Behavioristinen oppimiskäsitys ja oppimisen ohjaaminen

Behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on siis ulkoisesti säädeltävää käyttäytymisen muuttumista, uusien ärsyke-reaktiokytkentöjen muodostumista.

Opetus järjestetään seuraavien vaiheiden mukaisesti:

  • asetetaan selkeät, konkreettiset ja mitattavissa olevat käyttäytymis-tavoitteet.
  • jaetaan oppimateriaali pieniin osakokonaisuuksiin.
  • määritellään ja etsitään sopivat käyttäytymisen vahvistajat, keinot, joilla voidaan palkita toivottuja tuloksia ja vähentää ei-toivottuja reaktioita.
  • toteutetaan opetus edeten vaihe vaiheelta oikeita suorituksia palkiten.
  • arvioidaan tulokset ja mikäli ne ovat tavoitteiden mukaiset, jatketaan uusiin tavoitteisiin, muussa tapauksessa kerrataan aikaisempia sisältöjä.

Opetuksen tyypillisiä piirteitä:

  • opetussuunnitelmissa esitetään tarkat tavoitekuvaukset
  • opetus nähdään tiedon siirtämisenä
  • opetus on opettajakeskeistä
  • oppilas on toiminnan kohde ja hänen roolinsa on oppimisprosessissa passiivinen
  • oppiminen on ulkoa ohjattua
  • palaute oppimisen yhteydessä on tärkeää
  • oppimistulosten arviointi on määrällistä.

Sahlberg & Leppilampi (1994, 21-25) kuvaavat behavioristista opetusta seuraavasti:

  • oppiminen on oppilaalle usein yksinäinen ja asiayhteydestään eristetty tapahtuma
  • oppiminen on irrallisten tietojen ja yksittäisten taitojen vastaanottamista
  • opettajan tehtävä on siirtää tietoja ja valmiita malleja suoraan oppilaille
  • opettajan tehtävä on oppilaan käyttäytymisen muuttaminen, vastuu oppimisesta ja toiminnasta on pääsääntöisesti opettajalla ja koululla.

Kaikkein pisimmälle behavioristisen oppimiskäsityksen mukaan toteutettu opetus vietiin 1970-luvulla kehitellyssä ohjelmoidussa opetuksessa, jossa asiakokonaisuudet pilkottiin hyvin pieniksi paloiksi, joihin liittyi kysymys (ärsykeosa), johon opiskelija vastasi (reaktio-osa) ja sai vastaukseensa välittömästi joko positiivisen tai negatiivisen palautteen (vahvistusosa). (Tynjälä 2000, 30-31.) Behavioristisesti laaditusta oppikirjasta on hyvä malliesimerkki Robert F. Magerin (1970) teos Opetustavoitteiden määrittäminen.