3. Kohti yhdenvertaisempaa opiskeluarkea

Tämän osion tavoitteena on auttaa lukijaa:

- ymmärtämään yhdenvertaisuuden käsitteen ja erottamaan muodollisen ja tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toisistaan
- tunnistamaan normatiivisuuden vaikutuksia oppilaitosympäristössä ja arjen käytännöissä sekä arvioimaan niiden vaikutusta opiskelijoiden osallisuuteen ja hyvinvointiin
- tarkastelemaan kriittisesti omia oletuksiaan ja ymmärtämään niiden yhteys normeihin, stereotypioihin ja syrjiviin rakenteisiin
- soveltamaan turvallisemman tilan periaatteita liikkumisen ja yhteisöllisyyden edistämisessä oppilaitoksessa
- suunnittelemaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla voidaan edistää saavutettavuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta opiskelijoiden arjessa
- hyödyntämään opiskelijoiden kokemuksia ja palautetta toiminnan kehittämisessä ja tunnistamaan vähemmistöstressin vaikutuksia oppimiseen ja osallistumiseen.

Aloitetaan nimenhuudosta

Oletko ollut tilanteessa, jossa on pidetty nimenhuuto? Todennäköisesti kyllä – koulussa, kurssilla tai vaikka työpaikan kokouksessa. Entä jos oma nimesi jääkin sanomatta? Syynä voi olla virhe tai sattuma. Hetkessä saattaa tuntua oudolta: pitäisikö nimeni kuulua? Olenko ilmoittautunut? Onko minulla oikeus olla täällä? Jos nimenhuudon pitäjä kysyy jälkeenpäin, nostat käden. Jos ei kysy, joudut keskeyttämään. Jos esiintyminen jännittää, tilanne voi olla epämukava, jopa ahdistava. Ja jos nimesi poikkeaa enemmistöstä, sitä voi joutua tavaamaan kirjain kirjaimelta. Yleensä virhe korjataan, ja tilanne unohtuu. Mutta jos sama toistuu kerta toisensa jälkeen, alkaa jo harmittaa. Lopulta alat odottamaan virhettä etukäteen – ja elät sen yhä uudelleen myös jälkeenpäin.

Kuvittele, että tämä jatkuu vuosien ajan. Nimesi jää aina pois, ja oikeutesi olla mukana riippuu siitä, että joudut kerta toisensa jälkeen keskeyttämään ja sanomaan: minäkin olen olemassa, minullakin on oikeus olla täällä.

Tämä esimerkki kuvaa, miltä tuntuu olla ulkopuolella – jäädä näkymättömäksi, kun muut otetaan automaattisesti mukaan.

Yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen oppilaitoksissa on välttämätöntä. Tavoitteena ei ole ainoastaan varmistaa, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua toimintaan, vaan myös se, että yhdenvertaisuus toteutuu käytännössä eikä vain korupuheissa.

Tässä osiossa tarkastelemme hyvinvointia, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta normikriittisestä näkökulmasta. Pohdimme, miten yhteiskunnalliset normit vaikuttavat arjen rakenteisiin, ja miten voimme yhdessä rakentaa turvallisempia, saavutettavampia ja moninaisempia oppimisympäristöjä. Syvennymme yhdenvertaisuuden eri ulottuvuuksiin – muodolliseen ja tosiasialliseen – sekä siihen, miten rakenteellinen eriarvoisuus voi ilmetä oppimisympäristöissä. Saat konkreettisia työkaluja ja esimerkkejä siitä, miten voit omassa toiminnassasi edistää opiskelijoiden kuulumisen kokemusta, purkaa syrjiviä rakenteita ja kehittää konkreettisia ratkaisuja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Osion podcastissa Mieli liikkeelle -hankkeen asiantuntija Essi Nirhamo keskustelee väestötutkija ja yhdenvertaisuuskouluttaja Shadia Raskin sekä liikunta-alan asiantuntija ja projektisuunnittelija Janne Koppisen kanssa yhdenvertaisuuden merkityksestä liikkumista ja yhteisöllisyyttä edistävässä toiminnassa.