2. Tuen tarpeen tunnistaminen

Tässä osuudessa keskitytään tuen tarpeen tunnistamiseen opettajan/erityisopettajan työn näkökulmasta. Tätä tietoa voit hyödyntää henkilökohtaistamisprosessissa opiskelijasi kanssa ja erityisen tuen käytäntöjen kehittämisessä. Oppimistehtävässä harjoittelet opiskelijan kanssa keskustelun ja haastattelun käyttöä tuen tarpeen ja vahvuuksien tunnistamisessa ja tuen suunnittelussa. Perehdyt myös valitsemasi tuen tarpeen tausta-aineistoon.

Tuen tarpeiden ja oppimisvaikeuksien tunnistaminen

Oppimisvalmiuksien ja -vaikeuksien kartoitukset auttavat tunnistamaan, millä oppimisen tai opiskelun alueella opiskelijalla on tuen tarvetta. Kartoitusten tuottamaa tietoa käytetään tukitoimien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tuen tarpeiden tunnistamisen jälkeen opiskelijan kanssa suunnitellaan hänen tarvitsemansa ohjaus ja tuki tai erityinen tuki osana henkilökohtaista osaamisen kehittämisen suunnitelmaa, HOKSaa. HOKSaan kuvataan opiskelijan erityisen tuen tarve pedagogisesta näkökulmasta eli millaisia pedagogisia tuen tarpeita opiskelijalla on. Erityisen tuen tarve on määriteltävä jokaiselle opiskelijalle yksilöllisesti, ja tavoitteiden saavuttamista on tuettava yksilöllisesti suunnitellun ja ohjatun oppimisprosessin avulla.

Tuen tarpeiden tunnistamisessa keskeistä on:

  • Varhainen tunnistaminen, huomio poikkeavaan käyttäytymiseen
  • Vahvuuksien tunnistaminen
  • Siirtotietojen hyödyntäminen, opiskelijan kouluhistoriaan tutustuminen
  • Havainnointi ryhmän jäsenenä ja yksilönä
  • Haastattelut, kyselylomakkeet
  • Seulat, kartoitukset
  • Tunnistamisesta edetään pedagogisiin ratkaisuihin

Mitä olisi hyvä tietää opiskelijasta?

Oleellista tuen tarpeiden kartoittamisessa onkin pohtia, mihin ja miten tietoa käytetään ja kuka tietoa käyttää. Opiskelijan oman elämänsä ja oppimisprosessinsa päähenkilöyttä ja asiantuntijuutta tulee tukea ja vahvistaa. Henkilökohtaistamisessa on perimmiltään kyse opiskelijalähtöisyydestä, josta alla oleva kuva kertoo.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä olisi hyvä tietää opiskelijasta?

  • Vahvuudet ja voimavarat – näihin rakennetaan!
  • Tuen tarpeet: oppimisvaikeudet ja -valmiudet, muut opiskeluun liittyvät vaikeudet ja pulmat – mitä tulisi huomioida ohjauksessa?
  • Opiskelijan omat tavoitteet ja kiinnostuksen kohteet – motivaation tuki ja työllistystavoitteet
  • Aikaisemmat tukitoimet – mikä on auttanut opiskelussa?
  • Kokemukset opiskelusta ja oppimisesta – miten vaikuttaa opiskeluun ja tukitoimiin?
  • Elämäntilanne ja sen vaikutukset opiskeluun

Seuraavaan kuvaan on koottuna oppimisvalmiuksien ja vaikeuksien tunnistamisen menetelmiä

Oppilaitoksen eri toimijat saavat erilaista tietoa opiskelijasta.  Opinto-ohjaaja tai hakeutumisvaiheessa toimiva ohjaaja saa tietoa aiemmasta kouluhistoriasta ja tulevaisuudensuunnitelmista, erityisopettaja saa tietoa testien tai kartoitusten tuloksista sekä aiemmista erityisen tuen toimenpiteistä, opettaja keskustelee opiskelijan kanssa, havainnoi ja arvioi opiskelijan osaamista ja toimintaa opiskelutilanteissa, opiskeluhuollon ja -terveydenhuollon työntekijät saavat tietoa diagnooseista ja aiemmista palvelujen käytöstä. Tärkeätä on pohtia, mikä tieto on tarpeen, jotta opiskelijan opinnot etenisivät optimaalisesti ja tarvittava tuki ja erityinen tuki voidaan järjestää.  Esim. osa opiskeluhuoltoon liittyvästä tiedosta ei vaikuta opiskeluun ja on luonteeltaan arkaluonteista, jolloin se voi jäädä opiskeluhuollon salassa pidettäväksi tiedoksi.

Erityisen tuen toteuttamisen näkökulmasta tärkeää on tieto, mikä vaikuttaa oppimiseen ja ohjaukseen sekä koulutuksen järjestämiseen. Tietosuojakysymyksistä löydät lisätietoa täältä. Uusi tietosuoja-asetus on tullut voimaan v.  2018. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin tuen tarpeen tunnistamisen eri keinoja.

