hirvikärpäsiltä.

Aina ei tarvitse edes lähteä ulos luontoon. Luontokokemukset sisätiloissakin vaikuttavat hyvinvointiin. Huonekasvien katselulla ja välillisellä luontokokemuksella, kuten luontokuvien katselulla, on todettu lukuisia terveysvaikutuksia: pulssin, verenpaineen ja kehon lämpötilan lasku sekä kipukynnyksen kasvaminen. Luontokokemukset sisätiloissa parantavat myös psyykkistä hyvinvointia nostamalla mielialaa, lisäämällä läsnäolon tunnetta, vähentämällä stressiä, väsymystä ja negatiivisia tunnetiloja sekä parantamalla sosiaalista vuorovaikutusta. Koginitiivisia vaikutuksia kuten oppimis- ja suoriutumiskyvyn parantuminen on myös todettu. (Mcsweeney, Rainham, Johnson, Sherry & Singleton 2015.)

Seksuaalisuus

Seksuaalisuus on osa arkipäivää ja hyvinvointia. Seksi on toimintaa, joka tuottaa nautintoa. Seksistä voi nauttia yhdessä toisen kanssa esimerkiksi hyväilemällä tai rakastelemalla. Seksistä voi nauttia myös yksin esimerkiksi haaveilemalla, fantasioilla tai itsetyydytyksellä.

Seksuaalisuuden ilmaisu on hyvin kulttuurisidonnaista, ja näkyy muun muassa pukeutumisessa, lasten kasvatuksessa sekä vuorovaikutuksessa samaa sukupuolta olevien kesken ja eri sukupuolten välillä. Uudessa kulttuurissa hyväksyttävä seksuaalisuuden ilmaisu voi olla hyvinkin erilaista ja hämmentävää, ja seksuaalisuuteen liittyvä lainsäädäntö voi myös poiketa paljon totutusta. Väärinkäsitysten välttämiseksi tarvitaan selkeää ohjausta paikallisen kulttuurin tavoista ja laeista, ja siitä millainen seksuaalisuuden ilmaiseminen on hyväksyttävää. Seksuaalikasvatuksen ja –tietouden tasoissa on myös merkittäviä eroja, joten oikean tiedon saanti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on tärkeää terveydelle ja turvallisuudelle. Tietoa ja ohjausta pitäisi järjestää sekä alkuvaiheessa turvapaikanhakijan saavuttua ja arjen alkaessa sujua, että myöhemmin lasten ja nuorten kasvaessa vastaanottokeskuksessa ja vanhempien liikkuessa enemmän ympäröivässä yhteiskunnassa.

Monilla ei ole tietoa WHO:n (2018) laatimista jokaista koskevista seksuaalisista oikeuksista, joita myös Suomessa noudatetaan (Väestöliitto 2018). Näistä tiedottaminen on osa seksuaalikasvatusta ja seksuaalisuuteen liittyvää ohjausta.

	Seksuaaliset oikeudet (Väestöliitto 2018, WHO 2018) nauttia seksuaalisuudesta ilman syrjintää oikeus yksityisyyteen oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi oikeus seksuaaliterveydenhuoltoon oikeus osallistua ja vaikuttaa seksuaalisuutta koskevaan päätöksen tekoon oikeus perustaa perhe vapaaehtoisesti ja suunnitelmallisesti

 

Tieto seksitaudeista ja ehkäisystä voi myös olla puutteellista. Perustiedon tarjoaminen näistä on myös tärkeää terveyden, turvallisuuden ja arjen sujumisen edistämiseksi. Turvapaikanhakijoille pitäisi tiedottaa selkeästi siitä, että seksitautien testaaminen ja nuorten ehkäisyvälineet ovat useimmilla paikkakunnilla ilmaisia ja näistä voi keskustella luottamuksellisesti sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan kanssa.

