4.2.6 Pohdinta-osa

Pohdinnan tulee kohdistua koko työhön ja kaikkiin sen vaiheisiin. Pohdinnassa tulokset yhdistetään raportin johdannossa ja tietoperustassa esiteltyihin taustoihin ja todetaan päätulokset. Osin siis tarkastellaan samantyyppisiä asioita kuin aiemmin käsittelyosassa, mutta pohdinnassa erittelyä syvennetään sen tiedon avulla, joka on saatu opinnäytetyöprosessin aikana.

Omia tuloksia verrataan aikaisempien tutkimusten tuloksiin ja pohditaan kriittisesti tuloksiin vaikuttaneita tekijöitä. Tuloksista tehdyt päätelmät osoittavat, miten opinnäytetyö on muuttanut tai lisännyt tietoa tutkittavalla tai kehitettävällä alueella ja miten tuloksia voidaan käytännössä hyödyntää. Päätelmien edellytyksiä ja rajoituksia esitellään (esimerkiksi pieni otos), ja arvioidaan, mitkä oletukset eivät toteutuneet. Yleistämisessä ei voi juuri koskaan olla liian varovainen.

Pohdinnassa esitetään siis yleistä pohdintaa tehtävän aiheista ja kerrotaan työn aikana syntyneistä uusista ongelma-alueista. Samoin käsitellään opinnäytetyön tekemistä ja luotettavuuteen liittyviä seikkoja,  itsearviointia ei kuitenkaan esitetä. Pohdinnan pitäisi osoittaa, miten tehtävä tai ongelma onnistuttiin ratkaisemaan ja miten tutkimusmenetelmää tulisi kehittää. Pohdinnassa voidaan tehdä esityksiä tulosten hyödyntämisestä, yleistettävyydestä ja soveltamismahdollisuuksista käytäntöön tai esitellä jatkotutkimusaiheita. (Ks. kuvio 4.)

Pohdintaluku on varsin tärkeä, sillä siinä vaaditaan omintakeisuutta sekä omien kannanottojen ja näkemysten esittämistä. Asiatyyli on kuitenkin säilytettävä ja väitteet niin kuin mahdolliset yleistyksetkin perusteltava. Pohdinta osoittaa tekijänsä kypsyneisyyden tai sen puutteen, ja siksi omaa pohdiskeluaan aiheesta on hyvä kirjata muistiin koko työskentelyprosessin ajan ja koota pohdintaluku riittävän ajoissa.

Kuvio 4. Pohdinnan rakenne

Esimerkki opinnäytetyön pohdintaosuudesta:
sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyön pohdinta