1.Nivelvaihetieto

Hakeutumisvaiheessa ja opiskelijaksi ottamisen vaiheessa voidaan saada jo paljon tietoa opiskelun suunnittelun tueksi. Näitä ovat mm. todistusarvosanat, aiempi koulu- ja työhistoria, aiemmat hojksit, lausunnot, harkintaan perustuvan valinnan tiedot, tutustumisjaksoilla kerätyt tiedot, mahdollinen tiedonsiirtolomake tai muut yhteistyökäytännöt. Oleellista on, että tietoa käsitellään asiaankuuluvasti ja hyödynnetään opiskelujärjestelyissä ja osaamisen hankkimisen suunnittelussa. Lisätietoa hyvistä nivelvaihekäytännöistä löydät mm. seuraavasta julkaisusta:

 2. Havainnot opiskelutilanteissa 

Opettajan havainnot opiskelutilanteissa ovat tärkeä osa tuen tarpeiden ja vahvuuksien tunnistamista. Opettaja voi tarvittaessa tehdä myös tarkempia osaamiskartoituksia. Tärkeä on, että huomioit myös opiskelijan vahvuudet ei vain asioita, joissa on pulmia. Huomaa myös, että et tee ylitulkintoja tilanteesta vaan kuvailet, mitä olet nähnyt/ mitä tapahtui ja pohditte opiskelijan kanssa yhdessä, mistä oli kyse.

3. Yhteistyö

Olennaisen tärkeätä tuen tarpeiden tunnistamisessa on yhteistyö: pohditaan yhdessä opiskelijan (ja alaikäisen opiskelijan kohdalla myös huoltajan) ja keskeisten häntä ohjaavien toimijoiden kanssa, millaisia tuen tarpeita opiskelijalla on ja miten opiskelija itse ja hänen kanssa toimivat voisivat yhdessä mahdollisimman hyvin tukea opiskelijaa opinnoissaan. Tuolloin myös selkiytetään eri toimijoiden roolia opiskelijan tukemisessa. Tämä on osa HOKS-prosessia.

4. Haastattelu ja kuunteleva keskustelu vahvuuksien ja tuen tarpeiden kartoittamisessa

Opiskelijan haastattelu ja jatkuvat keskustelut opiskelijan kanssa kuuluvat olennaisena osana henkilökohtaistamisprosessia ja HOKSin tekemistä. Haastattelut/ keskustelut voivat olla strukturoituja ja nojautua kyselylomakkeeseen esim. HOKS-pohjaan tai toisaalta tapahtua ohimennen opiskelun/ työn äärellä. Alaikäisen opiskelijan kohdalla myös huoltajien kanssa keskustelu on osa opettajien ja erityisopettajien työtä.

Opiskelijan ei ole yleensä ole helppoa puhua vaikeuksistaan ja tuen tarpeistaan, eikä aina vahvuuksistaankaan uudelle henkilölle – aina niille ei ole edes sanoja (”ei vain suju”). Se, millaisen vuorovaikutussuhteen opettaja luo opiskelijaansa on oleellisen tärkeä. Hyvä kohtaaminen on lähtökohta luottamuksen rakentumiseen opettajan ja opiskelijan välillä. Se tehdään arvostavasti ja välittävästi. Seuraavassa on näkökulmia ja eväitä opiskelijan kohtaamiseen ja opettajan ja opiskelijan välisiin keskusteluihin.

Vasta kun nuori pystyy kiinnittymään turvalliseen vuorovaikutussuhteeseen, hän pystyy asettamaan tavoitteita ja pitämään niistä kiinni. (Vamos)

Eväitä kohtaamisiin

  • Aitous – ole oma persoonasi
  • Avoimuus – puhu vaikeistakin asioista suoraan rakentavalla tavalla
  • Ammatillisuus – aikuinen ottaa kontaktia ensin
  • Inhimillisyys; ymmärrä käyttäytymisen syyt vaikket hyväksy kaikkea!
  • Luotettavuus; lupaa vain sellaista, minkä voit pitää
  • Rohkeus; kysy, mitä kuuluu – miten menee?
  • Älä aliarvioi omaa merkitystäsi aikuisena!
  • Rajojen tunnustaminen: ketä ja mitä varten olen opettaja, mihin voin ja mihin en voi vaikuttaa, tiimin ja työryhmän merkitys, omat rajat ja hyvinvointi
    Veivo 2012

Keskustelussa on tärkeää huomioida voimavarat ja vahvuudet sekä etsiä ratkaisuja ongelmien korostamisen sijasta. Ratkaisukeskeinen keskustelu keskittyy tavoitteisiin, päämääriin ja voimavaroihin. Ratkaisukeskeinen keskustelu tarjoaa erilaisia näkökulmia, etsii lisää vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia toimia kohti toivottua muutosta. Esimerkkinä ratkaisukeskeiselle keskustelulle ovat alla kuvatut avoimet kysymykset. Voimavarakeskeinen keskustelu korostaa onnistumisia, vahvuuksien esillenostamista ja hyödyntämistä sekä kannustamista.

