Tag Archives: sisällysluettelo

4.2.1 Erilaisia rakenteita

Laadulliseen (kvalitatiiviseen) tutkimukseen voi olla mielekästä käyttää esimerkiksi kertomuksen rakennetta. Kertomuksen muotoon kirjoitetussa selosteessa voidaan aloittaa suoraan empiirisistä havainnoista, sitten siirtyä pohtimaan alkuperäistä ongelmanasettelua ja sen kehittymistä empiiristen havaintojen myötä, tulkita sen jälkeen havaintoja sekä miettiä niiden yleisempää merkitystä. Lopussa yleistykset kootaan teoreettiseksi kuvaukseksi. Ongelman ratkaisu työn lopussa toimii ikään kuin kertomuksen huipennuksena. (Ks. Alasuutari 2012; Metsämuuronen 2011, luku III.)

Määrällistä (kvantitatiivista) tutkimusmenetelmää käytetään täsmällisen ilmiön tutkimiseen. Usein laadullista ja määrällistä tutkimusmenetelmää käytetään rinnakkain tulosten vahvistamisen ja tiedon luotettavuuden vuoksi. (Kananen 2008, 10-11.) Määrällisen tutkimusraportin rakenne on perinteisesti hyvin selkeä IMRD-rakenne: johdanto (introduction), menetelmät (methods), tulokset (results) ja pohdinta (discussion).

Kehittämistyö on toiminnallinen työ, esimerkiksi tapahtuman järjestäminen,  taideteko, liiketoimintasuunnitelma tai tuotteen suunnittelu ja rakentaminen. Kehittämistyö muodostuu yleensä kahdesta osasta:
1) kehitettävästä tuotteesta tai tapahtumasta ja
2) prosessia kuvailevasta kirjallisesta raportista. (Ks. esim. Hakala 2004, 28–29; ks. myös Tuomi & Latvala n.d.)

Kehittämistöissä  –  myös taideteko-tyyppisissä töissä –  opinnäytetyön tuotoksena voidaan esittää esimerkiksi video-ohjelma, uusi työväline tai vastaava toiminnallinen toteutus. Sen tuottamisen prosessi esitetään kirjallisesti raportoituna sen mukaan, miten kehittämishanke, tapahtuma tai tuotos on suunniteltu, toteutettu ja arvioitu (ks. esimerkkinä kuvio 2). Raportissa esitellään myös se tietoperusta, joka on työn lähtökohtana. Tutkimuksen raportoinnin logiikka sopii useissa tapauksissa myös toiminnallisten töiden raportointiin.

Kuviossa 2 esitettyä sisällysluettelomallia voidaan pitää myös yhtenä esimerkkinä synkronisesta raportointitavasta. Synkroninen raportointitapa tarkoittaa sitä, että raportissa tutkimuksen toteuttamisen kuvaus, työn tietoperusta, tulokset ja pohdinta nivoutuvat yhteen eikä niitä eroteta erillisiksi kokonaisuuksiksi. Useinhan opinnäytetyö ei ­niinkään synny lineaarisena selvävaiheisena prosessina, vaan kaikkia osioita työstetään yhtä aikaa. Tällöin pääluvut voi otsikoida esimerkiksi tärkeimpien asiakokonaisuuksien mukaan.

sisällysluetteloesimerkki 2015

Kuvio 2. Esimerkki tutkimuksellisen kehittämistyön sisällysluettelosta (ks. Kettukangas & Tirkkonen 2001, 1, muokattu)

 

4.1.3 Sisällysluettelo

Sisällysluettelon tulee olla informatiivinen mutta samalla niin tiivis, että työn kokonaisuus ja rakenne hahmottuvat helposti. Sisällysluettelon perusteella lukija voi päätellä asioiden tärkeysjärjestyksen ja tutkimuksen logiikan.

Sisällysluettelon otsikkona on Sisältö. Sisältö jäsennetään numeroimalla osat pää- ja alalukuihin. Pää- ja alalukujen numeron jälkeen ei tule pistettä. Sisällysluettelon otsikoiden on oltava samannimisiä kuin vastaavat otsikot tekstisivuilla. Päälukujen otsikot lihavoidaan.  Muuten sisällysluettelon voi muotoilla vapaasti. Tekstin otsikoinnissa riittää yleensä korkeintaan kaksi otsikkotasoa, tarvittaessa enintään kolme (ks. kuvio 1). Yksinäisiä alalukuja ei saa olla. Sen sijaan pelkkä pääluku on mahdollinen.

Sisällysluetteloon tulevat vain numeroidut otsikot. On syytä harkita tarkkaan, miten pienistä tekstiosista tehdään lukuja, sillä luku on suurempi yksikkö kuin kappale: yhdessä tekstiluvussa on aina useita kappaleita.

