Artikkeli: Monenlaiset oppijat

Kaija Peuna

1. Monenlaisen oppimisen ja muuntojoustavan opetuksen näkökulma

Jokainen meistä oppii omalla tavallaan. Myös temperamentti vaikuttaa oppimiseen. Oppijoilla voi olla eroja aistien käytössä, havaitsemisessa, tarkkaavaisuudessa ja muistitoiminnoissa. Myös ajattelutaidot ja ymmärtämisen taso vaihtelevat, samallakin ihmisellä eri tilanteissa. Kielellisestikin olemme erilaisia ja käytämme kieltä eri tavoin eri ympäristöissä.

Integroivassa opetuksessa on oppimisen mahdollisuuksia pyritty parantamaan sillä, että tarjotaan erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle erityisiä tukitoimia. Näin esim. opiskelija, jolla on lukivaikeus, on saanut opiskelumateriaalin etukäteen tai hän on voinut täydentää tenttivastausta suullisesti. Tarkkaavaisuutta on suunnattu mm. rajamaalla opiskelijalle oma tila sermein, joilla osa ärsykkeistä on suljettu näkymättömiin. Joku opiskelija on voinut saada erilaisen tuolin, jolla pystyy liikkumaan ja siten ehkä keskittymään paremmin.

Inklusiivisessa opetuksessa lähtökohtana on se, että oppimisympäristö on kaikille sopiva, esim. jokaisella on halutessaan mahdollisuus lukea opiskelumateriaali etukäteen tai luokkatila on rakennettu niin, että kuka tahansa oppija, joka haluaa työskennellä rauhassa, voi valita sermein rajatun oppimispaikan.

Inklusiivinen opetus ottaa huomioon ihmisten kykyjen, taitojen, tarpeiden, odotusten, mieltymysten ja työskentelytyylien vaihtelun ja ne ohjaavat opetuksen suunnittelua.  Oppimisen haasteet ja ongelmatilanteet määritellään oppimisympäristöstä, ei yksilön ominaisuuksista käsin ja siksi oppimisympäristön kehittäminen moninaiset oppijat huomioiden on keskeisin asia laadukkaan opetuksen ja oppimisen takaamisessa. Oppimisympäristöjä kehitetään Design for All-periaatteen mukaisesti.

Apuvälineet ja tieto- ja viestintätekniikka muuntojoustavassa opetuksessa

Tieto- ja viestintätekniikka sekä erilaiset apuvälineet auttavat monenlaisia oppijoita. Tietoa näistä löytyy runsaasti, mm. Erilaisten oppijoiden liitto ry on julkaissut teoksen ”Apuvälineitä erilaisen oppijan arkeen” (2010), jossa esitellään lukuisia erilaisia keinoja tukea oppimista. Haasteena ei tänä päivänä niinkään ole se, etteikö sopivaa välinettä tai laitetta löytyisi. Suurempi haaste on oppilaitosten toimintakulttuuri ja -käytänteet. Onko luvallista nauhoittaa opettajan puhetta, jotta voisi kuunnella sen uudelleen kotona? Voiko opettajan kalvoja kuvata kännykällä sen sijaan, että kirjoittaisi muistiinpanoja? Saako luokan tuolia keinuttaa, jos se auttaa keskittymään? Saako piirtää kuunnellessa? Voisiko luokan vakiokalusteena jopa olla muutama jumppapallo, joilla istuttaessa liike olisi välttämätön paikallaan pysymiseksi? Tieto- ja viestintätekniikka ei ole itseisarvo, vaan se lisää inklusiivisessa koulutuksessa kaikkien osallistumismahdollisuuksia ja sitä kautta osallisuuden tunnetta.

Jos kaikki oppimista helpottavat apuvälineet olisivat kaikkien käytössä ja esim. tieto- ja viestintätekniikan käyttö mietittäisiin etukäteen niin, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua. Jokainen voisi oppia itselleen parhaiten soveltuvalla tavalla tarkoituksenmukaisia apuvälineitä ja teknisiä ratkaisuja hyväksikäyttäen. Yksilöllisten tukiratkaisujen sijaan kehitettäisiin koulutusta, joka vastaisi oppijoiden moninaisuuteen.

2. Esteettömyys ja saavutettavuus verkossa

Esteetön ja saavutettava ympäristö on turvallinen ja tarjoaa jokaiselle tasavertaisen mahdollisuuden osallistumiseen ja kokemuksiin yksilöiden erilaisista ominaisuuksista riippumatta. Esteettömyys ja saavutettavuus takaavat jokaiselle mahdollisuuden tiedonsaantiin, vuorovaikutukseen, päätöksentekoon ja toimintaan. Verkko-oppimisessakin keskeistä on esteetön ja saavutettava verkkoympäristö, joka tukee jokaisen osallisuutta.

Inklusiivisen koulutuksen tavoitteena on pedagoginen esteettömyys ja saavutettavuus. TILE-hankkeessa (www.tileinvet.net) inklusiivisen oppilaitoksen keskeisiksi elementeiksi nostettiin oppilaitoksen hallinto, toimintakulttuuri ja arjen käytänteet.

Verkossa oppiminen ja opettaminen vaativat myös uudenlaisia vuorovaikutuksellisia ja ohjauksellisia toimintatapoja, kun osallistujat eivät ole samassa fyysisessä tilassa. Näiden toimintatapojen suunnittelu on osa verkko-opetuksen suunnittelua.

3. Mitä osallisuus on?

Osallisuutta voidaan tarkastella ja määritellä monesta näkökulmasta. Yhteistä eri määritelmille on sen huomioiminen, että kaikki, joita jokin asia koskee, ovat yhdessä määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa asiaa. Osallisuus edellyttää riittävää määrää tietoa asiaan vaikuttavista tekijöistä, avointa eri osapuolten välistä vuorovaikutusta ja mahdollisuutta osallistua päätöksen tekoon. Osallisuuteen kuuluu myös mahdollisuus toimia asian eteenpäin viemiseksi eli osallistua käytännön toimintaan. Oppimisen näkökulmasta osallisuus mahdollistuu, jos oppijalla on tieto siitä, mitä ja miten opitaan, dialoginen suhde opettajaan ja vertaisoppijoihin, mahdollisuus päättää omaan oppimiseensa liittyvistä asioista ja tilaisuus toimia omaa oppimistaan edistävällä tavalla. Usein osallisuudessa korostuu myös ryhmään kuuluminen ja ryhmän yhteiset tavoitteet. Erilaiset oppimiskäsitykset, toimintamallit ja oppilaitoskulttuurit vastaavat näihin tarpeisiin eri tavoin.

Erityisen tärkeää osallisuudessa on vuorovaikutus. Vaikuttamismahdollisuudet ovat suoraan verrannollisia osallisuuteen; mitä enemmän on vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia, sitä korkeammalle osallisuuden ”portailla” pääsee. Onnistunut vuorovaikutus tuottaa kokemuksen kuulluksi tulemisesta, mikä on ehdoton edellytys osallisuuden kokemukselle.

Kuviona nämä eri tasot voi esittää perinteisesti osallisuuden portaina tai tikapuina, esim. näin:

 

 

 

 

Tällä sivulla oleva materiaali on tehty osana Keski-Suomen liiton rahoittamaa ATTE-hanketta (2013-2014).

vipuvoimaa Keski-Suomen liitto eakr