Artikkeli: Muuntojoustavien tilojen käyttöönotto

Irmeli Maunonen-Eskelinen & Satu Aksovaara

Perinteisistä pulpettirivein varustelluista luokkatiloista ollaan siirtymässä muuntojoustaviin oppimisympäristöihin, joissa voidaan opiskella eri menetelmiä käyttäen yksin, pareittain ja erilaisissa ryhmissä. Erityisen voimakkaasti oppimisympäristöjen suunnittelua on viime vuosina ohjannut käsitys sosiaalisen vuorovaikutuksen ja osallistuvan toiminnan keskeisestä merkityksestä oppimiselle ja asiantuntijuuden kehittymiselle (Häkkinen). Fyysisen oppimisympäristön kehittymisen suuntaan vaikuttavat nykyiset oppimiskäsitykset ja myös ajatus oppilaitosten tilojen mahdollisimman taloudellisesta käytöstä. Yhdestä tilasta voi olla moneksi, kun se on huolella suunniteltu.

ajatus liikkuu, kuva 1Oppimisympäristö kattaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön, jolloin kaikki vaikuttavat kaikkiin oppimistilanteissa. Määttä & Uusiautti (2012) nostavat esiin oppijan ja oppimisympäristön välisen jännitteen oppimisessa tärkeäksi tekijäksi oppijan kehittymisessä. Jännite syntyy siitä, kun oppija pyrkii aktiivisesti sopeutumaan oppimisympäristöön ja -tilanteeseen ja sen vaatimuksiin. Oppimisympäristöt voivat synnyttää rakentavia tai tuhoisia jännitteitä. Rakentavat jännitteet luovat oppijalle tilaisuuden kehittää uusia taitoja ja toimintatapoja selviytyäkseen oppimisympäristössä. Tuhoisat jännitteet taas estävät oppijaa käyttämästä taitojaan ja valmiuksiaan, jonka seurauksena oppija taantuu sopeutuessaan oppimisympäristöön. Jos oppimisympäristö ja sen vaatimukset vastaavat oppijan toiveita, jännitettä ei synny, eikä ympäristö haasta riittävästi oppijaa kehittymään. Tavoiteltavaa on, että oppijan ja hänen oppimisympäristönsä välillä on rakentava jännite. (Määttä & Uusiautti, 2012).

Käyttäjälähtöisestä suunnittelusta avaimet pedagogiselle käytölle

Tulevaisuuden monimutkaisissa työtehtävissä oppimis- ja työympäristöissä eivät päde samat lainalaisuudet kuin teollisuusyhteiskunnan työsaleissa ja luokkahuoneissa. Ympäristöjen suunnittelu lähtee palvelusta, tilan tulisi palvella toimintaa. Palvelukeskeinen suunnittelussa tiloja hahmotetaan käyttäjälähtöisesti, jolloin käyttäjät ja käyttötarkoitus nousevat suunnittelun keskiöön niin tilojen, sisustuksen, laitteiden, välineiden kuin sovellusten osalta.

Oppimisympäristöissä tulisi tieto- ja viestintätekniikan merkityksen korostua samalla tavoin kuin tietotyöläisen työskentely-ympäristössä. Tieto- ja viestintätekniikan käytöstä opetuksessa on kuitenkin pitkään leimannut käsitys, jonka mukaan teknologia on jo sinällään valmis käyttöön ja tarkoituksenmukaiset käyttötavat ikään kuin nousevat teknologian piirteistä. (Häkkinen). Myös tieto- ja viestintäteknologian valintoja, laitteiden mobiilikäyttöä ja niiden sijoittamista oppimisympäristössä tulisi ohjata pedagogisen toiminnan edellytykset.

Oppilaitoksissa käyttäjälähtöistä suunnittelua on toteutettu usein kysymällä opettajilta ja opiskelijoita haaveita ja toiveita uudelle oppimisympäristölle. Toiveiden lähtökohta on saattanut hämärtyä, eikä toiveiden esittäjillä ei ole ollut selkeää kuvaa tavoitellusta pedagogisesta muutoksesta. Tiloissa tapahtuvan pedagogisen toiminnan tulisikin ohjata tilasuunnittelua (Mattila, 2012).

Uusia oppimisympäristöjä kehitetään eri oppilaitoksissa. Tiloihin laitetuista investoinneista tulisi saada maksimaalinen hyöty (Steward 2010), jolloin opetussuunnitelman, oppimisympäristöjen ja pedagogiikan kehittäminen käy käsi kädessä. Käyttäjälähtöinen tilasuunnittelu on itsessään oppilaitoksen yhteinen oppimisympäristöjen kehittämisprosessi. Tämä tulisi nähdä myös pedagogisena kehittymismahdollisuutena ja pohjana, jonka varaan oppimisympäristöjen käyttöönotto pohjaa.