Nukkuminen ja lepo

Nukkuminen ja unen laatu ovat tärkeä osa hyvinvointia ja vaikuttavat arjen toimintojen sujumiseen. Hyvä uni lisää luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja keskittymiskykyä sekä helpottaa uuden oppimista ja muistamista. Hyvä uni auttaa palautumaan stressistä tukemalla psyykkistä palautumista ja auttaa arjen haasteiden selvittämisessä. Säännöllinen unirytmi on myös osa säännöllistä päivärytmiä, joka helpottaa arjen toimintoja ja sosiaalista elämää.

Pitkään, yli kolme kuukautta, jatkunut unettomuus voi myös lisätä sairastumisen riskiä. Pitkään jatkunut unettomuus lisää esim. diabetes, verenpaine- ja sepelvaltimotaudin ja liikalihavuuden riskiä. Nukkumistottumukset ja iltarutiinit ovat opittuja, kulttuurisidonnaisia arjen toimintoja, ja näiden muuttumisesta voi seurata nukahtamisvaikeuksia tai häiriintynyttä unta.

Riittävä unen määrä on yksilöllistä ja vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Unen laatu vaikuttaa myös unen tarpeeseen. Liian pitkä nukkuminenkin voi olla unihäiriö. Yleensä yli 15 tunnin nukkumista, josta ei herää virkeänä, voi pitää unihäiriönä jos se jatkuu useamman yön.

Vastaanottokeskuksissa perhe pyritään usein majoittamaan samaan huoneeseen, mikä voi lisätä turvallisuuden tunnetta, mutta toisaalta voi myös altistaa nukkumiseen liittyville ongelmille. Usean eri-ikäisen, mahdollisesti eri unirytmiä noudattavan henkilön nukkuminen samassa huoneessa saattaa häiritä toisten perheenjäsenten unta. Painajaisunet ovat tyypillisiä suurten muutosten ja traumakokemusten jälkeen. Vanhemmat kertovatkin lasten usein heräilevän öisin turvapaikanhakumatkaan liittyviin painajais-uniin. Myös vastaanottokeskuksen tapahtumat, kuten tutun perheen hylätty anomus ja palautus lähtömaahan tai levottomat tilanteet, näkyvät lasten yöllisinä heräämisinä ja painajaisina. Seurauksena voi olla puutteellinen yöuni koko vastaanottokeskuksessa.

Ilman perhettä tulleet turvapaikanhakijat jakavat usein huoneen toisten samaa sukupuolta olevien kanssa. Reagointi nukkumisjärjestelyyn on yksilöllistä, toiset eivät koe tätä ongelmalliseksi, toiset taas kokevat nukkumisen samassa huoneessa toisten, aluksi vieraiden ihmisten kanssa hyvinkin hankalaksi. Saman huoneen jakavat henkilöt voivat myös vaihtua toistuvasti päätösten tullessa tai henkilöiden muuttaessa toisiin vastaanottokeskuksiin. Vaihdokset aiheuttavat osaltaan lisää häiriytynyttä unta.

