Tag Archives: tutkimusongelma

4.2.4 Tutkimusasetelma

Tutkittavaan ilmiöön liittyy aina jokin ongelma, ja sen ratkaisemiseen kuuluvat asiat selostetaan opinnäytetyössä. Ongelman sijasta voidaan käyttää tavoitekuvausta. Yleensä tutkimusongelmasta muotoillaan yksi tai useampi tutkimuskysymys. Kysymykset helpottavat ja suuntaavat tiedonhakua sekä ohjaavat tutkimusmenetelmän valinnassa ja koko opinnäytetyön toteuttamisessa.

Tutkimusongelman ratkaisemiseksi tekijän on määriteltävä ja rajattava se tieto, jonka pohjalta asiaa tarkastellaan (tietoperusta). Samoin on selostettava ja perusteltava ne tutkimus- ja analyysimenetelmät, joilla ongelma pyritään ratkaisemaan.

Tutkimuksen luotettavuuden varmistamista on mietittävä jo suunnitteluvaiheessa. Opinnäytetyössä esitellään ne keinot, joiden avulla pyritään mahdollisimman luotettaviin ja uskottaviin tuloksiin. Luotettavuuskriteerit ovat erilaiset eri tutkimustyypeissä. (Ks. Kananen 2015.)

Tutkimuskohteen kuvaamisella luodaan käsitys siitä, millainen tutkimuskohde on kyseessä. Tutkimustulosten soveltumista muihin vastaaviin tapauksiin voidaan arvioida silloin, kun tutkimustilanne on kuvattu riittävän tarkasti. Jos tutkimuskohteena on yritys, voidaan kuvata 1) yrityksen historia lyhyesti, 2) yrityksen toimiala, rakenne ja omistajat, 3) henkilöstö, liikevaihto, markkinat, 4) mahdollisesti jokin yrityksen merkittävä osa. (Kananen 2015.)

Usein tutkimuksen kohde mainitaan lyhyesti jo johdannossa. Laajempi, koko tutkimusasetelman selostus sijoittuu johdannon jälkeen, tutkimuksen toteutuksen mukaisesti joko ennen tai jälkeen tietoperustan.

4.2.3 Tietoperusta

Opinnäytetyön tietoperusta jäsentää opinnäytetyön tarkoitusta ja rajaa tutkimus- tai kehittämistehtävää . Tietoperusta muodostuu aiheeseen liittyvästä teoriasta. Jos aiheeseen ei löydy teoriapohjaa, pyritään kuvaamaan asian tausta ja muotoilemaan teoriaa. Sen sisältö ja laajuus riippuvat lähestymistavasta ja siitä, miten paljon ilmiötä on tutkittu.

Tietoperusta pohjautuu aikaisempaan tietoon, joka kehittyy opinnäytetyön tekijän analyysin pohjalta synteesiksi. Tekijä kokoaa tietoperustaa aikaisempien tutkimusten, kirjallisuuden ja työelämäkokemusten sekä intuition perusteella. Aiempaa tietoa ja aiemmin saatuja tuloksia voidaan esitellä, ja samalla voidaan tarkastella niiden luotettavuutta, yleistettävyyttä ja suhdetta omaan opinnäytetyöhön. Tutkimustietoa käsitellään kriittisesti, vertaillen ja yhteenvetoja tehden. Aiheen kannalta keskeiset käsitteet määritellään teoreettisessa osassa. Muut käsitteet voi määritellä siinä yhteydessä, jossa ne tulevat esille.

Lähdettä referoidessaan kirjoittaja selostaa omin sanoin, mikä lähteessä on tutkittavan ilmiön kannalta olennaista yhdistämällä alkuperäisen tekstin ydinajatukset omin sanoin selkeiksi ja kokonaisiksi lauseiksi. Lähdeaineiston käytössä tulisi näkyä tekijän kyky itsenäiseen ajatteluun ja perehtyneisyys tutkimusalaan tai aiheeseen.

Siteeratessaan lähdettä tekijä lainaa alkuperäislähdettä sananmukaisesti eli suoraan. Suorien lainausten käyttöä on harkittava tarkkaan, ja runsasta lainausta on vältettävä, sillä suorien lainausten käyttö osoittaa omaperäisyyden ja analyyttisen otteen puuttumista. Siteeraus on perusteltua vain silloin, kun alkuperäisen tekstin sananmukaisen tarkka toistaminen on tärkeää. (Ks. myös Lähteiden käytön periaatteet, luku 5.1.)

Työssä esitellään tutkimustehtävä (ongelma, kysymykset) ja mahdolliset oletukset sen (niiden) toteutumisesta. Tehtävä johdetaan teoriaosasta ja perustellaan siellä esitetyillä seikoilla. Ongelmat kirjoitetaan täsmälliseen kysymyksen muotoon. Jos niitä on useita, ne numeroidaan ja voidaan esittää pää- ja alaongelmina.