Pedagoginen käytettävyys ja pedagogiset toimintamallit

Laadukkaassa oppimisympäristössä on mahdollista käyttää erilaisia oppimisprosessiperustaisia pedagogisia malleja, joita ovat esimerkiksi tutkiva ja yhteisöllinen oppiminen, ongelmakeskeinen oppiminen, dialoginen oppiminen, case-pohjainen oppiminen, projektioppiminen ja ilmiöpohjainen oppiminen. Oppimisympäristön tulisi tarjota oppijoiden käyttöön erilaisia pedagogisia työkaluja ja menetelmiä. (Mattila, 2012).

Muuntojoustavat oppimisympäristöt edellyttävät opettajilta erilaisten opetusstrategioiden ja -menetelmien käyttöä. Uusissa oppimisympäristöissä ja pedagogisissa ratkaisuissa käytetään yhä enemmän modernia teknologiaa ja virtuaalisuutta, jotka edellyttävät opettajalta uutta osaamista. Opettajan on hallittava samanaikaisesti useita erilaisia oppimista tukevia prosesseja (Otala, 2013). On huolehdittava yksilöiden oppimisesta sekä ryhmän yhteisöllisestä oppimisesta ja toimittava joskus samaan aikaan fyysisesti sekä virtuaalisesti läsnä olevien opiskelijoiden kanssa sekä yksilö- että ryhmätasolla. Otala (2013) käyttää yksilön ja ryhmän oppimisesta nimitystä oppimisen ydinprosessit, joita tukevat tukiprosessit, kuten vuorovaikutus-, ryhmäytymisen- ja tiedonkäsittelyprosessit. Rakentavan jännitteen luominen oppimiselle opittavan sisällön, fyysisen oppimisympäristön, tietoteknisten mahdollisuuksien ja rikkaan vuorovaikutuksen avulla on pedagogista osaamista. Myös tietotekniikan soveltaminen haastaa, sillä useimpia verkko-opiskeluun käytettäviä välineitä ja sovelluksia ei ole tietoisesti suunniteltu tukemaan oppimista. Sovellusten ja pilvipalveluiden hyödyntäminen oppimisessa haastaa opettajia innovoimaan käyttötilanteita opetuksen lomassa, luomaan pedagogisia toimintamalleja ja jakamaan niitä vertaisopettajien kesken.

Pedagogisen toimintamallin tulisi koota oppimisen suunnitteluun ja toteutukseen aihio, jota soveltamalla pyörää ei jokaisen tarvitse keksiä uudelleen. Mallintaminen on tärkeä osa kehittämistoimintaa. Mallinnuksen avulla pedagogista toimintamallia voidaan levittää ja ottaa käyttää omassa organisaatiossa sekä muissa organisaatioissa. Pedagogista toimintamallin avulla voidaan perustella ja kuvata, miksi kyseistä toimintamallia käytetään tai tulisi käyttää, miten se resursoidaan ja miten toimintamallin käyttöönotto viedään läpi prosessina ja rakenteissa. (Pedagogisten toimintamallien käyttöönotto ja mallinnus, n.d.)

 Mallin tulee vastata ainakin seuraaviin kysymyksiin:

Ajatus liikkuu, taulukko 1

Opettajalle tukea

Opettajan osaamisen kehittymiselle jännite on samalla tavalla tarpeellinen voima kuin kenelle tahansa oppijalle. Siirtyminen perinteisistä pulpettirivien varustelluista luokkahuoneista uusiin oppimisympäristöihin, joissa on teknologiaa ja olohuonemaisia liikuteltavia kalusteita, haastaa opettajan uudistamaan osaamistaan ja opetustaan. Jos opettaja kokee jännitteen liian suureksi eli uusia osaamisvaatimuksia ympäristössä toimimiseen on liikaa, hän ei yritäkään muuttaa toimintaansa, vaan toimii vanhan kaavan mukaan uudessa ympäristössä. Oppimisympäristöjen kehittämisessä tuleekin suunnitella, miten oppimisympäristöjen käyttöön ohjataan ja tuetaan. Opettajat tarvitsevat erilaista tukea monimuotoisissa oppimisympäristöissä toimimiseen. Järvelä (2010) on koonnut erilaisia käytäntöjä, joilla tuetaan opettajien tieto-ja viestintätekniikan osaamista. Erilaisia tukimuotoja ovat muun muassa koulutus, vertaistuki, samanaikaisopetus, vierikoulutus, oppimisympäristön käyttöön tehdyt ohjeet, toimintamallikuvaukset ja käytännön esimerkit (taulukko 1).

 Taulukko 1. Oppimisympäristön pedagogisen käyttöönoton tukimuotoja

Ajatus liikkuu, taulukko 2

 

Kestäviin valintoihin ja ratkaisuihin

Pedagogisten toimintamallien käyttöönotto edellyttää muutosohjausta. Toimintamallien levittäminen vaatii pedagogista johtajuutta, taloudellisesti ja ajallisesti kestäviä rakenteellisia ratkaisuja, yhteistyötä eri toimijoiden kesken, sekä myönteistä asennetta toiminnan kehittämiseen. Toimintatapojen muutoksen läpivienti on organisaation johdon tehtävä. Kun muutosohjauksessa ja pedagogisessa johtajuudessa vaikutetaan, hyödynnetään ja osallistetaan koko organisaatio toiminnan kehittämiseen, on muutoksen läpivieminen mielekkäintä ja saa aikaan vähiten muutosvastarintaa.

