Konstruktivismi ja oppiminen

Oppiminen tiedon rakentamisena

Konstruktivismissa oppiminen nähdään aktiivisena tiedon konstruointiprosessina eli tiedon rakentamisen prosessina. Konstruktivismin keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei siirry vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen. Oppijan omat aikaisemmat tiedot, käsitykset ja kokemukset opittavasta asiasta säätelevät hyvin paljon sitä, mitä hän asiasta havaitsee ja miten hän asiaa tulkitsee. Oppiminen liittyy toimintaan ja palvelee toimintaa. Olennaista on, että oppijassa heräävät omiksi koetut, opittavaan asiaan liittyvät kysymykset, oma kokeilu, ongelmanratkaisu ja ymmärtäminen. Oppiminen on oppijan oman toiminnan tulosta. Se on tilannesidonnaista, kontekstuaalista eli asiayhteyteen sidottua ja vuorovaikutuksen tulosta. Itseohjautuvuus, minän kasvu ja itsereflektiiviset valmiudet ovat mahdollisia ihmislajin yksilölle, mutta ne on opittava. Subjektiivisista kokemuksista muodostuu objektiivista tietoa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppijoiden keskinäisen yhteistoiminnan kautta.

Maijaliisa Rauste-von Wright ja Johan von Wright (1994) kuvaavat konstruktivismia seuraavilla yleistyksillä:

  • uutta tietoa omaksutaan käyttämällä aiemmin opittua
  • oppiminen on oppijan oman toiminnan tulosta
  • toimintaa ohjaa sen tavoite, ja tavoitetta ohjaavat oppimisen kriteerit – mutta oppimista säätelee se, mitä oppija tekee
  • ymmärtämisen painottaminen edistää mielekästä tiedon jäsentämistä
  • sama asia voidaan käsittää ja tulkita monella eri tavalla
  • opitun siirtäminen uusiin tilanteisiin riippuu tietojen ja taitojen kytkeytymisestä toisiinsa
  • sosiaalisella vuorovaikutuksella on keskeinen rooli oppimisessa
  • tavoitteellinen oppiminen on taito, jota voi oppia
  • oppimisen arvioinnin tulisi olla monipuolista
  • opetussuunnitelmien tulisi olla joustavia ja ottaa huomioon niin oppijan valmiudet kuin tiedon suhteellisuus ja muuttuvuuskin.

 Konnektivismi ja oppiminen

Konnektivistinen lähestymistapa perustuu sosiaalikonstruktivistiseen näkemykseen oppimisesta, joka tapahtuu verkkoympäristössä. Oppiminen nähdään tiedonrakentamisena, johon verkostot ja yhteistoiminta integroituvat keskeisesti. Siemens (2006) on todennut, että konnektivistisessa oppimisessa hyödynnetään teknologiaa erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä. Siemens (2004) on kuvannut konnektivistisen oppimisen periaatteita muun muassa seuraavasti:

  • Oppiminen ja tieto pohjautuvat mielipiteiden moninaisuuteen.
  • Erikoistuneet noodit eli solmukohdat tai tietolähteet yhdistyvät oppimisprosessissa.
  • Ydintaito on kyky havaita yhteyksiä eri alojen, ideoiden ja konseptien välillä.
  • Jatkuva tietojen päivittäminen on kaiken konnektivistisen oppimisen tarkoitus.
  • Päätöksenteko on itsessään oppimisprosessi: valinnat tehdään jatkuvasti muuttuvassa todellisuudessa, minkä vuoksi tämän päivän olennainen tieto voi olla huomenna vanhentunutta. (Siemens 2004, 4.)

Konnektivismi perustuu siihen, että tietoa etsitään, rakennetaan ja jaetaan yksin sekä yhteisöllisesti. Oppija on aktiivinen ja hän hakee tietoa itsenäisesti sekä rakentaa ja jakaa tietoaan yhdessä muiden kanssa verkostoitumalla sosiaalisessa mediassa esimerkiksi keskustelufoorumeilla, YouTubessa, Facebookissa, Twitterissa ja Linkedinissa. Oppiminen on kytkentöjen, yhteyksien luomista eri tietolähteistä ja verkostoista saadun tiedon pohjalta. (Siemens & Conole 2011.)