3.3 Keinoja yhdenvertaisempaan liikkumiseen

Turvallisemman tilan periaatteet liikkumisen tukena
Turvallisemman tilan periaatteet huomioivat erityisesti ne, jotka ovat aiemmin jääneet pois toiminnasta siksi, että he elävät jatkuvassa vähemmistöstressissä ja valppauden tilassa. Kun ympäristö tuntuu turvattomalta – esimerkiksi rasististen kommenttien, ableististen rakenteiden, transfobian, homottelun tai jatkuvan kehon arvioimisen vuoksi – ei liikkumaan lähteminen ole houkuttelevaa eikä aina edes mahdollista. Turvallisemman tilan periaatteet auttavat purkamaan näitä esteitä ja avaavat ovia niille, joille liikkuminen on muuten liian kuormittavaa tai riskialtista.
Turvallisemman tilan periaatteet tarkoittavat yhdessä sovittuja sääntöjä, arvoja ja käytäntöjä, joiden tarkoitus on varmistaa, että jokainen voi osallistua ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai ulkopuolisuudesta. Ne eivät ole valmiiksi annettu lista, vaan periaatteita voidaan muokata kullekin yhteisölle sopiviksi. Olennaista on, että ne tekevät näkyväksi sen, millaista käyttäytymistä toivotaan ja mikä taas ei kuulu yhteiseen tilaan.
Mikä on periaatteiden tarkoitus?
Tarkoitus ei ole luoda konfliktitonta tai “höttöistä” yhteisöä, vaan kehys, jossa jokainen ymmärtää oman toimintansa vaikutukset muihin. Kun normit ja oletukset sanoitetaan ja puretaan, osallistumisen esteet vähenevät: liikkuminen ei enää näyttäydy vain “normaaleille” suunnatulta. Periaatteiden avulla voidaan rakentaa ilmapiiri, jossa on todennäköisempää, että itsemäärittelyoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta kunnioitetaan ja jossa loukkaavaan käytökseen osataan puuttua.
Kuinka periaatteet luodaan?
Turvallisemman tilan periaatteet voidaan rakentaa yhdessä opiskelijoiden, ohjaajien ja muiden toimijoiden kanssa. Prosessi voi alkaa kysymyksillä: millaisessa ympäristössä koet olevasi turvassa, ja mikä puolestaan aiheuttaa turvattomuutta? Vastauksista voidaan koostaa yhteiset linjaukset, jotka kirjoitetaan näkyville ja joita myös päivitetään tarpeen mukaan. Tärkeää on, että periaatteet eivät jää vain paperille, vaan niihin sitoudutaan arjen käytännöissä: ohjaajien koulutuksessa, palautteen keräämisessä ja tilanteiden selvittämisessä.
Konkreettisia esimerkkejä turvallisemman tilan periaatteista:
- Tunnista oletuksesi: ole tietoinen oletuksista, joita teet toisen taustasta, identiteetistä, kyvyistä tai kokemuksista.
- Anna tilaa kaikille: huolehdi, että jokaisella on mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluksi.
- Kuuntele ja kunnioita: anna tilaa toisten kokemuksille, älä vähättele tai kyseenalaista niitä.
- Kunnioita yksityisyyttä: älä jaa toisten henkilökohtaisia asioita ilman lupaa.
- Ota vastuu omista sanoistasi ja teoistasi: reflektoi omaa toimintaasi ja ole valmis oppimaan virheistä.
- Puutu syrjintään ja häirintään: älä hyväksy rasismia, seksismiä, ableismia, homo- tai transfobiaa tai muuta syrjivää käytöstä.
- Käytä inklusiivista kieltä: vältä sukupuolittuneita tai syrjiviä ilmaisuja, käytä nimiä ja pronomineja, joita henkilö itse toivoo.
Käytännön vinkkejä yhdenvertaisempaan liikkumiseen
Liikkumiseen vaikuttavat vahvasti aiemmat kokemukset, kuten koululiikunta tai tilanteet, joissa on jäänyt ulkopuolelle. Kun liikkuminen ei ole ollut osa arkea lapsuudessa, sen aloittaminen myöhemmin voi tuntua vaikealta. Liikuntamahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti – normit ja sosiaalinen asema siirtyvät sukupolvelta toiselle. Se, kuka pääsee harrastuksiin lapsena, vaikuttaa siihen, kenelle liikkuminen tuntuu luontevalta nuoruudessa ja aikuisuudessa. Menneisyyden kokemuksiin ei voi enää vaikuttaa, mutta oppilaitoksissa voidaan muokata nykyhetkeä. Jokainen linjaus, käytäntö ja kohtaaminen rakentaa tulevaa: tehdään valintoja, jotka avaavat ovia nyt ja jatkossa.
Intersektionaalinen näkökulma liikkumisen yhdenvertaisuudessa
Intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttaa samanaikaisesti useita tekijöitä, kuten sukupuoli, ikä, kieli, etninen tausta, toimintakyky, seksuaalisuus, sosioekonominen asema ja koulutus (1). Nämä tekijät voivat kasautua ja vaikuttaa siihen, miten helppoa tai vaikeaa liikkuminen ja liikuntatoimintaan osallistuminen on.
