Oppimisvaikeudet

OPPIMISVAIKEUDET

Oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan sitä, että opiskelijalla on vaikeuksia saavuttaa asetetut tavoitteet tai tavoitteiden saavuttaminen vaatii kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa. Oppimisvaikeudet voivat haitata itsetunnon ja identiteetin kehitystä ja uhata koulutus-, ammatti- ja työllistymistavoitteita.

Oppimisvaikeudet ilmenevät aina yksilöllisesti, myös niiden haitat ovat yksilöllisiä. Oppimisvaikeuksiin voidaan vaikuttaa vasta sitten, kun niiden vaikutus oppimiseen ja opiskeluun on selvitetty. Opettajan on keskeistä osata tunnistaa ja eritellä miten oppimisvaikeus ilmenee opiskelutilanteissa. Tunnistamisen myötä pystytään suunnittelemaan oppimisen ja opiskelun tukitoimia.

Oppimisvaikeuksiaa voidaan jaotella kolmeen eri ryhmään

  • erityiset oppimisvaikeudet – spesifejä, aivojen rakenteellisista tai toiminnallisista erityispiirteistä johtuvia vaikeuksia oppimisessa
  • laaja-alaiset oppimisvaikeudet – oppimisen ongelmat ovat laajempia kuin erityisissä oppimisvaikeuksissa
  • oppimiseen liittyvät vaikeudet, jotka ovat seurausta muista oppimista haittaavia tekijöitä kuten elämäntilanne, mielenterveyden haasteet, sairaudet, vammat.

Mistä erityisissä oppimisvaikeuksissa on kyse?

Kun puhutaan oppimisvaikeuksista, usein tarkoitetaan erityisiä (spesifejä) oppimisvaikeuksia. Kun opiskelijan suoritus jollakin rajallisella alueella on poikkeavan heikko suhteessa hänen muuhun lahjakkuustasoonsa, eikä suoritusvaikeus johdu riittämättömästä opetuksesta, aistivammasta, tunne-elämän ongelmasta tai muusta vastaavasta, puhutaan oppimisen erityisvaikeudesta. Syy löytyy tällöin aivojen rakenteellisesta tai toiminnallisesta erityispiirteestä, joka on yleensä saanut alkunsa jo yksilön varhaiskehityksessä.

Tavallisesti oppimisen erityisvaikeudella tarkoitetaan huomattavaa lukemisen, kirjoittamisen tai laskemisen vaikeutta. Myös kielellisessä kehityksessä ja liiketoiminnoissa voi ilmetä erityisvaikeuksia. Toisaalta tarkkaavaisuushäiriöihin liittyy usein oppimisvaikeuksia. Tutkimuksissa on todettu ns oppimisvaikeuksien komorbiditeetti eli päällekkäistyminen – opiskelijalla on useita oppimisen erityisvaikeuksia.

Oppimisvaikeuksia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Yksi tapa lähestyä asiaa on tarkastella neuropsykologisten ja ympäristöllisten tekijöiden kehityksellistä dynamiikkaa. Tarkastelun kohteena on henkilön kognitiiviset valmiudet sekä itsesesäätelykyvyn synnynnäinen haavoittuvuus ja se miten henkilö käsittelee epäonnistumisen kokemuksiaan.

Alkuperäinen ongelma voi olla hyvinkin rajoittunut (esim. fonologisten taitojen alueelle), mutta se voi laajentua esim. tarkkaavaisuuden tai käyttäytymisen alueelle -> defensiivisyys oppimistilanteissa.

Oppimisvaikeus-diagnoosin tekeminen on tärkeää lapsen varhaisvuosina, jotta pystytään tarjoamaan oikeanlaista kohdennettua tukea ja jotta ympäristöä voidaan muuttaa yksilön tarpeiden mukaisesti (esteettömyys).

