Tag Archives: tietoperusta

4.2.6 Pohdinta-osa

Pohdinnan tulee kohdistua koko työhön ja kaikkiin sen vaiheisiin. Pohdinnassa tulokset yhdistetään raportin johdannossa ja tietoperustassa esiteltyihin taustoihin ja todetaan päätulokset. Osin siis tarkastellaan samantyyppisiä asioita kuin aiemmin käsittelyosassa, mutta pohdinnassa erittelyä syvennetään sen tiedon avulla, joka on saatu opinnäytetyöprosessin aikana.

Omia tuloksia verrataan aikaisempien tutkimusten tuloksiin ja pohditaan kriittisesti tuloksiin vaikuttaneita tekijöitä. Tuloksista tehdyt päätelmät osoittavat, miten opinnäytetyö on muuttanut tai lisännyt tietoa tutkittavalla tai kehitettävällä alueella ja miten tuloksia voidaan käytännössä hyödyntää. Päätelmien edellytyksiä ja rajoituksia esitellään (esimerkiksi pieni otos), ja arvioidaan, mitkä oletukset eivät toteutuneet. Yleistämisessä ei voi juuri koskaan olla liian varovainen.

Pohdinnassa esitetään siis yleistä pohdintaa tehtävän aiheista ja kerrotaan työn aikana syntyneistä uusista ongelma-alueista. Samoin käsitellään opinnäytetyön tekemistä ja luotettavuuteen liittyviä seikkoja,  itsearviointia ei kuitenkaan esitetä. Pohdinnan pitäisi osoittaa, miten tehtävä tai ongelma onnistuttiin ratkaisemaan ja miten tutkimusmenetelmää tulisi kehittää. Pohdinnassa voidaan tehdä esityksiä tulosten hyödyntämisestä, yleistettävyydestä ja soveltamismahdollisuuksista käytäntöön tai esitellä jatkotutkimusaiheita. (Ks. kuvio 4.)

Pohdintaluku on varsin tärkeä, sillä siinä vaaditaan omintakeisuutta sekä omien kannanottojen ja näkemysten esittämistä. Asiatyyli on kuitenkin säilytettävä ja väitteet niin kuin mahdolliset yleistyksetkin perusteltava. Pohdinta osoittaa tekijänsä kypsyneisyyden tai sen puutteen, ja siksi omaa pohdiskeluaan aiheesta on hyvä kirjata muistiin koko työskentelyprosessin ajan ja koota pohdintaluku riittävän ajoissa.

Kuvio 4. Pohdinnan rakenne

Esimerkki opinnäytetyön pohdintaosuudesta:
sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyön pohdinta

 

 

4.2.3 Tietoperusta

Opinnäytetyön tietoperusta jäsentää opinnäytetyön tarkoitusta ja rajaa tutkimus- tai kehittämistehtävää . Tietoperusta muodostuu aiheeseen liittyvästä teoriasta. Jos aiheeseen ei löydy teoriapohjaa, pyritään kuvaamaan asian tausta ja muotoilemaan teoriaa. Sen sisältö ja laajuus riippuvat lähestymistavasta ja siitä, miten paljon ilmiötä on tutkittu.

Tietoperusta pohjautuu aikaisempaan tietoon, joka kehittyy opinnäytetyön tekijän analyysin pohjalta synteesiksi. Tekijä kokoaa tietoperustaa aikaisempien tutkimusten, kirjallisuuden ja työelämäkokemusten sekä intuition perusteella. Aiempaa tietoa ja aiemmin saatuja tuloksia voidaan esitellä, ja samalla voidaan tarkastella niiden luotettavuutta, yleistettävyyttä ja suhdetta omaan opinnäytetyöhön. Tutkimustietoa käsitellään kriittisesti, vertaillen ja yhteenvetoja tehden. Aiheen kannalta keskeiset käsitteet määritellään teoreettisessa osassa. Muut käsitteet voi määritellä siinä yhteydessä, jossa ne tulevat esille.

Lähdettä referoidessaan kirjoittaja selostaa omin sanoin, mikä lähteessä on tutkittavan ilmiön kannalta olennaista yhdistämällä alkuperäisen tekstin ydinajatukset omin sanoin selkeiksi ja kokonaisiksi lauseiksi. Lähdeaineiston käytössä tulisi näkyä tekijän kyky itsenäiseen ajatteluun ja perehtyneisyys tutkimusalaan tai aiheeseen.