Turvapaikanhakijan elämäntilanteen aiheuttama stressi ja ahdistus näkyvät usein unihäiriöinä. Vaikeat unihäiriöt kuten unettomuus liittyvät erityisesti traumaperäiseen stressiin ja ovat hyvin yleisiä sodasta paenneilla henkilöillä, joiden arkielämä on muuttunut dramaattisesti paon ja uuden asuinpaikan myötä. (Bosch, Weaver, Neylan, Herbst & McCaslin 2017.) Unettomuus on huomattavasti yleisempää pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla, kuin niillä sodasta paenneilla jotka eivät ole joutuneet sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Nykyisen elämäntilanteen onkin todettu vaikuttavan enemmän unettomuuteen kuin aiempien traumaattisten kokemusten, eli henkilöt jotka kokevan sopeutuneensa uusiin oloihin paremmin kärsivät unihäiriöistä vähemmän kuin uusiin oloihin tyytymättömämmät sota-alueilta paenneet. Kuitenkin subjektiivisesti unettomuus liitetään sodasta pakenemiseen. Moni kokeekin, että unta ja nukkumista ei voi itse parantaa, koska ongelmat johtuvat ainoastaan elämäntilanteesta johon ei voi vaikuttaa. Tällöin voi olla vaikeaa motivoida turvapaikanhakijoita kokeilemaan itsehoitokeinoja, joilla unen laatua voisi parantaa. Parempaan nukkumiseen ja unen laatuun pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota ja ohjata ja tukea itsehoitomenetelmissä. Riittävä lepo ja uni auttavat jaksamaan epävarmuutta ja vaikeaa elämäntilannetta, kun taas unihäiriöt heikentävät entisestään sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia. Unihäiriöt ja niiden vaikeusaste riippuvat myös yksilöllisistä tekijöistä, kuten stressinsietokyvystä ja mielenterveyttä tukevista tekijöistä, joita voi vahvistaa myös turvapaikanhakutilanteessa. (Basishvili, Eliozishvili, Maisuradze, Lortkipanidze, Nachkebia, Oniani, Gvilia &Darchia 2012.)

Suomessa unihäiriöitä voi aiheuttaa myös voimakas vuodenaikojen vaihtelu ja siihen liittyvä valon määrän vaihtelu etenkin näihin tottumattomilla. Syksyn ja talven pitkä pimeä kausi ja vähäinen valon määrä voivat häiritä unirytmiä et, keväällä ja kesällä taas valoisuus voi vaikeuttaa nukahtamista ja herättää liian aikaisin. Usein vuodenaikarytmiin tottuu vähitellen, ja valon määrää on hyvä säädellä sisätiloissa verhoilla ja valaistuksella.

Unettomuutta hoidetaan ensisijaisesti lääkkeettömillä hoidoilla, unilääkkeitä voidaan käyttää tarvittaessa lyhytaikaisesti lääkkeettömien hoitojen ohella. Turvapaikanhakijoiden kokemuksen mukaan unilääkkeitä ei saanut alkuvaiheessa, mutta myöhemmin niitä sai helpommin ja käyttö on hyvin yleistä. Vaikeassa ja pitkään jatkuneessa unettomuudessa unilääkkeet ovatkin usein tarpeellisia, mutta sivuvaikutusten vuoksi ne eivät saisi olla ainoa eivätkä pitkäaikainen hoitomuoto (Unettomuus: Käypä hoito -suositus, 2017).

Toiminnallista unettomuutta voi helpottaa monella tavalla itse. Perushoito-ohjeiksi suositellaan

1. nukkumistottumuksia:

   • vuodetta käytetään vain nukkumiseen (ja seksielämään)

   • vuoteeseen mennään vasta kun on unelias

   • vuoteesta pyritään nousemaan aina samaan aikaan (myös viikonloppuisin)

   • päiväunia tulisi välttää, jos niitä kuitenkin ottaa niin joka päivä samaan aikaan ja korkeintaan tunnin pituisina

2. rutiineja ennen nukkumaanmenoa:

• alkoholia pitäisi välttää kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa, ja kahvia, vahvaa teetä tai muita kofeiinipitoisia juomia (kuten kola- ja energiajuomat) kuusi tuntia ennen nukkumaanmenoa

• tupakointia pitäisi välttää useita tunteja ennen nukkumaanmenoa

• tv:n, tietokoneen, tabletin ja puhelimen käyttöä pitäisi välttää juuri ennen nukkumaan menoa rasittavaa ponnistelua, jännitystä, väkivaltaviihdettä, kovaa melua tulisi välttää ennen nukkumaanmenoa

• makuuhuone tulisi järjestää mahdollisimman hyvin nukkumiseen sopivaksi:

  sopiva lämpötila, pehmeä valaistus, vähäinen melutaso, hyvä vuode

• kevyt hiilihydraattipitoinen iltapala voi olla avuksi. Yöllä ei pitäisi syödä mitään, jos herää kesken unen

