1. Erityiset tuen tarpeet ja oppimisvaikeudet

Tässä osiossa perehdyt tuen tarpeiden tunnistamiseen, oppimisvaikeuksiin ja opiskelijan ohjaukseen. Saat kokonaiskuvan opiskelijoiden oppimisen pulmista ja erityisistä oppimisvaikeuksista. Osio koostuu neljästä teemasta

Aloita tutustumalla tähän materiaaliin ja linkkeinä oleviin videoihin ja sivustoihin sekä julkaisuihin. Oppimisvaikeuksiin perehdyt itsenäisesti materiaalin perusteella. Oppimistehtävissä tarkastelet aihetta syvemmin yksittäisen opiskelijan näkökulmasta ja kirjallisuuden perusteella. Harjaannut myös haastattelun käytössä opiskelijan tuen tarpeen tunnistamisessa ja ohjauksessa.

Näkökulmia tuen tarpeisiin

Ammatillisessa koulutuksessa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä eli opiskelijat, joille on tehty päätös erityisopetuksesta (v. 2018 lähtien päätös erityisestä tuesta) on lisääntynyt 10 vuoden aikana. Tällä hetkellä noin 16,5 % perustutkinnon opiskelijoista ja n. 6.5% kaikista tutkinnon suorittaneista (ml aikuiskoulutus) saa erityistä tukea saavuttaakseen tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisen ammattitaidon ja osaamisen. Päätös erityisestä tuesta edellyttää, että opiskelijan tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä opiskelun tai oppimisen tukea ja tuen tarpeen taustalla on oppimisvaikeus, vamma, sairaus tai muu syy.

Miten oppimisen pulmat ja vaikeudet näkyvät opiskelussa

Oppimisen pulmat ja vaikeudet voivat näkyä lukemisessa, kirjoittamisessa, vieraitten kielten ja matematiikan opiskelussa ja niitä taitoja edellyttävissä työtehtävissä, mutta myös hahmottamisessa, muistissa, tarkkaavuudessa ja oman toiminnan ohjauksessa. Ohjeiden ymmärtäminen, keskittyminen, työkalujen käytön opettelu ja työn itsenäinen suorittaminen voi olla hankalaa. Oppimisen pulmat voivat näyttäytyä myös jännittämisenä, vetäytymisenä, väsymyksenä, levottomuutena, häiriköintinä ja aggressiivisuutena. Vaikeudet voivat näkyä sekä oppilaitoksessa että työpaikalla järjestettävässä koulutuksessa. Myös selittämättömät poissaolot, myöhästymiset ja opintojen keskeyttäminen ovat merkkejä opiskeluun liittyvistä vaikeuksista.

Millaisia erityisen tuen tarpeita opiskelijoilla on

Alla olevaan kuvaan on koottuna erityisiä tuen tarpeita. Osalla opiskelijoista on useita tuen tarpeita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuen tarpeen taustasyyt on ammatillisessa koulutuksessa perinteisesti luokiteltu tilastokeskuksen edellyttämän luokittelun mukaisesti:

  • 01=hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet
  • 02=kielelliset vaikeudet
  • 03=vuorovaikutuksen ja käyttäytymisen häiriöt
  • 04=lievä kehityksen viivästyminen
  • 05=vaikea kehityksen viivästyminen
  • 06=psyykkiset pitkäaikaissairaudet
  • 07= Fyysiset pitkäaikaissairaudet
  • 08=autismiin ja Aspergerin oireyhtymään liittyvät oppimisvaikeudet
  • 09=liikkumisen ja motoristen toimintojen vaikeus
  • 10=kuulovamma
  • 11=näkövamma
  • 12=muu syy

Luokittelu on ongelmallinen, sillä se perustuu lääketieteellisiin ensisijaiseen diagnoosiin, eikä huomioi riittävästi pedagogista määrittelyä. Myös opiskelijoiden haasteet ovat muuttuneet entistä moniulotteisemmaksi. Tämä luokittelu onkin vähitellen poistumassa käytöstä.

Opiskelijan erityisen tuen tarpeen määrittely tapahtuu aina yksilöllisesti: mikään yksittäinen syy, testitulos tai diagnoosi sinänsä ei aiheuta automaattisesti erityisen tuen tarvetta vaan tarpeen arviointi tapahtuu suhteessa opiskelijan kokonaistilanteeseen ja voimavaroihin, opiskeltavaan alaan ja tutkinnon perusteisiin sekä oppimisympäristön mahdollisuuksiin huomioida ja tukea monenlaisia opiskelijoita.   Henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan kuvataan opiskelijan erityisen tuen tarve pedagogisesta näkökulmasta eli millaisia pedagogisia tuen tarpeita opiskelijalla on. Toisaalta opiskelijan tuen tarpeet voivat liittyy myös yksilökohtaisen opiskeluhuollon palvelujen tarpeeseen ei niinkään pedagogiseen erityiseen tukeen. Enenevissä määrin on myös opiskelijoita, jotka tarvitsevat sekä monipuolista erityistä oppimisen ja opiskelun tukea että yksilökohtaisen opiskeluhuollon palveluja.

Tuen tarpeiden ja opiskelun suhdetta kuvaa mm. opiskelukykymalli (Kunttu 2009, 2011). Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä. Malli pohjautuu työkyvyn määrittelyihin, jossa keskeistä on yksilön ja ympäristön välinen suhde. Opiskelukyky on yhteydessä oppimistuloksiin, opiskelijan hyvinvointiin ja opintojen sujuvuuteen. Opiskelukykyyn vaikuttavia tekijöitä on koottuna alla olevaan kuvaa.

Toinen lähestymistapa on tarkastella oppimista ja opiskelua toimintakyvyn näkökulmasta. Toimintakyvyllä tarkoitetaan yksilön kykyä selviytyä itselle merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista – työstä, opiskelusta, vapaa-ajasta ja harrastuksista, itsestä ja toisista huolehtimista – siinä ympäristössä, jossa hän elää. Toimintakyky jaotellaan perinteisesti fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaalisen toimintakykyyn. Nykyisin tätä on täydennetty myös kulttuurinen toimintakyky –käsitteellä. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelee enenevissä määrin opiskelijoita, joilla on erilainen äidinkieli ja kulttuuritausta.

ICF luokitus yksi toimintakykyyn perustuvasta lähestymistavasta (mm. https://www.thl.fi/fi/web/toimintakyky) Eteenkin vaativan erityisen tuen piirissä hyödynnetään toimintakykymäärittelyä, josta esimerkkinä on  Ammattiopisto Luovin kehittämä Ruori -työkalu.

Ammatillinen koulutus tapahtuu entistä enemmän työpaikoilla. Tuolloin työkykymallien hyödyntäminen antaa lisäjäsennystä erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tuen tarpeiden kartoittamiseen. Työkyky tarkoittaa yksinkertaistettuna toimintakykyä suhteutettuna työn vaatimuksiin ja kykyä selviytyä oman tai vastaavan ammatin tehtävistä vallitsevalla normitasolla. Alla olevassa kuvassa on jäsennelty työkyky –käsitettä.

Opiskelijoiden erityisen tuen tarpeista ja oppimisvaikeuksista kertovat seuraavat videot ja artikkelit.

Seuraavilla sivuilla paneudut tarkemmin oppimisvaikeuksiin, mielenterveyden vaikutukseen oppimiseen ja erityisen tuen tarpeiden tunnistamiseen.