Tag Archives: oikeinkirjoitus

7 Kirjallisen tehtävän ulkoasu

Riviväli on tekstisivuilla ja sisällysluettelossa 1,5. Sisällysluettelon riviväliä voidaan säätää tarkoituksenmukaisesti. Lähdeluettelossa ja kuvailulehdellä riviväli on 1. Opinnäytetyön mallipohja on opiskelijaintrassa.

Kirjasinkoko on tavallisesti 12 pt. Kirjasintyyppi on helppolukuinen ja selvä, esimerkiksi Calibri, Arial, Helvetica tai Palatino. Muitakin kirjasintyyppejä saa käyttää. Kuvailulehden kirjasinkoko ja -tyyppi määräytyvät opinnäytetyön mallipohjan mukaisesti.

Suositeltavat reunus- eli marginaalimääritykset ovat seuraavat: vasen reunus 4,3 cm ja muut reunukset 2 cm. Teksti tavutetaan, mutta oikeaa reunaa ei tasata.

Otsikoissa saa käyttää isohkoja (12–18 pt) ja muotoiltuja kirjasimia, kunhan muotoilee ne johdonmukaisesti samalla tyylillä kaikkialla raportissa. Otsikoita ennen ja niiden jälkeen on hyvä jättää tilaa, jotta ne erottuvat tekstistä; esimerkiksi kaksi tyhjää riviä ennen otsikkoa ja yksi tyhjä rivi sen jälkeen näyttää usein tasapainoiselta (välistys 20–24 pt). Alaluvun alalukuihin riittää yksi tyhjä rivi molemmin puolin. Otsikot aloitetaan vasemmasta reunasta, samasta kohtaa kuin teksti. (Ks. kuvio 7.)

Kuvio 7. Tekstisivun ulkoasu

Sivujen numerointi alkaa sisällysluettelosivulta (sivu 1) ja jatkuu niin, että myös lähde- ja liitesivut numeroidaan (kuvailulehdet eivät kuulu numeroinnin piiriin).

Kappalejako
Teksti jaetaan kappaleiksi sisällön jäsentymisen ja luettavuuden vuoksi. Liian pitkät kappaleet tai kappalejaon puuttuminen tekevät tekstistä raskaslukuisen ja vaikeaselkoisen. Toisaalta peräkkäisistä lyhyistä kappaleista syntyy levotonta ja katkonaista tekstiä, josta lukijan on vaikea havaita asioiden keskinäisiä yhteyksiä ja laajempia asiakokonaisuuksia. Nyrkkisääntö on: yksi asiakokonaisuus yhteen tekstikappaleeseen. Kappaleet asemoidaan vasensuora-asettelun mukaisesti: kappaleen ensimmäinen rivi aloitetaan kirjoitusmarginaalista, ja kappaleet erotetaan toisistaan tyhjällä rivivälillä. Kappaleen alkua ei sisennetä.

Kappaleotsikot
Tekstisivuilla pienissä tekstiosissa voidaan käyttää ohjaavia kappaleotsikoita (ks. esim. tämä luku). Kappaleotsikko lihavoidaan ja teksti alkaa seuraavalta riviltä. Kappaleotsikot eivät näy sisällysluettelossa.

Korostukset
Tekstiä voidaan korostaa typografisesti, kun halutaan painottaa jotain asiaa, esimerkiksi kun tärkeä käsite esiintyy tekstissä ensimmäisen kerran. Painokas asia voidaan lihavoida, pitkät siteeraukset  kursivoidaan, tihennetään ja sisennetään (ks. alla kohta Sisennykset). Korostuksia on käytettävä johdonmukaisesti, mutta myös säästeliäästi ja harkiten, jotta niiden teho ei häviä. Yhtä korostuskeinoa ei voi samassa työssä käyttää monessa merkityksessä.

Luetelmat
Luetelman osien on oltava kielellisesti samankaltaisia. Luetelmaa ei voi sijoittaa tekstiin yksinään kappaleeksi, vaan sitä edeltää aina selittävä johdantolause. Samaten lukua ei pidä aloittaa suoraan luetelmalla ilman johdattelevaa tekstiä ja johdantolausetta.

Luetelmien laadinnassa voidaan käyttää monia jäsennystapoja, kuten

  • numeroita
  • kirjaimia tai
  • luetelmaviivoja.

Suuraakkosten jälkeen käytetään pistettä: A., B., jne.; pienaakkosten jälkeen kaarisuljetta: a), b), c) jne. Luetelmaviivoja eli ns. ranskalaisia viivoja käytettäessä luetelman osien loppuun ei tule välimerkkiä (pilkkua). Sen sijaan viimeisen osan jälkeen merkitään piste luettelon päättymisen merkiksi. Huomaa edellinen luetelma esimerkkinä.

Suorat lainaukset
Pitkä suora lainaus (yli kolme riviä) sisennetään eli aloitetaan normaalitekstiä sisemmästä sarkaimesta. Sisennetty teksti kirjoitetaan rivivälillä 1 ja kursivoidaan. Sisennettyjä suoria lainauksia ei tarvitse merkitä lainausmerkein.

Sisennykset
Tekstin sisentämistä yhden sarakkeen verran voidaan käyttää korostamaan myös jotain muusta tekstistä poikkeavaa tekstinosaa, kuten luetelmaa tai kaavaa. Sisennyksen ympärille jätetään ylimääräinen tyhjä rivi.

