Ohjaaminen

”Opettaja on tavoitettavissa kurssin kolmannen viikon neljäntenä päivänä klo 10.15-10.38, mutta ei hetkeäkään sen jälkeen tai sitä ennen. Jos otat yhteyttä, pidä huoli siitä, että sähköpostisi otsikko on kuvaava. Älä ainakaan ota yhteyttä puhelimitse. Jos näet opettajan käytävällä, älä missään nimessä tartu hihasta.”

Ohjaaminen verkko-opetuksessa lähtee liikkeelle ohjeista: opiskelijalle tarkoitettujen ohjeiden kannattaa olla niin selkeät heti kurssin käynnistymisestä lähtien, että itsenäinen toimiminen opintojakson materiaalissa on mahdollista. Opettajan kannattaa myös olla valmiina tekemään ohjeisiin tarvittavia muutoksia ja tiedottamaan niistä, jos näyttää siltä, että sähköpostilaatikko alkaa täyttyä opiskelijoiden viesteistä, joissa kysellään tarkennuksia ohjeisiin. Jos käytät työtilaa kontaktituntien apuna, älä suotta luota siihen, että opiskelijat muistaisivat ne ohjeet, jotka opintojakson aloituskerralla käyt nopeasti suullisesti läpi. Kirjalliset ohjeet auttavat jatkossakin.

Verkko-opiskelussa, kuten kaikessa muussakin korkeakoulutason opiskelussa, vastuun opiskelusta kantaa loppujen lopuksi opiskelija itse. Voit toki antaa apua vastuunkantamisessa: tarjoa aikatauluja, selkeä rakenne ja sopivasti tsemppaamista ja verkkoläsnäoloa, jotta opiskelijan verkko-opiskelu olisi jouhevaa. Jos koko kurssilla on vain yksi deadline, voi opiskelu muotoutua palautuspäivää edeltävän illan ahmimiseksi, jos opiskelija itse ei ymmärrä aikatauluttaa tekemistään.

Tehtävissä ja materiaaleissa autenttisuus ja omakohtaisuus auttavat opiskelijaa luomaan henkilökohtaisen lähestymisen kurssin sisältöihin.

Sitouttaminen

Eri opettajilla on erilaiset keinot opiskelijan sitouttamiseen verkkokurssin suorittamisessa. Eräs opettaja kertoi, että hänen kurssillaan ensimmäinen tehtävä on niin laaja, että surffailijat tippuvat kyydistä ja ne, jotka tehtävän tekevät, päättelevät tehneensä jo niin kovasti töitä, että olisi turha jättää enää kurssia kesken. Toiset taas ovat sitä mieltä, että parempi aloittaa kepeästi eikö pelotella opiskelijoita pois kurssilta. Itse suosin ”läsnäolon illuusiota”: heti kurssin alussa kannattaa olla aktiivisena opettajana työtilassa, jotta opiskelijoille tulee tunne olemassa olevasta opettajasta.

Joskus pelkkä hymynaama oikeassa kohdassa auttaa opiskelijaa jaksamaan.