• mikäli uneen ei pääse alle puolessa tunnissa, kannattaa toiseen huoneeseen tekemään jotain rauhoittavaa ja palaa vasta kun tunnet itsesi väsyneeksi

• hetken lukuhetki vuoteessa voi helpottaa nukahtamista, etenkin jos lukee jotakin melko tylsää tekstiä

Säännöllinen päivärytmi auttaa nukahtamista, samoin arjen toimintojen sujuminen ja päivän aikana harrastettu ulkoilu ja liikunta. Ateriarytmi ja terveellinen ruokavalio vaikuttavat myös uneen. Rentoutumismenetelmät helpottavat usein unensaantia. Nukkumistottumukset ja iltarutiinit ovat kuitenkin yksilöllisiä, kokeilemalla löytää parhaiten sopivat tavat ja apukeinot.

 

Pitkään jatkuvat unihäiriöt voivat vaikeuttaa arkea ja heikentää hyvinvointia. Oireita voivat olla

• ärtyneisyys

• vastustuskyvyn heikkeneminen

• muisti-, keskittymis- ja oppimishäiriöt

• lisääntynyt tapaturma- ja onnettomuusriski

• suorituskyvyn heikkeneminen

• ajantajun muuttuminen

• aloitekyvyttömyys

• lisääntynyt riskin otto

• alttius mielenterveys-ongelmille

• lapsilla ja ikääntyneillä unihäiriöt voivat myös aiheuttaa ylivilkkautta ja levottomuutta

Pitkään jatkuneissa unihäiriöissä on hyvä ohjata sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle, jos:

• unettomuus jatkuu yli kuukauden, eikä omilla unensaantia helpottavilla toiminnoilla ole vaikutusta

• unettomuus aiheuttaa selvää vaikeutta suoriutua arjen toiminnoista

• unettomuuteen liittyy muita selviä oireita: voimakasta masennusta, ahdistusta, nukahtelua päivällä ja/tai jatkuvaa kipua

Terveys

Turvapaikanhakijoiden yksilöllisen terveydenhoidon tarve on erityisen tärkeä huomioida erilaisuuden kokemuksen, vierauden tunteen, kieliongelmien sekä mahdollisten aiempien traumaattisten kokemusten vuoksi (Abdelhamid 2010). Lisäksi on huomioitava, että käsitykset terveydestä, sairaudesta ja niiden hoidosta ovat kulttuurisidonnaisia (Juntunen 2010; Castaneda, Jokela, Koponen, Koskinen, Laatikainen, Skogberg, & Suvisaari 2015).

Länsimaisessa terveydenhuollossa korostetaan nykyään terveiden elämäntapojen ja ennalta-ehkäisevän terveydenhuollon merkitystä. Tämä voi tuntua vieraalta henkilöille, joiden lähtökulttuurissa terveyttä ja sairautta pidetään ennalta määrättynä tai rangaistuksena pahantekemisestä. Terveyskäsitys vaikuttaa yksilön terveyskäyttäytymiseen ja hoitoon hakeutumiseen. (Juntunen 2010.) Usko omista mahdollisuuksista vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin saattaa vaihdella paljonkin myös sen hetkisen elämäntilanteen mukaan.

Toisaalta terveys nähdään monissa kulttuureissa holistisempana kuin länsimaissa vallalla oleva tieteellinen terveyskäsitys. Terveyteen ajatellaan holistisesti kuuluvan myös henkinen ulottuvuus, joka usein puuttuu tieteellisestä terveyskäsityksestä. Holistisessa näkökulmassa korostuvat sosiokulttuuriset tekijät kuten ympäristöön sopeutuminen ja tasapainotila suhteessa ympäristöön. Sosiaaliset ongelmat kuten yhteiskunnan heikko turvallisuustilanne ja vaikea perhetilanne tai huono taloustilanne voidaan kokea sairautena. (Juntunen 2010; Weerasinghe & Mitchell 2007.) Yksinäisyyden koetaan myös vaikuttavan vahvasti terveydentilaan. Psyykkinen-somaattinen –jaottelua tulisikin välttää turvapaikanhakijoiden terveydenhuollossa, psyykkiset ongelmat näkyvät usein somaattisina oireina, ja kulttuuriset erot terveys-sairaus ajattelussa vaikuttavat oireiden kuvaamiseen (Kerkkänen & Säävälä 2015).