Kaavat
Tekstin lomaan sijoitetut kaavat numeroidaan juoksevalla numerolla ja numero sijoitetaan sulkumerkkien sisään kaavan kanssa samalle riville oikeaan reunaan, esimerkiksi sarakkeeseen C6. Kaavan alapuolelle tulee muuttujien selitykset. Kaavoihin viitataan tekstissä samalla tavalla kuin kuvioihin ja taulukoihin. Yksittäinen kaava voidaan esittää tekstin lomassa pelkästään ylimääräisillä välilyönneillä ympäröitynä.

Kaavoihin ei tarvitse merkitä lähdeviitettä, jos kaava on yleinen eli se löytyy esimerkiksi kaavakirjasta tai on alan peruskaava. Muussa tapauksessa tekstiin merkitään lähdeviite normaalisti.

Esimerkki kaavan merkitsemisestä (Kivikangas 2015, 39)

Kirjoitustekniset seikat
Ennen kirjoittamaan ryhtymistä on hyvä tehdä ohjeen mukaiset sivun asetukset. Kirjoitustekniset seikat on syytä ottaa käyttöön jo kirjoittaessaan (ks. taulukko 1). Työn valmistuttua teksti viimeistellään: tarkistetaan tyyli, oikeinkirjoitus ja merkintätekniikka.

Taulukko 1. Ohjeet tavallisia kirjoitusteknisiä pulmakohtia varten

Sivun alkuun

3 Kirjoittamisprosessi

Opinnäytetyön kirjallinen raportti on työnäyte, joka antaa informaatiota tehdystä työstä ja osoittaa laatijan ammattitaitoa tuottaa kirjallista esitystä ja välittää tietoa kirjallisesti. Opinnäytetyössä näkyy myös oman alan kielenkäytön hallinta.

Kirjoittaminen on ajattelemista

Raportin kirjoittaminen on myös ajattelun opettelemista. Kirjoitettaessa pyritään toisaalta luomaan järjestystä tehtävää ympäröivään tieto- ja ajatuskehitelmään, toisaalta välittämään ajatusprosessin tulokset vastaanottajille. Tietoa muokattaessa kehittyy sekä kirjoittamisen taito että sisältöjen oppiminen. Kirjoittamisen avuksi tekstin tekemistä käsitellään tarkemmin Kirjoittajan apu -sivustolla.

Tekstillä on tavoite

On hyvä aluksi asettaa kirjoittamiselleen tavoite sekä analysoida tehtävä ja sen vaatimustaso. Raportoinnin periaatteiden opetteleminen vie aikaa, ja raporttia on työstettävä monta kertaa, sillä sen rakenne saattaa muuttua, kun ajan kuluessa oma ajattelu selkiintyy. Kannattaa totuttautua tekemään järjestelmällisiä muistiinpanoja, esimerkiksi kirjallisuutta lukiessaan tai keskustellessaan muiden kanssa. Lukemistaan tutkimuksista voi tehdä tiivistelmiä, ja lähteistä on syytä kirjoittaa muistiin perustiedot (tekijä, vuosi, kirjan nimi jne., ks. luku 5 Lähteiden käyttö).

Sisältörunko kertoo kokonaisuudesta

Alustavaa sisällysluetteloa laadittaessa huomaa, onko itse selvillä aiheestaan. Kun tutkimustehtävä on selvinnyt, pystyy kirjoittamaan alustavan sisältörungon. Sisällysluettelon pohdiskelu on työn kokonaisjäsennyksen miettimistä. Jos kirjoittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa keskittyä ensisijaisesti tekstin tuottamiseen – muotoseikat ehtii tarkistaa ja korjailla kirjoittamisen jälkeen.

Mitä lukijan pitäisi saada tietää?

Tekstille on aina ajateltavissa myös lukijakunta. Opinnäytetyö kirjoitetaan vertaislukijoita ajatellen siten, että lukijat ymmärtävät, mitä ja miksi on tehty. Raportti koskee sitä, mitä tutkittiin, miksi tutkittiin, miten tutkittiin, millaisia tuloksia saatiin ja mitä niistä on pääteltävissä. Kaikkien mutkien, taustaongelmien ja omakohtaisten kokemusten kirjaaminen ei kuitenkaan kuulu raporttiin. Raportin laajuus määräytyy työn luonteen ja tavoitteiden mukaan.

Asiantuntijuus näkyy myös kielenkäytössä

Opinnäytetyöstä näkyy asian hallinnan lisäksi opiskelijan kielenkäytön taito. Tärkeää on, että asia välittyy lukijalle selkeänä ja ymmärrettävänä. Kirjoittajan on syytä kiinnittää huomiota kirjoittamisen perusasioihin: kappalejakoon ja jaksotukseen, virkkeen- ja lauseenmuodostukseen, sananvalintaan sekä oikeinkirjoitus- ja muotoseikkoihin.

Kirjallisissa tehtävissä käytetään hyvää asiatyyliä, jonka tuntomerkkejä ovat johdonmukaisuus, selvyys, havainnollisuus ja tiiviys (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2010, 291). On syytä välttää kuluneita kielikuvia ja muoti-ilmauksia. Asiatyyli on hyvää silloin, kun huomio kiinnittyy mahdollisimman vähän itse kieleen ja kun tieto välittyy mahdollisimman yksiselitteisesti ja tarkasti. Opinnäytetyössä toiminta pyritään selostamaan passiivissa, niin että esille tulee neutraalisti itse asia eikä tekijä (minä/me), esim. Kysymykset asetettiin siten, että….