Siukola ym. (2024) havainnollistavat intersektionaalisuutta etuoikeuskehän avulla (kuva alla), joka kuvaa, miten etuoikeudet ja eriarvoisuus kerrostuvat yhteiskunnassa. Kehän keskiosa edustaa yleisesti etuoikeutettua asemaa, johon liittyy enemmän valtaa ja resursseja. Mitä lähempänä keskustaa yksilön ominaisuudet sijoittuvat, sitä enemmän hänellä on näitä etuja. Sen sijaan kehän ulkoreunoilla olevat kategoriat liittyvät useammin syrjinnän, eriarvoisuuden tai osallisuuden esteiden kokemuksiin. (1.)
Etuoikeuskehän avulla voidaan tarkastella, millaisessa asemassa yksilö on eri tekijöiden suhteen ja miten nämä asemat voivat risteytyä ja vaikuttaa toisiinsa. Yhdenvertaisuuden edistäminen edellyttää monien näkökulmien samanaikaista huomioimista. Oppilaitoksissa etuoikeuskehää voidaan hyödyntää työkaluna liikkumisen edistämisessä: se auttaa tunnistamaan osallistumisen esteitä, kohdentamaan toimenpiteitä sekä luomaan ympäristöjä, joissa jokaisella on aidosti mahdollisuus liikkua omista lähtökohdistaan. (1.)
Kuva: Etuoikeuskehä (1)

Etuoikeuskehä kuvaa, miten etuoikeudet ja eriarvoisuus kerrostuvat yhteiskunnassa (1).
Keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseen liikkumistoiminnassa
Alla esitellään konkreettisia toimia, joilla voidaan vähentää osallistumisen esteitä ja vahvistaa yhdenvertaisuutta liikkumisessa. Ohjeet eivät ole kiveen hakattuja. Ne antavat lähtökohdan, jota kehitetään yhdessä osallistujien kanssa. Kehittäminen vaatii palautteen keräämistä monikanavaisesti: kirjallisesti, kuvallisesti, viittomakielellä, tulkin avulla tai muilla toimivilla tavoilla. Myös niiden opiskelijoiden kokemukset, jotka eivät osallistuneet toimintaan, ovat olennaisia: miksi he jäivät pois ja mitä he olisivat tarvinneet osallistuakseen? Tavoitteena on, että jokainen voi osallistua omalla tavallaan ja tulla kohdatuksi mahdollisimman turvallisesti.
Rodullistaminen ja kulttuurinen moninaisuus
- Käytä markkinoinnissa ja viestinnässä kuvia ja tarinoita, joissa näkyy myös rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvia opiskelijoita.
- Huolehdi, että liikuntapalvelujen tiedotteet ja ilmoittautumisohjeet ovat vähintään suomeksi ja englanniksi sekä tarvittaessa myös muilla kampuksella yleisesti käytetyillä kielillä.
- Tarjoa lajikokeiluja, jotka eivät nojaa vain “kansallisiin lajeihin”, vaan tuovat esiin erilaisia kulttuurisia liikkumisen tapoja.
- Huomioi uskonnollinen moninaisuus: varmista, että kaikilla on mahdollisuus osallistua niin, että heidän vakaumuksensa ja pukeutumiseen liittyvät käytännöt (esimerkiksi huivin käyttö) hyväksytään ja niitä kunnioitetaan. Näin viestit, että liikkuminen kuuluu kaikille riippumatta taustasta tai uskonnosta.
- Muista, että valtauskonnosta poikkeaminen ei tarkoita automaattisesti rodullistettuun vähemmistöön kuulumista eikä myöskään toisinpäin; kaikki valkoiset ihmiset eivät ole kristittyjä tai kuulu luterilaiseen kirkkoon.
Vammaisuuden huomioiminen ja esteettömyys
- Tee liikuntatilojen esteettömyyskartoitus ja huolehdi, että reitit, pukuhuoneet ja vessat ovat aidosti saavutettavia. Laadi myös esteettömyys- ja saavutettavuustiedot ja varmista, että ne ovat kaikkien saatavilla. Älä jätä tietojen välittymistä sen varaan, että niiden perään täytyy erikseen kysellä.
- Luo vaihtoehtoisia liikuntamuotoja, esimerkiksi tuolijooga, vesiliikunta ja rauhalliset kävelyryhmät.
- Tarjoa selkokieliset ohjeet ja mahdollisuus osallistua avustajan kanssa ilman lisäkustannuksia.
- Huolehdi viittomakielisestä saavutettavuudesta: järjestä viittomakielisiä ryhmiä tai viittomakielinen ohjaus, ja jos tulkkia ei ole saatavilla. Tarjoa ohjeet etukäteen viitottuina videoina.
