3.4 Opiskelijoiden osallistuminen suunnitteluun ja toteutukseen

Opiskelijoiden aito osallistuminen ei ole pelkkä lisä tai mukava koriste toiminnan päälle. Se on keskeinen edellytys sille, että liikkumisesta voi tulla yhdenvertaisesti kaikkien asia. Osallistumisen kautta opiskelijat voivat vaikuttaa siihen, millaisia liikuntamuotoja järjestetään, missä ja milloin niitä toteutetaan ja millä ehdoilla. Tämä ei ainoastaan lisää opiskelijoiden sitoutumista ja motivaatiota, vaan vähentää myös vähemmistöstressiä: kun opiskelijoiden kokemukset tunnistetaan ja niitä pidetään merkityksellisinä, heidän ei tarvitse koko ajan varautua torjuntaan tai ulossulkemiseen. (1.)

Vähemmistöstressi on käsite, jolla kuvataan marginalisoituun, syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien ihmisten jatkuvaa kuormitusta siitä, että heidän olemassaoloaan kyseenalaistetaan, rajoitetaan tai arvotetaan toiseuden kautta. Se ei tarkoita vain yksittäisiä kokemuksia syrjinnästä tai häirinnästä, vaan myös jatkuvaa varautumista siihen, että jotain voi tapahtua. Tutkimukset osoittavat, että tällainen jatkuva valppaus kuormittaa hermoston vireystilaa ja lisää psyykkistä oireilua (2, 3). Kun hermosto on jatkuvasti ylivireä, se kuluttaa valtavasti energiaa ja vaikeuttaa oppimista, keskittymistä ja palautumista. Suomessa Mielenterveyden vahvistajan käsikirja (2024) kuvaa vireystilaa niin sanotun sietoikkunan käsitteen avulla: optimaalisessa vireystilassa oppiminen, keskittyminen ja yhteisöllisyys ovat mahdollisia, mutta vähemmistöstressi kaventaa tätä ikkunaa merkittävästi (4). Turvallisemmat tilat ja aito osallistuminen auttavat laskemaan vireystilaa ja mahdollistavat sen, että opiskelija voi käyttää voimavarojaan oppimiseen ja osallisuuteen sen sijaan, että ne kuluisivat jatkuvaan varuillaanoloon (5).

Siksi myös on erittäin tärkeää kysyä: ketkä aidosti saavat osallistua? Keiden kokemukset ja tarpeet tunnistetaan, ketä pidetään uskottavina ja kenen näkökulmat jäävät näkymättömiin? Usein käy niin, että esille nousevat ne opiskelijat, jotka ovat jo valmiiksi enemmistön asemassa: valkoiset, keskiluokkaiset, vammattomat, cissukupuoliset ja normikokoiset. Heidän näkökulmansa voi tahattomasti alkaa määrittää koko opiskelijayhteisön todellisuutta, jolloin syrjittyyn ja marginalisoituun vähemmistöön kuuluvien tarpeet jäävät helposti varjoon. (6.)

Aito osallistuminen tarkoittaa, että moninaiset opiskelijat voivat tuoda esiin kokemuksiaan ja tarpeitaan ja että niitä myös uskotaan ja arvostetaan. Tämä voi tarkoittaa opiskelijakuntien roolin vahvistamista, vertaisryhmien perustamista tai osallistavien menetelmien hyödyntämistä, kuten työpajoja, kyselyitä ja yhteissuunnittelua. Tärkeintä on, että kokemuksia kerätään monin tavoin, myös kirjallisesti, visuaalisesti, viitotusti tai tulkin välityksellä – eikä vain suullisesti – ja että niiden perusteella myös toimitaan.

Kun opiskelijoille annetaan mahdollisuus vaikuttaa, se ei ainoastaan paranna liikkumisen saavutettavuutta ja houkuttelevuutta. Se rakentaa myös yhteisöllisyyttä ja kuulumisen tunnetta. Osallistumisen kautta syntyy viesti: tämä tila on meidän kaikkien, ei vain harvojen etuoikeutettujen. (6.)