Oppimisvaikeudet ilmenevät ensisijaisina (synnynnäiset) ja toissijaisina (opitut) vaikeuksina ja siten voivat vaikuttaa kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Kun nuoren oppimisvaikeuksia ei ymmärretä, hän ei saa riittävästi tukea koulun suoriutumisodotusten paineessa -> ongelmat lisääntyvät ja monimutkaistuvat (mm. käyttäytymisongelmia)

Hakkarainen, A. 2016. Matematiikan ja lukemisen vaikeuksien yhteys toisen asteen koulutuspolkuun ja jatko-opintoihin tai työelämään sijoittumiseen.

Oppimisvaikeuksien päällekkäisyys on yleistä ja siksi etenkin myöhemmässä vaiheessa oppimisvaikeuksien nimeäminen voi olla pulmallista. Lisäksi nuoren kasvaessa erilaiset kehityshaasteet vaikuttavat siihen, kuinka hän suhtautuu oppimisen pulmiinsa. Kuuluminen joukkoon, samanlaisuuden tarve ovat nuoren keskeisiä kehityshaasteita ja siksi oppimisen vaikeudet halutaan usein piilottaa. Myös aikuisen oppijan kohdalla omien oppimisen ongelmien tunnustaminen voi olla vaikeaa mm. epäonnistumisen kokemuksista johtuen. Tätä tilannetta havainnollistaa seuraava kuva.


Erityisten oppimisvaikeuksien tunnistaminen tärkeää – varsinaisten diagnoosien tekeminen tulee jättää asiantuntijoille ja sen sijaan keskittyä pohtimaan, mitä kuvatut vaikeudet opiskelun kannalta merkitsevät ja kuinka nuorta voisi opintojen etenemisessä parhaiten auttaa. Erityisesti nuoren ja aikuisen oppijan kohdalla oppimisen vaikeuksien nimeäminen ei saisi olla ainoa tavoite. On ensiarvoisen tärkeää, että oppijaa tuetaan ymmärtämään oma erityisyys, suhteuttamaan se ja löytämään ratkaisuja arjen ja oppimisen tilanteisiin. Tässä auttaa vertaistuen lisäksi opettajan/ohjaajan keskustelu ja ohjaus.

Oppilaitostasolla henkilökohtaistamissuunnitelmaan sisältyvä erityisen tuen suunnitelma sisältää oppimisen vaikeuksien tunnistamisen ja tuen tarjoamisen käytänteet ja vastuut.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Spesifien oppimisvaikeuksien lisäksi opiskelijalla voi olla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jotka vaikeuttavat oppimista ja usein myös arjessa selviytymistä.  Ongelmat eivät kuitenkaan ole niin suuria kuin kehitysvammaisuudessa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet vaikeuttavat merkittävästi koulusuoriutumista ja selviytymistä arkielämässä. Niihin liittyy huomattavasti kohonnut oppimisesta ja työelämästä syrjäytymisen sekä mielenterveyden riski. (NMI)

Muut oppimisen vaikeudet

Oppimisen vaikeuksien taustalla voi olla myös jokin muu sairaus, vamma tai ympäristötekijä, joka vaikeuttaa opiskelijan oppimista. Myös motivaatio, väsymys , elämäntilanteet voivat aiheuttaa oppimiseen ongelmia. Opiskelijalla voi olla erilaisia oppimista haittaavia tekijöitä ympäristössään ja ne näkyvät esim. päihteiden liiallisena käyttönä, käytöksen alueen ongelmina tai tarkkaavaisuuden, motivaation ja keskittymisen pulmina. Seuraavalla sivulla tarkastellaan lähemmin mielenterveyden ja oppimisen suhdetta ja mielenterveyden haasteista johtuvia oppimisen vaikeuksia.

Tutustu seuraaviin linkkeihin

Erityiset oppimisvaikeudet: lukivaikeus, matematiikan vaikeudet, hahmottamisen vaikeudet

Neuropsykiatriset vaikeudet

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Kehitysvammaisuus

Kuulovammaisuus

Näkövammaisuus

Liikuntavammaisuus