Millaiset kysymykset auttavat opiskelijaa itse kertomaan?

Hyvä kuuntelija yrittää ymmärtää puhujan näkökulmasta tämän kertoman mahdollisimman hyvin. Avoimet kysymykset avaavat keskustelun ja saavat keskustelukumppanin miettimään ja tuottavat uutta tietoa. Avoimia kysymyksiä ovat mm. Mitä kuuluu? Miten voit? Mitä sitten tapahtui? Miten, Millainen, Mitä, Mikä, Missä, Milloin, Kuka. Avoimet kysymykset ovat 

  • Tapahtumaa kuvailevia
  • Kokemuksia kuvailevia
  • Tavoitteita kuvailevia
  • Tarkentavat kysymyksiä: Voisitko kertoa lisää,  Tarkentaisitko vielä ..
  • Täsmentäviä ja yhteen vetävät kysymyksiä esim. Mitä tarkoitit kun sanoit?, Haluaisin vielä tarkistaa, että olen ymmärtänyt oikein
  • Kysymyksiä, johon joutuu vastaamaan minä muodossa
  • Omat ajatukset kerrotaan : esim. saanko kertoa, mitä minulle tulee mieleen…

Entä jos huomaat pulmia – varhainen välittäminen, puheeksi ottaminen

  • Juttele opiskelijan kanssa ”olen huomannut…onko syytä huoleen” > anna opiskelijalle tilaisuus puhua
  • Kerro havaintosi ja mistä olet huolissasi ja miksi?
  • Puhu asiasta/ teosta, ole rehellinen siitä, mitä näet tai aavistat
  • Ole ystävällinen, aidosti huolissasi ja kerro, että haluat auttaa tarjoa tukea ja yhteistyötä
  • Kannusta opiskelijaa puhumaan ja kuuntele tarkasti sekä tee tarkentavia kysymyksiä: mitä tapahtui? Millainen on tilanne? Miltä tilanne tuntuu? Mitä tilanteeseen liittyy? Mikä on tavoite? Miten siihen pääset? Mitä tukea tarvitset?
  • Anna opiskelijalle tilaa, aikaa, mutta myös rajat
  • Etene pienin askelin ja kannustaen toivottuun suuntaan
  • Puutu rakentavasti ja vastuullisesti: varmista, että opiskelija saa tarvitsemansa avun.
  • Totea ääneen ainakin yksi onnistuminen
  • Luota opiskelijan kykyyn löytää itse ratkaisuja
  • Tee sopimuksia
  • Anna aikaa kasvulle – kaksi eteen, yksi taakse -sääntö

Pasi: no se ehkä oli heidän näkemys siitä, mikä mulle sopisi ja mikä olisi mulle oikea suunta. Ja mun olis ehkä siinä vaiheessa pitänyt sanoa… Ei ne ehkä tienneet sitä, että se ei oo mun alani. .Itse en uskaltanut sanoa. Se oli vaikea tilanne.. .. Niin, ja ajattele mä olin silloin seittemäntoista, ja sit siinä oli kolme aikuista mielipiteineen.. määräävine mielipiteineen

Dialoginen keskustelu on kuuntelevaa keskustelua. Sen ominaispiirteitä ovat

  • Aitous – saa olla oma itsensä
  • Avoimuus- saa sanoa, kaikki mielipiteet ja tunteet ovat sallittuja
  • Turvallisuus – vaikeistakin asioista voidaan puhua
  • Kiireettömyys- meillä on aikaa
  • Pakottomuus – ei tarvitse tietää
  • Samanarvoisuus – mikään ääni ei ole toista parempi
  • Kiinnostuneisuus- haluan kuulla ajatuksiasi
  • Jaettavuus – pohditaan yhdessä
  • Joustavuus- olen valmis muuttamaan omia käsityksiäni
  • Vastuullisuus – olen vastuussa sekä itsestäni että toisten huomioonottamisesta

Lisätietoa kohtaamisesta ja dialogisuudesta

 

5. Kartoitukset ja testit

Opettaja voi käyttää haastattelun tukena kartoituksia. Näitä voivat olla oman opetettavan aihealueen ammatillista osaamista kartoittavat tehtävät tai yleisempään käyttöön kehitetyt kartoitus/ tunnistuslistat.

Oppimisen vaikeuksiin liittyvät tunnistuslistat ja kartoitukset

Näitä ovat mm

Kartoituksia voi käyttää keskustelun pohjana, mutta niiden perusteella ei voi tehdä johtopäätöstä oppimisvaikeudesta tai mielenterveyden ongelmista. Sivuilta löydät myös ohjeita kartoituksen tekemiseen ja tulkintaan.

Testit

Normeerattuja testejä ovat mm.

Testit oppilaitoksessa tekee yleensä erityisopettaja tai äidinkielen tai matematiikan opettaja yhteistyössä erityisopettajan kanssa.