Oppimisympäristöjen teknologin päivittäminen ja pedagogisten käytänteiden uudelleen muotoilu on jatkuvaa. Oppimisympäristöjen teknologia tulee muuttumaan jatkuvasti. Jatkuva muutos voi vaikuttaa työn hallinnan tunteen järkkymiseen ja hidastaa uusien toimintamallien käyttöönottoa. Oppimisympäristöjen muuntojoustavuus ja teknologiset laitteet voidaan tehokkaasti esitellä, mutta niiden pedagoginen käyttö vaatii opettajilta harjaantumista ja oman toiminnan kehittämistaitoja. Siksi tarvitaan hallittua muutoksen johtamista, yhteistä puhetta ja toimintaa matkalla kohti uutta oppimista.

Ketterää kehittämistä arjessa

Opettajan uudesta ja moninaisesta roolista, tämän päivän oppimiskäsityksistä ja avoimista oppimisympäristöistä on puhuttu jo pitkään. Oppimisympäristöt sitä vastoin ovat säilyneet teollisen maailman tiloina, vaikka pedagogiikka, ainakin puheen tasolla, on muuttunut. Oppimiskäsitykset tulisi näkyä oppimisympäristöratkaisuissa, jotta oppijoiden mieli voi valmistautua oppimistilanteisiin. Opetuksen tulisi muuttaa ympäristöä ja ympäristön opetusta. Tuen saaminen erilaisten oppimisympäristöjen käyttöön kehittää opettajan pedagogista ajattelua ja käytännön ratkaisuja. Pienikin tuki voi vahvistaa opettajan työn, pedagogiikan ja oppimisympäristön hallinnan tunnetta niin, että uskaltaa kokeilla ja toteuttaa sellaista, mitä ei aikaisemmin ole tehnyt.

Oppimisympäristöjen onnistuneen suunnittelun tuloksena syntyy hyvä oppimisympäristö. Hyvän oppimisympäristön, oli perinteinen tai virtuaalinen, tarkoituksena on lisätä mielekkyyttä ja motivaatiota opittavaa asiaa kohtaan, tarjota helppokäyttöinen ympäristö tiedon kanssa työskentelyyn ja sitä kautta tehostaa oppimista (Mattila, 2012).

Hyvässä oppimisympäristössä opettajat voivat ketterästi kehittää pedagogisia toimintamalleja pienin askelein. ”Kokeilu on ketterä tapa testata muutosta ja uusia toimintamalleja: ideat viedään tuoreeltaan käytäntöön rajatulla aikataululla ja laajuudella sekä pienellä budjetilla. Kokeilut ovat ideoiden tuotekehittelyä ja tarjoavat mahdollisuuden joustavaan suunnitteluun. Suomalaisen sananlaskun mukaan ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Tämä on totta, mutta totta on myös, että hyvin suunniteltu on vielä tekemättä. Perinteisen suunnittelun lisäksi tarvitaan uusia työkaluja ja käytännön tekoja, joilla toimintamallit jalkautetaan yhteiskuntaan.” (Ottelin, H & Nieminen, 2014.)

 

 

Lähteet:
Häkkinen, P. N.d. Erikoisartikkeli: Yhteisöllisen oppimisen teoriasta perusteita verkko-oppimisen käytäntöön. Viitattu 2.2.2015
Järvelä, R. 2010. Pedagoginen tuki. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 28.3.2014.
Mattila, P. 2012. Näkökulmia oppimisen tiloihin. TeoksessaTietoyhteikunta kehityksen strateginen johtajuus kouluissa ja opetustoimiessa. P. Silander, E. Ryymin & P. Mattila (toim.). Helsingin kaulungin opetusviraston mediakeskus
Määttä, K. & Uusiautti, S. 2012. Pedagoginen Auktoriteetti Ja Pedagoginen Rakkaus – Yhdessä Vai Vastakkain? International Journal Of Whole Schooling. Vol 8(1), 2012.
Otala, L-M. 2013. Uudet oppimisympäristöt edellyttävät opettajalta uusia taitoja. Viitattu 27.3.2014.
Ottelin, H & Nieminen, K. 2014. Kokeilu on ketterä tapa testata uudistuksia. Viitattu 11.8.2014
Pedagogisten toimintamallien käyttöönotto ja mallinnus. Opetushallitus. Viitattu 2.2.2015
Peruskoulu ja lukio. Opetushallitus ja tekijät. Oppaat ja käsikirjat 2012:8
Stewart, D. 2010. Maximizing Investment. Evaluating furniture in new terns helps maximize the return on an education institution’s investment. American School & University American School & University, v82 n9 p26-29, 2010.
Unkari, J. (toim.). 2012. Musiikin opetustilojen suunnitteluopas.

 

 

 

 

Tällä sivulla oleva materiaali on tehty osana Keski-Suomen liiton rahoittamaa ATTE-hanketta (2013-2014).

vipuvoimaa Keski-Suomen liitto eakr