Kognitiivinen oppimiskäsitys ja oppimisen ohjaaminen

Kognitiiviseen oppimiskäsitykseen perustuvassa opetuksessa opetus nähdään oppimisen systemaattisena ohjauksena, ei vain tiedon välittämisenä.

Opetuksessa

  • pyritään saamaan aikaan ajattelua ja pohdintaa, jonka avulla ymmärretään ja opitaan – tiedon prosessointi korostuu
  • tavoitteet asetetaan väljästi eikä ennakkosuunnittelu ole pikkutarkkaa vaan opetuksessa pyritään opetuskokonaisuuksiin
  • käytetään oppijakeskeisiä toimintatapoja, ryhmäpohdintoja, pari-työskentelyä, projekteja ja oppimistehtäviä perinteisten tenttien asemasta
  • keskeisenä nähdään tiedon käsittely; tunteet ja ympäröivä todellisuus ovat toissijaisia.

Yrjö Engeström (1984) on jäsentänyt täydellisen oppimisprosessin mallin. Prosessi voidaan jakaa osatekijöihin, joista kukin vaatii oppijalta määrätynlaisia oppimistekoja. Engeström kuvaa täydellistä oppimista seuraavien vaiheiden kautta:

  1. Motivoituminen: tiedollisen ristiriidan avulla oppijassa herää sisällöllinen mielenkiinto opittavaa asiaa kohtaan
  2. Orientoituminen: oppija muodostaa itselleen tiedon omaksumista ja siihen liittyvien tehtävien ratkaisemista edistävän tietoisen ”linssin”, orientaatioperustan eli kokonaiskuvan, selitys- tai toimintamallin, joka auttaa häntä näkemään ja valikoimaan oleelliset asiat sekä kytkemään yksityiskohdat kokonaisuuksiksi
  3. Sisäistäminen: oppija suhteuttaa uutta tietoa aikaisempaan, tulkitsee ja sulauttaa tiedot uudeksi malliksi
  4. Ulkoistaminen: opittavaa periaatetta sovelletaan ja sen avulla ratkaistaan konkreettisia ongelmia
  5. Arviointi: oppija tarkastelee kriittisesti opittavan selitys- ja toimintamallin pätevyyttä ja todenmukaisuutta
  6. Kontrolli: oppija tarkastelee etäältä omaa oppimistaan ja pyrkii tietoisesti parantamaan opiskelumenetelmiään.

Opettaja tukee opetusprosessissaan toiminnalla opiskelijan oppimisprosessia. Opettajan ratkaisut vaikuttavat oleellisesti siihen, pystyvätkö oppijat vaiheistamaan opiskelunsa järkevästi ja toteuttamaan kunkin edellä mainitun vaiheen riittävän perusteellisesti. Opetukselle voidaankin erottaa kahdeksan opetuksellista tehtävää, jotka ovat seuraavia:

  1. Valmistaminen uuteen ja motivointi
  2. Oppiaineksen pohjustaminen ja tiedollisen ristiriidan herättäminen oppijoissa
  3. Orientointi: orientaatioperustan selvittäminen tai sen muodostaminen yhdessä oppijoiden kanssa
  4. Uuden tiedon välittäminen: orientaatioperustan ”täyttäminen” lisätiedoilla, uuden oppiaineksen käsittely, jäsentäminen ja tulkinta – uusien tietojen ”löytäminen” orientaatioperustaa käyttäen eri opetusmenetelmien avulla
  5. Opetetun kertaaminen: paneutuminen uudelleen opetetun aineksen keskeisiin kohtiin, esimerkiksi lukemalla
  6. Systematisointi: opetetun selventävä jäsentäminen, esimerkiksi opetuskeskustelun avulla
  7. Harjoitustiedon kehittäminen taidoksi: päämääränä tiettyjen suoritusten automatisoituminen mallin ja toistojen avulla
  8. Soveltaminen: uusien tehtävien ratkaiseminen opitun tiedon avulla
  9. Kontrolli: orientaatioperustan oikeellisuuden arviointi ja oman oppimisen arviointi, opettajan käyttämien arviointikeinojen tarkoituksena on kehittää oppijoissa tietoista kykyä itse kontrolloida ja arvioida taitojaan

Opettajan tulee suunnitella ja toteuttaa opetusta siten, että siinä käytetään opetuksellisia tehtäviä joustavasti ja monipuolisesti, sillä mitään ehdotonta oikeaa opetuksellisten tehtävien järjestystä ei ole. Opettajan päämääränä on saada aikaan täydellisen oppimisen turvaava kokonaisuus. (Engeström 1984.)