Tag Archives: liitteet

4.3 Opinnäytetyön loppuosa

Opinnäytetyöraportin loppuosaan kuuluu työhön liittyvä luettelomainen informaatio: lähteet ja liitteet.

Lähteet

Kirjallisen työn loppuun laadittava lähdeluettelo sisältää aakkosellisen luettelon käytetyistä lähdeaineistoista, katso esimerkiksi tämän ohjeiston lähteet. Lähdeluettelossa mainittuihin aineistoihin viitataan tekstissä lyhyesti tekstiviittein. Lähteiden merkinnän periaatteista kerrotaan tarkemmin seuraavissa luvuissa:
5.1. Lähteiden käytön periaatteet
5.2 Tekstiviitteiden merkintä ja
5.3 Lähdeluettelon laatiminen.

Liitteet

Liitteeksi sijoitetaan sellainen aines, joka ei asian ymmärtämisen kannalta ole keskeistä mutta johon tekstissä viitataan. Liitteeksi sijoitetaan myös ymmärtämistä ja luotettavuutta lisäävät aineistot. Sellaisia ovat esimerkiksi aineiston hankkimiseen liittyvät materiaalit, kuten tietojenkeruulomakkeet, haastattelurungot, yksityiskohtaiset menetelmien ja tekniikoiden selitykset ja erilaiset väliselvitykset, joihin viitataan tekstissä.

Liitteiden paikka on lähdeluettelon jäljessä. Raportin tekstissä viitataan liitteisiin ja liitteet numeroidaan yleensä viittausjärjestykseen sekä otsikoidaan. Sisällysluettelon loppuun laaditaan yhtenäinen luettelo raportissa olevista liitteistä (ks. luku 4.1.3 Sisällysluettelo). Liitteiden lähteet merkitään lähdeluetteloon. Koska liitteet ovat täydentävää lisäaineistoa, liitesivuilla voi käyttää tarkoituksenmukaisinta riviväliä.

Liitesivujen numerointi
Pääohje on, että liitteet numeroidaan niiden lukumäärän mukaisena omana juoksevana numerointinaan (liite 1, liite 2 jne.) sekä työn alusta alkavan juoksevan sivunumeroinnin mukaisesti.  Pelkästään lukumäärän mukaisesti tai oman juoksevan sivunumeroinnin mukaan voidaan numeroida erilliset liitekokonaisuudet, esimerkiksi DVD, CD-levy, kansio, työohje.

Kuvailulehden kohdassa Sivumäärä ilmoitetaan aina työn kokonaissivumäärä ja erittely kohdassa Muita tietoja.

4.1.3 Sisällysluettelo

Sisällysluettelon tulee olla informatiivinen mutta samalla niin tiivis, että työn kokonaisuus ja rakenne hahmottuvat helposti. Sisällysluettelon perusteella lukija voi päätellä asioiden tärkeysjärjestyksen ja tutkimuksen logiikan.

Sisällysluettelon otsikkona on Sisältö. Sisältö jäsennetään numeroimalla osat pää- ja alalukuihin. Pää- ja alalukujen numeron jälkeen ei tule pistettä. Sisällysluettelon otsikoiden on oltava samannimisiä kuin vastaavat otsikot tekstisivuilla. Päälukujen otsikot lihavoidaan.  Muuten sisällysluettelon voi muotoilla vapaasti. Tekstin otsikoinnissa riittää yleensä korkeintaan kaksi otsikkotasoa, tarvittaessa enintään kolme (ks. kuvio 1). Yksinäisiä alalukuja ei saa olla. Sen sijaan pelkkä pääluku on mahdollinen.

Sisällysluetteloon tulevat vain numeroidut otsikot. On syytä harkita tarkkaan, miten pienistä tekstiosista tehdään lukuja, sillä luku on suurempi yksikkö kuin kappale: yhdessä tekstiluvussa on aina useita kappaleita.

Liitteiden nimet kirjoitetaan sisällysluetteloon Liitteet-otsikon alaotsikoiksi. Kuvioista ja taulukoista tehdään kummastakin oma luettelonsa sisällysluettelon loppuun. Luettelo sisältää kunkin kuvion tai taulukon numeron, nimen ja sijainnin (sivunumeron), mutta ei lähdeviitettä. Joillakin aloilla opinnäytetöissä tarvitaan toisinaan lyhenteiden ja symbolien listaa tai erillistä sanastoa. Niiden paikka työssä on sisällysluettelon jälkeen ennen ensimmäistä tekstilukua.

opinnaytteen_raportointiohje_sisallysluettelo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio 1. Näkymä sisällysluettelosta

4.1.2 Kuvailulehti

Kuvailulehden tiedot

Opinnäytetyön kuvailulehti on yksisivuinen lomake, jonka tarkoituksena on antaa lukijalle jäsennellyt perustiedot työstä. Kuvailulehden tekstin rivivälinä käytetään riviaskelta 1.

