Tag Archives: laadullinen tutkimus

4.2.1 Erilaisia rakenteita

Laadulliseen (kvalitatiiviseen) tutkimukseen voi olla mielekästä käyttää esimerkiksi kertomuksen rakennetta. Kertomuksen muotoon kirjoitetussa selosteessa voidaan aloittaa suoraan empiirisistä havainnoista, sitten siirtyä pohtimaan alkuperäistä ongelmanasettelua ja sen kehittymistä empiiristen havaintojen myötä, tulkita sen jälkeen havaintoja sekä miettiä niiden yleisempää merkitystä. Lopussa yleistykset kootaan teoreettiseksi kuvaukseksi. Ongelman ratkaisu työn lopussa toimii ikään kuin kertomuksen huipennuksena. (Ks. Alasuutari 2012; Metsämuuronen 2011, luku III.)

Määrällistä (kvantitatiivista) tutkimusmenetelmää käytetään täsmällisen ilmiön tutkimiseen. Usein laadullista ja määrällistä tutkimusmenetelmää käytetään rinnakkain tulosten vahvistamisen ja tiedon luotettavuuden vuoksi. (Kananen 2008, 10-11.) Määrällisen tutkimusraportin rakenne on perinteisesti hyvin selkeä IMRD-rakenne: johdanto (introduction), menetelmät (methods), tulokset (results) ja pohdinta (discussion).

Kehittämistyö on toiminnallinen työ, esimerkiksi tapahtuman järjestäminen,  taideteko, liiketoimintasuunnitelma tai tuotteen suunnittelu ja rakentaminen. Kehittämistyö muodostuu yleensä kahdesta osasta:
1) kehitettävästä tuotteesta tai tapahtumasta ja
2) prosessia kuvailevasta kirjallisesta raportista. (Ks. esim. Hakala 2004, 28–29; ks. myös Tuomi & Latvala n.d.)

Kehittämistöissä  –  myös taideteko-tyyppisissä töissä –  opinnäytetyön tuotoksena voidaan esittää esimerkiksi video-ohjelma, uusi työväline tai vastaava toiminnallinen toteutus. Sen tuottamisen prosessi esitetään kirjallisesti raportoituna sen mukaan, miten kehittämishanke, tapahtuma tai tuotos on suunniteltu, toteutettu ja arvioitu (ks. esimerkkinä kuvio 2). Raportissa esitellään myös se tietoperusta, joka on työn lähtökohtana. Tutkimuksen raportoinnin logiikka sopii useissa tapauksissa myös toiminnallisten töiden raportointiin.

Kuviossa 2 esitettyä sisällysluettelomallia voidaan pitää myös yhtenä esimerkkinä synkronisesta raportointitavasta. Synkroninen raportointitapa tarkoittaa sitä, että raportissa tutkimuksen toteuttamisen kuvaus, työn tietoperusta, tulokset ja pohdinta nivoutuvat yhteen eikä niitä eroteta erillisiksi kokonaisuuksiksi. Useinhan opinnäytetyö ei ­niinkään synny lineaarisena selvävaiheisena prosessina, vaan kaikkia osioita työstetään yhtä aikaa. Tällöin pääluvut voi otsikoida esimerkiksi tärkeimpien asiakokonaisuuksien mukaan.

sisällysluetteloesimerkki 2015

Kuvio 2. Esimerkki tutkimuksellisen kehittämistyön sisällysluettelosta (ks. Kettukangas & Tirkkonen 2001, 1, muokattu)

 

6 Visuaalinen havainnollistaminen

Kirjallista esitystä voidaan havainnollistaa kuvioiden, taulukoiden, piirrosten ja esimerkkiaineiston avulla. Taulukoiden ja kuvioiden tulee olla ymmärrettäviä sellaisenaan. Niiden sisältämää tietoa selostetaan tekstissä. Ei kuitenkaan toisteta aineiston yksityiskohtia, vaan kerrotaan siitä tehdyt päätelmät.

Havainnollistava aines sijoitetaan mahdollisimman lähelle sitä tekstin kohtaa, jossa siihen ensimmäisen kerran viitataan. Runsas ja suurikokoinen havainnollistava aines on suositeltavaa siirtää liitteiksi.

Taulukon laatiminen

Taulukot käyvät erityisesti numerotietojen tiivistämiseen. Taulukkoselosteeseen (taulukon otsikkoon) taulukon yläpuolelle kirjoitetaan sana Taulukko ja taulukko numeroidaan. Sen jälkeen se nimetään osuvasti. Jos taulukko on lainattu, lähde täytyy mainita taulukkoselosteen yhteydessä. Taulukot numeroidaan juoksevasti läpi koko työn.

Taulukon tulisi mahtua yhdelle sivulle, mutta jos taulukko jatkuu toiselle sivulle, siitä tulee mainita taulukon alareunassa ja jatkosivun yläreunassa. Sarakkeet ja rivit nimetään kokonaisin sanoin täsmällisesti. (Katso kuvio 5, josta käy ilmi, miten tietoja havainnollistetaan taulukon avulla. Lisätietoja taulukoiden tekemisestä ks. Kananen 2008.)

Kuvio 5. Näin tehdään taulukko (Kananen 2008, muokattu).

Kuvion laatiminen

Kuviossa havainnollistetaan tietoa. Kuvioita ovat kaikki muut havainnollistamiskeinot paitsi taulukot. Kuvion tehtävänä on täydentää tai vähentää tekstiä, ei pelkästään toistaa tekstissä ilmi tuotuja ajatuksia. Kuvio on luonteeltaan havainnollisempi kuin taulukko, joten sen seloste on vasta kuvion alapuolella. Kuvion selosteeseen kirjoitetaan sana Kuvio ja sen numero. Kuviot numeroidaan juoksevasti läpi koko työn. (Ks. kuvio 6.) Huom! Lainattaessa kuvioita ja kuvia, esimerkiksi valokuvia, tekijänoikeudet on aina varmistettava.

 

 

Kuvio 6. Kuvio tietojen havainnollistamisessa (alkup. kuvio ks. Lehtonen 2012, 34)

 

Aineistoesimerkit

Laadullisen tutkimuksen tuloksia havainnollistetaan aineistoesimerkeillä, esimerkiksi haastateltavien vastauksilla. Aineistoesimerkit valitaan havainnollistamaan sekä tulosten yleistä linjaa että poikkeustapauksia. Siteerausten ja litteroitujen näytteiden esittämisessä noudatetaan suorista lainauksista annettuja ohjeita. Seuraava esimerkki on Jahkolan (2015, 33) opinnäytetyöstä:

”Oppilas 1 totesi, että uusien asioiden oppiminen lauluharrastuksessa auttaa tuomaan myös työelämässä itseluottamusta siihen, että työympäristössäkin voi oppia uusia asioita:

– Tästä on saanu sitä itsevarmuutta niin niin kuitenkin se ruokkii myös sitä että oppii uusia asioita oppii laulamaan niin voi oppia töissäkin uusia asioita niin tota ja uskaltaakin enemmän –   –   (Oppilas 1).”

 

Sivun alkuun