Kivun kokeminen ja ilmaisu ovat myös kulttuurisidonnaista, vaikka kipu onkin neurofysiologinen tuntemus. Kipuun liittyy myös sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä, ja aiemmat kipukokemukset ja ympäristön reagointi niihin vaikuttaa niin kivun kokemiseen kuin sen ilmaisuunkin. (Coulter, Hilton, Walter & Brown 2016; Juntunen 2010.) Kivun hoitomenetelmät voivat poiketa paljonkin siitä, mihin turvapaikanhakija on tottunut, joten näistäkin on tarpeen keskustella avoimesti, kulttuuriset tekijät huomioiden.

Monet merkittävät kansanterveysongelmat, niin fyysiset kuin mielenterveyteen liittyvätkin, ja niiden riskitekijät kasautuvat erityisesti niihin ulkomaalaistaustaisiin ryhmiin, joissa on paljon pakolaisina maahan tulleita (Castaneda 2015). Suuri osa turvapaikanhakijoista on kuitenkin nuoria ja perusterveitä, sekä motivoituneita parantamaan elämänlaatuaan mikä on tärkeä positiivisena voimavara. Pitkä ja vaarallinen turvapaikanhakumatka on silti voinut heikentää terveydentilaa. Tarttuvat tulehdustaudit ovatkin melko yleisiä turvapaikanhakijoilla koska hygienian hoito on saattanut olla erittäin vaikeaa matkan aikana. Krooniset sairaudet kuten diabetes ja verenpainetauti ovat usein jääneet joko hoitamatta tai heikosti hoidetuiksi matkan aikana, tai niitä ei ole hoidettu lähtömaassakaan. Osa turvapaikanhakijoista tulee alueilta, joilla ei ole ollut saatavissa rokotuksia, joten heillä saattaa olla myös sairauksia joita Suomessa muuten esiintyy hyvin vähän rokotesuojan vuoksi. (THL 2018.)

Suurella osalla turvapaikanhakijoista on kokemuksia väkivallan kohteena olemisesta ja monilla äärimmäisen väkivallan uhriksi joutumisesta. Väkivaltakokemuksia voidaan pitää jopa todennäköisinä, tietyissä turvapaikanhakijaryhmissä 75% ihmisistä on kokenut vakavia traumoja (Kerkkänen & Säävälä 201; Kalt ym. 2013.) aiemman väkivallan aiheuttamat terveysongelmat tulisikin järjestelmällisesti selvittää ja muistaa seksuaalisen väkivallan mahdollisuus erityisesti naisilla, mutta myös miehillä. Samalla on huomioitava, että väkivalta on voinut jatkua vastaanottokeskuksessakin parisuhde- tai perheväkivaltana tai yhteisössä tapahtuvina pahoinpitelyinä. (Kalt ym. 2013.)

Yksilöllinen kohtaamisen ja henkilökohtaisten tarpeiden selvittäminen turvapaikanhakijoiden terveydenhoidossa ja näihin vastaaminen kulttuurisensitiivisesti on oleellisen tärkeää, vaikka voikin olla käytännössä vaikeaa aika-, kieli ja resurssiongelmien vuoksi. (Riggs ym. 2015; Strijk ym. 2015). Turvapaikanhakijoiden kanssa työtä tekevät terveydenhoidon ammattilaiset voivat myös toimia tiedon välittäjinä niille ammattilaisille, keillä ei ole kokemusta ja tietoa tämän asiakasryhmän erityistarpeista. Terveydenhoidon ammattilaisten voimaannuttava, turvapaikanhakijan omia voimavaroja tukeva ohjaaminen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä arkipäivän asioissa on tärkeää.