Kuvailulehdellä päivämäärä on sama kuin kansilehdellä. Julkaisun lajina on opinnäytetyö, AMK tai opinnäytetyö, ylempi AMK. Tutkinto-ohjelman täydellinen nimi, työn ohjaajien nimet ja toimeksiantajan nimi kirjoitetaan niille varattuihin paikkoihin.

Sivumäärä-kohtaan laitetaan työn kokonaissivumäärä. Jos liitteiden osuus työstä on huomattava, kohdassa Muita tietoja mainitaan liitteiden laatu ja sivumäärä (esimerkiksi ”liitteenä neuvontakansio, 30 sivua”). Muissa tiedoissa ilmaistaan myös, jos työn liitteenä on esimerkiksi DVD-video tai tietokoneohjelma CD-levyllä, ja samoin, mikäli työ sisältyy suurempaan hankkeeseen, esimerkiksi monen tutkinto-ohjelman yhteishankkeeseen.

Kuvailulehti laaditaan sekä suomenkielisenä että englanninkielisenä (description). Vieraskielinen tiivistelmä ei koskaan voi olla sanatarkka käännös suomalaisesta, mutta siinäkin on esitettävä kaikki työn oleelliset tiedot. Asettelu on sama kuin suomenkielisessä toteutuksessa.

Tiivistelmä

Tiivistelmä sisältää tiedot työn aihepiiristä, tavoitteista, käytetyistä menetelmistä ja tuloksista sekä tulosten myöhemmistä käyttömahdollisuuksista. Selostava osa on hyvä jäsennellä selkeästi, ja siitä tulee ilmetä seuraavat asiat: Työn tavoite ja tutkimustehtävä ilmoitetaan tiiviisti mutta tarpeeksi seikkaperäisesti. Mahdollinen tilaaja ilmoitetaan heti tiivistelmän alussa. Työn toteutus selvitetään pääpiirteissään ja vaihe vaiheelta. Tulokset kerrotaan tiiviinä faktoina. Johtopäätökset ja sovellukset esitetään viimeiseksi. Myös myöhemmistä käyttö- ja kehittelymahdollisuuksista voidaan mainita.

Tiivistelmän perusteella lukija päättää, onko työ tarkemman perehtymisen arvoinen. Koska tiivistelmä on lyhyt, on syytä keskittyä kiintoisimpaan eli tuloksiin. Tiivistelmä kirjoitetaan kokonaisin virkkein. Tyyli on toteavaa, passiivimuotoista ja aikamuotona on imperfekti. (Ks. Hirsjärvi ym. 2010, 253.) Tiivistelmän on oltava itsenäinen eikä siinä saa viitata käsillä olevaan työhön (ei esimerkiksi ”Tämä opinnäytetyö…”, vaan ”Opinnäytetyö…”).

Avainsanat

Avainsanojen avulla tekijä kuvaa opinnäytetyönsä sisältöä siten, että kiinnostuneet lukijat löytävät sen mahdollisimman helposti. Valinnan apuna käytetään Finton asiasanastoja (ks. myös luku 2). Jos valittu sana on asiasanastossa, sanasta käytetään samaa muotoa kuin asiasanastossa. Asiasanastosta näkee paitsi suositeltavat kirjoitusmuodot myös rinnakkaisia ja synonyymisiä ilmaisuja. Esimerkiksi asiakaspalvelua käsittelevään työhön voi valita asiasanoiksi ’asiakaspalvelu’-sanan lisäksi vaikkapa ’asiakaslähtöisyys’ ja ’asiakassuhde’. Tutkimusmenetelmää kuvailevat sanat, esimerkiksi ’haastattelututkimus’, ’kyselytutkimus’ tai ’toimintatutkimus’ antavat lukijalle käsityksen tutkimusaineiston hankintatavoista.

Usein alan uusin terminologia ei ole vielä asiasanastossa – silloin avainsanoina käytetään alan termejä. Myös esimerkiksi yritysten nimiä ja paikannimiä voi käyttää avainsanoina. Avainsanojen valintaa ja niiden kirjoitusmuotoa mietittäessä voi ottaa yhteyttä kirjastoon. Kirjaston alakohtaisissa tiedonhaun oppaissa on linkit tärkeimpiin asiasanastoihin. Yleisen suomalaisen asiasanaston lisäksi on paljon eri alojen erikoissanastoja, esimerkiksi Musiikin asiasanasto ja hoitotieteen opiskelijoiden käyttämä MeSH.