Liitteiden nimet kirjoitetaan sisällysluetteloon Liitteet-otsikon alaotsikoiksi. Kuvioista ja taulukoista tehdään kummastakin oma luettelonsa sisällysluettelon loppuun. Luettelo sisältää kunkin kuvion tai taulukon numeron, nimen ja sijainnin (sivunumeron), mutta ei lähdeviitettä. Joillakin aloilla opinnäytetöissä tarvitaan toisinaan lyhenteiden ja symbolien listaa tai erillistä sanastoa. Niiden paikka työssä on sisällysluettelon jälkeen ennen ensimmäistä tekstilukua.

opinnaytteen_raportointiohje_sisallysluettelo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio 1. Näkymä sisällysluettelosta

3 Kirjoittamisprosessi

Opinnäytetyön kirjallinen raportti on työnäyte, joka antaa informaatiota tehdystä työstä ja osoittaa laatijan ammattitaitoa tuottaa kirjallista esitystä ja välittää tietoa kirjallisesti. Opinnäytetyössä näkyy myös oman alan kielenkäytön hallinta.

Kirjoittaminen on ajattelemista

Raportin kirjoittaminen on myös ajattelun opettelemista. Kirjoitettaessa pyritään toisaalta luomaan järjestystä tehtävää ympäröivään tieto- ja ajatuskehitelmään, toisaalta välittämään ajatusprosessin tulokset vastaanottajille. Tietoa muokattaessa kehittyy sekä kirjoittamisen taito että sisältöjen oppiminen. Kirjoittamisen avuksi tekstin tekemistä käsitellään tarkemmin Kirjoittajan apu -sivustolla.

Tekstillä on tavoite

On hyvä aluksi asettaa kirjoittamiselleen tavoite sekä analysoida tehtävä ja sen vaatimustaso. Raportoinnin periaatteiden opetteleminen vie aikaa, ja raporttia on työstettävä monta kertaa, sillä sen rakenne saattaa muuttua, kun ajan kuluessa oma ajattelu selkiintyy. Kannattaa totuttautua tekemään järjestelmällisiä muistiinpanoja, esimerkiksi kirjallisuutta lukiessaan tai keskustellessaan muiden kanssa. Lukemistaan tutkimuksista voi tehdä tiivistelmiä, ja lähteistä on syytä kirjoittaa muistiin perustiedot (tekijä, vuosi, kirjan nimi jne., ks. luku 5 Lähteiden käyttö).

Sisältörunko kertoo kokonaisuudesta

Alustavaa sisällysluetteloa laadittaessa huomaa, onko itse selvillä aiheestaan. Kun tutkimustehtävä on selvinnyt, pystyy kirjoittamaan alustavan sisältörungon. Sisällysluettelon pohdiskelu on työn kokonaisjäsennyksen miettimistä. Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa keskittyä ensisijaisesti tekstin tuottamiseen – muotoseikat ehtii tarkistaa ja korjailla kirjoittamisen jälkeen.

Mitä lukijan pitäisi saada tietää?

Tekstille on aina ajateltavissa myös lukijakunta. Opinnäytetyö kirjoitetaan vertaislukijoita ajatellen siten, että lukijat ymmärtävät, mitä ja miksi on tehty. Raportti koskee sitä, mitä tutkittiin, miksi tutkittiin, miten tutkittiin, millaisia tuloksia saatiin ja mitä niistä on pääteltävissä. Kaikkien mutkien, taustaongelmien ja omakohtaisten kokemusten kirjaaminen ei kuitenkaan kuulu raporttiin. Raportin laajuus määräytyy työn luonteen ja tavoitteiden mukaan.

Asiantuntijuus näkyy myös kielenkäytössä

Opinnäytetyöstä näkyy asian hallinnan lisäksi opiskelijan kielenkäytön taito. Tärkeää on, että asia välittyy lukijalle selkeänä ja ymmärrettävänä. Kirjoittajan on syytä kiinnittää huomiota kirjoittamisen perusasioihin: kappalejakoon ja jaksotukseen, virkkeen- ja lauseenmuodostukseen, sananvalintaan sekä oikeinkirjoitus- ja muotoseikkoihin.

Kirjallisissa tehtävissä käytetään hyvää asiatyyliä, jonka tuntomerkkejä ovat johdonmukaisuus, selvyys, havainnollisuus ja tiiviys (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2010, 291). On syytä välttää kuluneita kielikuvia ja muoti-ilmauksia. Asiatyyli on hyvää silloin, kun huomio kiinnittyy mahdollisimman vähän itse kieleen ja kun tieto välittyy mahdollisimman yksiselitteisesti ja tarkasti. Opinnäytetyössä toiminta pyritään selostamaan passiivissa, niin että esille tulee neutraalisti itse asia eikä tekijä (minä/me), esim. Kysymykset asetettiin siten, että….