Tag Archives: pääotsikko

4.2.1 Erilaisia rakenteita

Laadulliseen (kvalitatiiviseen) tutkimukseen voi olla mielekästä käyttää esimerkiksi kertomuksen rakennetta. Kertomuksen muotoon kirjoitetussa selosteessa voidaan aloittaa suoraan empiirisistä havainnoista, sitten siirtyä pohtimaan alkuperäistä ongelmanasettelua ja sen kehittymistä empiiristen havaintojen myötä, tulkita sen jälkeen havaintoja sekä miettiä niiden yleisempää merkitystä. Lopussa yleistykset kootaan teoreettiseksi kuvaukseksi. Ongelman ratkaisu työn lopussa toimii ikään kuin kertomuksen huipennuksena. (Ks. Alasuutari 2012; Metsämuuronen 2011, luku III.)

Määrällistä (kvantitatiivista) tutkimusmenetelmää käytetään täsmällisen ilmiön tutkimiseen. Usein laadullista ja määrällistä tutkimusmenetelmää käytetään rinnakkain tulosten vahvistamisen ja tiedon luotettavuuden vuoksi. (Kananen 2008, 10-11.) Määrällisen tutkimusraportin rakenne on perinteisesti hyvin selkeä IMRD-rakenne: johdanto (introduction), menetelmät (methods), tulokset (results) ja pohdinta (discussion).

Kehittämistyö on toiminnallinen työ, esimerkiksi tapahtuman järjestäminen,  taideteko, liiketoimintasuunnitelma tai tuotteen suunnittelu ja rakentaminen. Kehittämistyö muodostuu yleensä kahdesta osasta:
1) kehitettävästä tuotteesta tai tapahtumasta ja
2) prosessia kuvailevasta kirjallisesta raportista. (Ks. esim. Hakala 2004, 28–29; ks. myös Tuomi & Latvala n.d.)

Kehittämistöissä  –  myös taideteko-tyyppisissä töissä –  opinnäytetyön tuotoksena voidaan esittää esimerkiksi video-ohjelma, uusi työväline tai vastaava toiminnallinen toteutus. Sen tuottamisen prosessi esitetään kirjallisesti raportoituna sen mukaan, miten kehittämishanke, tapahtuma tai tuotos on suunniteltu, toteutettu ja arvioitu (ks. esimerkkinä kuvio 2). Raportissa esitellään myös se tietoperusta, joka on työn lähtökohtana. Tutkimuksen raportoinnin logiikka sopii useissa tapauksissa myös toiminnallisten töiden raportointiin.

Kuviossa 2 esitettyä sisällysluettelomallia voidaan pitää myös yhtenä esimerkkinä synkronisesta raportointitavasta. Synkroninen raportointitapa tarkoittaa sitä, että raportissa tutkimuksen toteuttamisen kuvaus, työn tietoperusta, tulokset ja pohdinta nivoutuvat yhteen eikä niitä eroteta erillisiksi kokonaisuuksiksi. Useinhan opinnäytetyö ei ­niinkään synny lineaarisena selvävaiheisena prosessina, vaan kaikkia osioita työstetään yhtä aikaa. Tällöin pääluvut voi otsikoida esimerkiksi tärkeimpien asiakokonaisuuksien mukaan.

sisällysluetteloesimerkki 2015

Kuvio 2. Esimerkki tutkimuksellisen kehittämistyön sisällysluettelosta (ks. Kettukangas & Tirkkonen 2001, 1, muokattu)

 

4.1.1 Kansilehti

Kansilehdessä ilmoitetaan opinnäytetyön nimi ja tekijä tai tekijät. Lisäksi siinä kerrotaan, että kyseessä on opinnäytetyö. Kanteen merkitään kuukauden ja vuoden tarkkuudella se ajankohta, jolloin opinnäytetyö hyväksytään opinnäytetyöryhmässä. Myös tiedot koulutusalan nimestä, tutkinto-ohjelman nimestä ja mahdollisesta erikoistumisesta merkitään. Kansilehti on valmiina opinnäytetyön mallipohjassa.

 

Työn nimi
Opinnäytetyön nimeen on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä sen täytyy olla sekä informatiivinen että kiinnostava. Tiivis ja havainnollinen nimi tai otsikko ei sisällä yhtään turhaa sanaa eikä väljiä tai mutkikkaita rakenteita. Nimi voi olla kaksiosainen, niin että pääotsikko toimii käyttönimenä ja alaotsikko täsmentää sitä. Vaikkei aiheesta sanotakaan kaikkea, nimeä ei laiteta tarpeettomasti epämääräiseen partitiivi- tai elatiivimuotoon (jotakin, jostakin). (Hirsjärvi ym. 2010, 318.)