Opetukseen liittyvät käytännöt

Pedagoginen osaaminen on keskeinen osa opettajan ammattitaitoa. Se on taitoa toimia tarkoituksenmukaisesti tavoitteiden suunnassa, eli taitoa opettaa, ohjata, neuvoa ja tukea opiskelijaa saavuttamaan tavoitteet kulloisissakin olosuhteissa. Opettajan pedagoginen toiminta ja toimijuus perustuvat käsitykseen hyvästä oppimisesta ja siitä, miten sitä voidaan edistää.

Pariopettajuudella paremmin

Haastatteluissa opettajat pohtivat hybridiopetuksen toteuttamisen reunaehtoja, joista useimmiten puhututti ryhmäkoko. Ryhmäkoolla on suuri vaikutus hybridiopetuksen onnistumiseen ja mielekkyyteen, niin opettajan kuin opiskelijoidenkin näkökulmista. Noin 20 opiskelijan ryhmäkoko koettiin hyväksi ja vieläpä niin, että luokassa oli enemmän opiskelijoita kuin verkossa. Yksi opettaja tiivisti onnistuneen hybriditilanteen kokoonpanoa:

”Jos verkossa on kymmenkunta, luokassa olevia kuulijoita puuduttaa. Että enemmän olis luokassa porukkaa.”

Toisaalta opettajat kuvasivat onnistuneiksi hybridiopetuksen tilanteiksi ryhmiä, joissa luokassa oli 15-20 opiskelijaa ja etänä saman verran.

Merkittävimmäksi hybridiopetusta tukevaksi käytännöksi opettajat nimesivät pariopettajuuden, jonka nähtiin vähentävän opettajien ”multitaskingia” itse opetustilanteessa sekä sujuvoittavan opiskelijoiden pyyntöihin reagointia. Siitä, tulisiko työparin olla sisällöllinen kollega vai tekninen asiantuntija, opettajien mielipiteet vaihtelivat. Teknisen tuen ollessa paikalla opettajat kokivat pystyvänsä keskittymään opetukseen täysin, eivätkä ajatukset tekniikan toimimisesta tai toimimattomuudesta häirinneet opetustilanteen sujumista. Tämän ansiosta opetus oli vuorovaikutteisempaa.

Kahden opettajan hybridiopetustilanteen eduksi nähtiin se, että opettajat pystyivät jakamaan hybridiopetukseen liittyviä teknisiä ja sisällöllisiä vastuita. Kollegan osaaminen voi olla myös merkittävä henkinen tuki toiselle:

”omat hartiat oli rentoina eikä tarvinnut jännittää, jos tulee ongelmia” .

Sujuvaksi käytännöksi opettajat kertoivat myös työskentelytavan, jossa toinen opettaja osallistui verkon kautta ja oli ensisijainen reagoija mm. opiskelijoiden chat-kysymyksiin, toisen opettajan ottaessa enemmän vastuuta luokassa tapahtuvan toiminnan organisoinnista. Opetuksellinen vastuu jakautui näissä esimerkeissä kuitenkin molempien opettajien kesken sisältöperusteisesti.

Opiskelijoille hybridin hidas eteneminen näyttäytyy usein turhautumisena. Varsinkin luokassaolijat saattavat kokea eräänlaista mustasukkaisuutta siitä, että opettaja huomioi toisinaan vain verkkossaolijoita. Sama pätee toki toisinpäinkin. Eräs opiskelijakyselyyn vastannut esitti ratkaisuksi ”verkkovastaavan” nimeämistä opiskelijoista: opettajaparin sijaan chattia päivystäisikin nimetty opiskelija, joka vapauttaisi opettajan huomion enemmän asiaan kuin teknologiaan.

Sanoita ja ohjeista selkeästi

Opettajien kerronnassa onnistuneista hybridiopetuksen kokemuksista nousi lähes poikkeuksetta esille yhteisten verkossa toimimisen pelisääntöjen ja selkeiden ohjeiden merkitys. Opettajat kokivat samoina pysyvien toimintaperiaatteiden sekä selkiyttävän työskentelyä ja vähentävän yleistä hälyä että tuovan toimintavarmuutta osallistujille.

