2.4 Opiskelijoiden ajatuksia yhteisöllisyydestä ja liikkumisesta

Mieli liikkeelle -hanke toteutti keväällä 2024 kyselyn toisen asteen ja korkeakoulujen opiskelijoille, jossa selvitettiin opiskelijoiden ajatuksia yhteisöllisyyden merkityksestä oppilaitoksissa sekä liikkumisesta keinona sen edistämiseksi.

Kyselyyn vastasi 856 opiskelijaa toiselta asteelta ja korkeakouluista. Lukiolaisia oli vastaajissa eniten ja opinnoissaan alkuvaiheessa olevia oli enemmän kuin pidempään opiskelleita. Naiset olivat muihin sukupuoliin verrattuna aktiivisimpia vastaajia. (Kuvio alla.) Vastauksia saatiin opiskelijoilta 14 eri ammattikorkeakoulusta, 10 yliopistosta, 13 ammatillisesta oppilaitoksesta ja 12 lukiosta.

Kuvio: Kyselyyn vastanneet opiskelijat oppilaitoksen, opiskeluvuoden ja sukupuolen mukaan

Tulosten perusteella opiskelijat pitivät tärkeänä sitä, että oppilaitoksissa panostetaan yhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyyden merkitys korostui erityisesti korkeakouluopiskelijoiden kohdalla, joista 70 % (n=207) koki yhteisöllisyyden edistämisen oppilaitoksessa erittäin tärkeäksi. Toisen asteen opiskelijoista 45 % (n=252) koki yhteisöllisyyden edistämisen erittäin tärkeäksi ja 37 % (n=208) jokseenkin tärkeäksi.

Kaikista kyselyyn vastanneista opiskelijoista hieman alle neljännes (22 %, n=188) koki, ettei kuulu mihinkään opiskeluihin liittyvään ryhmään. Huomionarvoista tuloksissa oli myös, että moni opiskelija kertoi jättäytyvänsä pois opiskelijoille suunnatusta toiminnasta, koska ei ole kavereita, joiden kanssa osallistua ja kynnys yksin osallistumiseen on liian korkea. Opiskelijat korostivat avoimissa vastauksissa, että oppilaitoksissa pitäisi järjestää enemmän tapahtumia ja toimintaa, joissa opiskelijoiden erilaisia kiinnostuksen kohteita, taustoja ja tarpeita on huomioitu yhdenvertaisesti ja yksin osallistuminen on tehty mahdollisimman helpoksi.

Vastausten perusteella enemmistö opiskelijoista oli sitä mieltä, että liikkumista sisältävät tapahtumat ja aktiviteetit edistävät yhteisöllisyyttä keskimäärin hyvin. Erityisesti uusien opiskelijoiden tapahtumissa, kohdennettuna pienryhmätoimintana sekä osana oppitunteja liikkumisen koettiin olevan hyvä keino yhteisöllisyyden edistämiseksi (kuvio alla). Opiskelijat toivat myös esille, että liikkumisen ja hyvinvoinnin teemoja voisi olla enemmän mukana opintosisällöissä.

Kuvio: Toimintamalleja, joissa liikkuminen oli edistänyt yhteisöllisyyttä

Kuviossa kolme toimintamallia, joissa opiskelijat kokivat liikkumisen edistäneen yhteisöllisyyttä keskimäärin parhaiten. Kohdennetulla ryhmätoiminnalla tarkoitettiin toimintaa, jota tarjottiin esimerkiksi liikkumisen lähtötason, sukupuolen, elämäntilanteen, kulttuuritaustan tai toimintakyvyn mukaan. Toimintamalleja kuvataan tarkemmin osiossa 2.6.

Opiskelijat korostivat vastauksissaan, että yhteisöllisyyttä tukevaa toimintaa tulisi olla pitkin opiskeluvuosien sen sijaan, että yhteisöllisyyteen ja ryhmäytymiseen panostetaan vain opintojen alkuvaiheessa. Sekä toisen asteen että korkeakoulujen opiskelijat kertoivat kaipaavansa enemmän vuorovaikutusta, ryhmäytymistä ja toiminnallisuutta osaksi opetusta.

Liikkumisen hyödyntäminen opetuksessa ja ryhmänohjauksessa näyttäisi vähenevän erityisesti siirryttäessä korkeakouluun. Kyselyn mukaan vain joka neljäs korkeakouluopiskelija oli osallistunut oppitunneille tai ryhmänohjaukseen, joissa liikkumista käytettiin yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Toisen asteen opiskelijoista sen sijaan lähes puolet oli osallistunut tällaisille oppitunneille tai ryhmänohjaukseen. Niistä korkeakouluopiskelijoista (n=73), jotka olivat osallistuneet liikkumista hyödyntäviin oppitunteihin tai ryhmänohjaukseen, yli puolet (52 %) koki toiminnan edistäneen yhteisöllisyyttä melko paljon tai erittäin paljon. Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden kokemukset puoltavat sitä, että liikkumista ja toiminnallisuutta kannattaa kokeilla yhteisöllisyyden ja ryhmäytymisen edistämiseen myös korkeakouluopetuksessa.

Sen sijaan erityisesti toisen asteen opiskelijoiden vastauksissa huomionarvoista oli se, että moni korosti opettajien ja muun oppilaitoksen henkilöstön roolia yhteisöllisyyttä ja ryhmäytymistä edistävän toiminnan vetäjinä ja myös ”yhteisten pelisääntöjen” asettajina ja ylläpitäjinä. Vastausten perusteella vaikuttaisi siltä, että toisella asteella opettajien toivotaan yhä tuntuvan turvallisilta aikuisilta, joilta saa tarvittaessa yksilöllistä tukea ja jotka puuttuvat kiusaamiseen, syrjintään ja häiriökäyttäytymiseen sekä varmistavat, ettei kukaan jää yksin tai ulkopuolelle.