Siteeratessaan lähdettä tekijä lainaa alkuperäislähdettä sananmukaisesti eli suoraan. Suorien lainausten käyttöä on harkittava tarkkaan, ja runsasta lainausta on vältettävä, sillä suorien lainausten käyttö osoittaa omaperäisyyden ja analyyttisen otteen puuttumista. Siteeraus on perusteltua vain silloin, kun alkuperäisen tekstin sananmukaisen tarkka toistaminen on tärkeää. (Ks. myös Lähteiden käytön periaatteet, luku 5.1.)

Työssä esitellään tutkimustehtävä (ongelma, kysymykset) ja mahdolliset oletukset sen (niiden) toteutumisesta. Tehtävä johdetaan teoriaosasta ja perustellaan siellä esitetyillä seikoilla. Ongelmat kirjoitetaan täsmälliseen kysymyksen muotoon. Jos niitä on useita, ne numeroidaan ja voidaan esittää pää- ja alaongelmina.

2 Tiedonhankinta opinnäytetyöhön

Opinnäytetyötä tehdessään opiskelija opettelee jäsentämään erilaisia ongelmia ja kehittelemään niihin ratkaisuja sekä seuraamaan yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Näitä taitoja tarvitaan työelämässä: informaatiolukutaitoinen asiantuntija osaa hankkia, paikantaa, arvioida ja käyttää ammatillista tietoa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Opinnäytetyössä tärkeintä on tehtävän mahdollisimman täsmällinen määritteleminen. Niin kauan kuin tehtävä on epämääräinen, tiedonhankinta on summittaista. Jos osaa muuttaa tehtävän kysymysmuotoon, on jo paremmin selvillä siitä, mihin on etsimässä tietoa. Hyviä välineitä aiheen hahmottamiseen ja rajaamiseen ovat mielle- ja käsitekartat sekä alustavat sisällysluettelot. Laajempi ja intensiivisempi tiedon hankinta aloitetaan vasta sitten, kun keskeiset käsitteet (ilmiöt) on määritelty ja niiden merkitys oman työn kannalta on ymmärretty.

Käsitteiden ymmärtäminen auttaa myös täsmällisten hakusanojen valinnassa, kun tietoa haetaan tietokannoista ja -verkoista. Hakusanoja voi ideoida asiasanastojen avulla. Esimerkiksi jos opinnäytetyö käsittelee tuotevastuuta, sen rinnakkaisia ilmiöitä ja siten vaihtoehtoisia hakusanoja voivat olla esimerkiksi ’kuluttajansuoja’, ’laadunvalvonta’, ’tuotekehitys’, ’tuoteturvallisuus’ ja ’vastuuvakuutus’. Linkit Finto-asiasanapalveluun ja tieteenalakohtaisiin asiasanastoihin ovat kirjaston tiedonhaun oppaissa.

Tiedonhankinta on luova prosessi, jossa jo löydetyt lähteet vaikuttavat sekä tehtävän tarkentumiseen että uusien kiehtovien näkökulmien ja tiedonlähteiden etsintään ja löytämiseen. Tiedonlähteitä on erilaisia: kirjallisia ja suullisia, sähköisiä ja painettuja. Niitä on hyvä käyttää monipuolisesti, sujuvasti ja omaan tehtävään sopivalla tavalla. Ajankohtaisin tieto löytyy yleensä lehdistä ja tietoverkoista. Kirjoissa esitetään usein näkemyksellistä tai teemoittaista tietoa. Eri alojen asiantuntijat ovat hyviä tiedonlähteitä erityisesti aiheissa, joista ei ole kirjoitettu tutkimuksia tai selvityksiä. Käsitteiden määritelmiä voi etsiä alan hakuteoksista ja katsaustyyppisistä tutkimuksista.

Tietoa on syytä arvioida kriittisesti ennen kuin yhdistää sen työnsä tietoperustaan ja soveltaa sitä käytäntöön. Kannattaa miettiä, mikä tekee tiedosta luotettavan ja käyttökelpoisen, ja toisaalta, mikä tekee siitä epäluotettavan tai käyttökelvottoman suhteessa tehtävään ja tavoitteisiin. Työssä käytetyt lähteet pitää aina ilmoittaa, jotta lukija tietää ja voi halutessaan tarkistaa, mihin kirjoittaja ajatuksensa perustaa. Tiedonhankintaa ja kirjoittamista voi opetella monilla ammattikorkeakoulun opintojaksoilla.