Oppimistilanne näyttäytyy hiukan erilaisena luokassa tai verkossa olevan opiskelijan näkökulmasta, ja siksi tilanteen sanoittaminen opettajan toimesta on tärkeää. Varsinkin hybridiopetuksen alkuvaiheessa yhteisten periaatteiden läpikäynti joka kerran alussa koettiin hyväksi ja vastaavasti niiden puuttuminen tai kertaamisen poisjättämisen tekevän ryhmän työskentelystä jopa sekavaa. Luokka- ja verkko-opiskelijoiden eriaikainen saapuminen oppimistilanteeseen kuten myös verkkolaitteiden toiminnan testaus ennen varsinaisen oppimistilanteen alkua koettiin lähes välttämättömänä.

Yleisen ohjeistuksen lisäksi opettajat korostivat työskentelyn muotojen (mm. näytön jakaminen, parityöskentely, ryhmätyö breakout -huoneissa) tai vaiheiden (mm. learning cafe -siirtymä, esittämisjärjestys) ohjeistamisen tärkeyttä. Ohjeiden esittäminen niin sanallisesti kuin verkkoalustan työvälinein (esim. chat, aikataulu näytöllä) sekä koko ryhmän live-kuvan pysäyttäminen ryhmien työskentelyn ajaksi esitettiin useamman opettajan toimesta hyviksi hybridiopetuksen käytänteiksi.

Aikatauluta – vaiheista – tauota

Monet opettajat mainitsivat aikataulujen sekä ajankäytön suunnittelun merkityksen luonnehtiessaan onnistuneen hybridiopetuksen elementtejä. Lähes poikkeuksetta opettajat kertoivat hybridiopetuksen tilanteiden etenemisen olevan esim. luokkaopetusta hitaampaa ja oman rauhallisuuden korostuvan siinä.

Kokonaisen hybridiopetuksen päivän koettiin antavan jouston varaa aikataulutukselle ja pedagogiikalle. Opetuskerran ydinsisältöjen määrittäminen ja tavoitteiden kirkastaminen mainittiin myös onnistuneiden hybridiopetustilanteiden aikataulujen taustalta. Myös aikataulujen joustavuus tuotiin esille onnistuneiden hybridiopetustilanteiden kohdalla:

”Kun aihe loppuu, niin kontakti loppuu. Ei ylipitkiä tai pakolla venytettyjä kontakteja” .

Opetustilanteen vaiheistaminen ja ajan jakaminen esimerkiksi luokassa ja verkossa tai jopa kokonaan eri paikkakunnilla olevien opiskelijaryhmien kesken mainittiin sekä pedagogiikan että opetustilanteiden ajankäytön yhteydessä. Eräs opettaja kertoi:

”annan kaiken ajan (yhdelle) virtuaalilähteelle. — Eli kaikki muut katsovat sitä yhden ryhmän toimintaa ja he saavat esiintyä ”ruudun täydeltä”. He saavat puhua ja esiintyä ja muut ovat hiljaa. Se toimii vain on-off, vähän mekaaninen roolitus, mikä ei ole ihan normaalia vuorovaikutuksen joustavuutta” .

Siirtymät eri toimintamuotojen tai työtapojen välillä ovat hybridiopetuksessa hiukan hitaampia, sillä ohjeistukseen ja esimerkiksi verkon ryhmätyötilojen perustamiseen kuluu opettajalta väkisinkin aikaa. Monien opettajien kerronnasta kuului pyrkimys mahdollisimman luonnollisen vuorovaikutuksen synnyttämiseen opiskelijoiden kesken, mutta yhtä monet kokivat sen haasteelliseksi tai jopa mahdottomaksi hybridiopetusympäristössä.

Joskus opiskelijat tulkitsevat hitaasti etenevän hybridiopetuksen tai aiheiden epäjohdonmukaisuuden opettajan suunnittelun puutteena. Moni opiskelija järjestää aikataulujaan erityisesti, jotta pääsee osallistumaan kontaktiopetukseen. Tällöin opetuksen hidasrytmisyys tai aiheiden poukkoilevuus voidaan kokea ajanhukkana.

Opettajat kokivat hybridiopetuksen olevan selkeästi perinteistä luokkaopetusta kuormittavampaa erityisesti monen eri asian yhtäaikaisen tarkkailun sekä tekniikan opetustilanteeseen tuomien rajoitteiden vuoksi. Taukojen merkitys tuli esille useimmissa opettajien haastatteluissa. Huomattavia eroja sen sijaan oli niiden toteutuksessa: eräs opettaja oli kokenut hyödyllisimmäksi 3 minuutin mittaisen tauon jokaisen 40 opetusminuutin jälkeen, kun taas osa opettajista kertoi pitkien, noin 15-30 minuutin mittaisten taukojen olevan tarpeellisia kuormittavan hybridiopetuksen keskellä.