Lisäksi tarvitaan erityisesti turvapaikanhakijoille suunniteltuja voimaannuttavia terveyden edistämisohjelmia, joissa heidän taustatilanteensa ja erityistarpeensa on huomioitu ja toiminta on suunniteltu kulttuurisensitiivisesti. (Castaneda ym. 2015, Walker ym. 2015.) Tällaiset ohjelmat vaikuttavat hyvinvointiin myös parantamalla terveyden taustatekijöitä sosiaalisen tuen ja sosiaalisen osallistuminen kautta (Walker 2015, WHO 2018).

Lähteet ja lisätietoa

Abdelhamid P. 2010. Tietoisuus monikulttuurisessa hoitotyössä. Teoksessa: Abdelhamid P., Juntunen A & Koskinen L. Monikulttuurinen hoitotyö. WSOYpro. 1p. 67-98.

Babatunde-Sowole O., Power T., Jackson D., Davidson P., DiGiacomo. 2016. Resilience of African migrants: An integrative review. Health Care for Women International; 37(9): 946-963.

Baklien B., Ytterhus B. & Bongaardt R. 2016. When everyday life becomes a storm on the horizon: families’ experiences of good mental health while hiking in nature. Anthropology & Medicine; 23(1): 42-53.

Basishvili T., Eliozishvili M., Maisuradze L.,Lortkipanidze N.,Nachkebia N.,Oniani T., Gvilia I & Darchia N 2012. Insomnia in a Displaced Population is Related to War-Associated Remembered Stress Stress and Health 28: 186–192.

Bosch J, Weaver T, Neylan T, Herbst E, McCaslin S. 2017. Impact of Engagement in Exercise on Sleep Quality Among. Veterans With Posttraumatic Stress Disorder Symptoms. Military Medicine 182, 9/10:e1745.

Castaneda, A., Jokela, S., Koponen, P., Koskinen, S., Laatikainen, T., Skogberg, N. & Suvisaari, J. 2015. Terveys. Teoksessa Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi 2014. Toim. Hannula, U., Nieminen, T. & Sutela, H. Tilastokeskus. Viitattu 11.4.2018. Http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_uso_201500_2015_16163_net.pdf

Coulter, I., Hilton L, Walter J, Brown K. 2016. Integrative Pain Management Centers in the Military: The Challenges. Military Medicine; 181(9): 1033-1039.

Duvall J & Kaplan R. 2014. Enhancing the well-being of veterans using extended group-based nature recreation experiences. Journal of Rehabilitation Research & Development; 51(5): 685-696.

Frumkin H., Bratman G., Breslow S., Cochran B., Kahn J., Peter H. Lawler J., Levin P., Tandon P., Varanasi, U., Wolf K., Wood S. 2017. Nature Contact and Human Health: A Research Agenda. Environmental Health Perspectives 125: 1-18.

Hassinen-ali-Azzani. 2002. Terveys ja lapset ovat Jumalan lahjoja. Etnografia somalialaisten terveyskäsityksistä ja perhe-elämän hoitokäytännöistä suomalaiseen kulttuuriin siirtymävaiheessa. Akateeminen väitöskirja. Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos.

Juntunen A. 2010. Potilaan kulttuuriset uskomukset. Teoksessa: Abdelhamid P., Juntunen A & Koskinen L. Monikulttuurinen hoitotyö. WSOYpro. 1p. 122-127.

Kalt A., Hossain M., Kiss L., Zimmerman C. 2013. Asylum Seekers, Violence and Health: A Systematic Review of Research in High-Income Host Countries. American Journal of Public Health; 103(3): 30-42.