- Lisätietoa löydät Invalidiliiton verkkosivuilta: Invalidiliitto
Kehonormien ja ulkonäköodotusten purkaminen
- Tarjoa liikuntatoimintaa, jossa ei puhuta painonpudotuksesta tai ulkonäöstä.
- Huolehdi, että lainattavia varusteita on monissa eri kokoluokissa.
- Viesti kehopositiivisesti tai -neutraalisti: älä painota ulkonäköön liittyviä tavoitteita.
- Muista, että kaikki kehot eivät liiku samalla tavalla. Näytä samalle liikkeelle vaihtoehtoisia tapoja niille, joiden mittasuhteet, koot tai toimintakyky eivät ole samanlaisia kuin sinulla.
Sukupuolen moninaisuus ja cisnormatiivisuuden haastaminen
- Luo myös sukupuolineutraalit tai yksityiset pukutilat ja suihkut.
- Vältä automaattista sukupuolijaottelua ryhmissä ja tapahtumissa, kuten “tytöt vastaan pojat” -jaottelua. Ryhmät voi sen sijaan muodostaa taitotason (esim. aloittelijat ja kokeneemmat) tai harrastuneisuuden perusteella.
- Haasta sukupuoliluokat, kuten “miesten urheilu” tai “naisten laji”, ja niihin liittyvät oletukset esimerkiksi nopeudesta tai lihasvoimasta.
- Kouluta ohjaajat käyttämään sukupuolisensitiivistä ja itsemäärittelyä kunnioittavaa kieltä, ja varmista että viestintä tai materiaalit eivät vahvista binääristä sukupuolijakoa.
Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus ja heteronormatiivisuuden purku
- Ota käyttöön nollatoleranssi homottelulle ja muulle syrjivälle kielenkäytölle.
- Huolehdi, että markkinoinnissa ei oleteta osallistujien olevan heterosuhteessa (vältä esim. “ota tyttö- tai poikaystäväsi mukaan” -kieltä).
- Tee sateenkaarinuoret ja -opiskelijat näkyväksi viestinnässä ja tiloissa (esim. sateenkaariliput, tapahtumien esittelyissä moninaiset perhemuodot).
- Tuo esiin liikkumisen ja liikuntayhteisöjen moninaisuus niin, että sateenkaari-ihmiset näkevät itsensä edustettuina – esimerkiksi kutsumalla mukaan sateenkaariyhteisöjen toimijoita tai nostamalla esille moninaisia roolimalleja liikunnasta.
Sosioekonomisen aseman vaikutusten tunnistaminen
- Tarjoa ilmaisia tai hyvin edullisia liikuntavuoroja tai liikkumisen mahdollisuuksia opiskelijoille.
- Luo varusteiden lainauspiste, jotta osallistuminen ei ole kiinni kalliiden välineiden hankinnasta.
- Järjestä liikuntatapahtumia opiskelija-asuntojen ja kampusten läheisyyteen, jotta matkakustannukset eivät muodostu esteeksi.
- Viesti selkeästi, että liikkumaan voi tulla niissä vaatteissa, jotka jo omistaa: ei tarvitse ostaa uusia tai “oikeanlaisia” varusteita, vaan tärkeintä on pukeutua niin, että olo on mahdollisimman mukava ja vapaa liikkumaan.
- Huomioi perheelliset opiskelijat tarjoamalla lastenhoitomahdollisuus tapahtuman ajaksi, järjestämällä liikuntaa koko perheelle tai sallimalla lasten tuominen mukaan.
Neurokirjon huomioiminen ja neuronormatiivisuuden haastaminen
- Viesti selkeästi: kerro etukäteen missä tavataan, mitä tehdään, kuinka kauan tilaisuus kestää – ja myös millainen “etiketti” on. Onko sallittua poistua kesken kaiken, saapua myöhässä tai ottaa omia taukoja? Selkeys vähentää epävarmuutta ja helpottaa osallistumista.
- Luo viikoittain toistuvia, ennakoitavia liikuntavuoroja, joissa ohjelma ei vaihtele liikaa.
- Tarjoa “hiljaisia tunteja” ilman kovaa musiikkia, voimakasta valaistusta tai liiallista sosiaalista painetta.
- Huomioi hajusteyliherkkyys pyytämällä ohjaajia ja osallistujia välttämään voimakkaita tuoksuja tai järjestämällä täysin hajusteista vapaata toimintaa.
- Perusta kaveriryhmiä niille, joille yksin liikkumaan lähteminen on vaikeaa, sekä erillisiä ryhmiä esimerkiksi neurovähemmistöihin kuuluville (esim. autismikirjo, ADHD). Näihin osallistuminen ei saa edellyttää diagnoosia.

Lähteet:
- Siukola, R., Sahrio, A., Vihtari, J., & Soronen, S. (2024). Yhdenvertaisuuden edistäjän opas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://julkari.fi/bitstream/handle/10024/149833/URN_ISBN_978-952-408-339-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Marchant Aedo, J. & Fandin, M. (2025). Henkilökohtainen tiedonanto 25.9.2025.
Materiaalista suoritettu
Materiaalista suoritettu