Kerkkänen, H. & Säävälä, M. 2015. Maahanmuuttajien psyykkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävät tekijät ja palvelut. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Konserni 40/2015. Viitattu 11.4.2018. Https://www.tem.fi/files/43121/TEMjul_40_2015_web_09062015.pdf

McMorrow S & Saksena J. 2017. Voices and Views of Congolese Refugee Women: A Qualitative Exploration to Inform Health Promotion and Reduce Inequities. Health Education & Behavior 44(5); 769 –778.

Mcsweeney, J.; Rainham, D.; Johnson, S.; Sherry, S. & Singleton, J. 2015. Indoor nature exposure (INE): a health-promotion framework. Health Promotion International; 30(1): 126-139.

Pirani F, Papadopoulos R, Foster J & Leavey G. 2008. ‘‘I will accept whatever is meant for us. I wait for that—day and night’’: The search for healing at a Muslim shrine in Pakistan. Mental Health, Religion & Culture; 11(4): 375–386.

Riggs, E; Gibbs, L; Kilpatrick, N; Gussy, M; van Gemert, C; Ali, S; Waters, E. 2015 Breaking down the barriers: a qualitative study to understand child oral health in refugee and migrant communities in Australia. Ethnicity & Health: 20(3): 241-257

Snellman O. 2016. Turvapaikanhakijoiden henkinen hyvinvointi ja psykososiaalinen tuki. Maahanmuuttovirasto. Kriisityön päivät 7. – 8.4.2016. http://stm.fi/documents/1271139/2278526/Snellman+Olli.pdf.

Strijk, P., van Meijel B., Gamel C., 2011. Health and Social Needs of Traumatized Refugees and Asylum Seekers: An Exploratory Study. Perspectives in Psychiatric Care; 47(1): 48-55.

Suomen Unihoitajaseura. Unihäiriöt ja hoito.
http://unihoitajat.fi/terve-uni/unihairiot-ja-hoito/muut-unihairiot/

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2015. Unihäiriöt. https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/keinoja-mielenterveyden-edistamiseen/time-out-aikalisa-elama-raiteilleen/aikalisaohjaajien-materiaalipaketti/mielenterveys/unihairiot

THL. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2018b. Toimintakyky. Viitattu 6.4.2018. https://thl.fi/fi/web/toimintakyky.

Turtiainen K & Hiitola J. 2015. Varhaisen tuen palvelut maahanmuuttajataustaisille perheille. Ammattilaisten ja perheiden kokemuksia. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Konserni 68/2015. Viitattu 6.4.2018.
file:///H:/OTTO%20perheet%20TEMjul_68_2015_web_17112015.pdf

Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu 15.6.2018).  Saatavilla Internetissä: www.käypähoito.fi

Väestöliitto. Nuoret. Seksuaalioikeudet. 2018. Viitattu 15.6.2018.
https://www.vaestoliitto.fi/nuoret/seksi/seksuaalioikeudet/

Walker R., Koh L., Wollersheim D., Liamputtong P.,2015. Social connectedness and mobile phone use among refugee women in Australia. Health & Social Care in the Community; 23(3): 325-336.

Weerasinghe S., Mitchell T. 2007. Connection between the meaning of health and interaction with health professionals: caring for immigrant women. Health Care for Women International; 28(4): 309-328.

WHO World Health Organisation. 2018. Sexual and reproductive health. Viitattu 15.6.2018.
http://www.who.int/reproductivehealth/topics/sexual_health/sh_definitions/en/

WHO World Health Organisation. 2018. Social Determinants of Health. Viitattu. 13.4.2018. http://www.who.int/social_determinants/sdh_definition/en/

YTHS. Terveystieto ja tutkimus. Terveystietopankki. Unettomuus.
http://www.yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/terveystietopankki/39/unettomuus

Zacheus T. 2010. Liikunnan merkitys maahanmuuttajien kotoutumiselle. Kasvatus & aika; 2/2010.  http://elektra.helsinki.fi/oa/1797-2299/4/2/liikzach.pdf